Vaihtoehtojen meri

Lounasta syödessä ajatus nousi mieleeni. Olen aiemmin miettinyt videota, jossa tarkkailtaisiin yhden ihmisen toimintaa kappaleen keston ajan. Kuvaruutu jakautuisi aina, kun hahmo tekee päätöksen, jolloin molemmat (tai useammat) mahdolliset päätökset saisivat oman ruutunsa. Kappaleen lopussa ruudulla olisi nähtävillä kymmeniä erilaisia tehdyistä päätöksistä seuranneita lopputuloksia.

Tyrmäsin aiemmin tämän suunnitelman, koska videon kuvaaminen ja leikkaaminen olisi liian hankalaa. Mahdollista, sekä teknisesti, että kerronnallisesti, mutta silti visuaalisesti liian tylsä ja hatara. Myöskään katsoja ei enää lopuksi välttämättä näkisi pieniä ruutuja riittävän hyvin, ja tarkoitus sumentuisi. Mutta tänään lounaalla ajatus nousi mieleen. Visuaalisesti mahdollisesti mielenkiintoinen ja toteutettavissa oleva visio.

Perustava ajatus on siis seuraava: Päivässä päätöksiä tehdään lukemattomasti, mutta tavallisesti ihminen ei kiinnitä tähän huomiota, sillä siihen kuluisi paljon energiaa ja siitä koituisi päänvaivaa. Arki ja rutiini ovat pitkälti aiemmin testattuja, hyväksi todettuja kaavoja hoitaa asiat. Taiteen tekeminen on usein yksinkertaisesti näiden kaavojen rikkomista – jonkin asian toisin tekemistä. Myös suuri osa huumorista elää samasta toisinajattelun voimasta. Jos videon perusajatuksena säilytetään ihmisen toiminnan perustuminen päätöksiin, mutta alkuperäinen visuaalinen ajatus saadaan muunnettua toimivaksi, aiheessa olisi paljonkin potentiaalia.

Lounaalla syntynyt idea on sekoitus alkuperäistä ja ripaus jotain kukkakaalimuusin (tai luoja tietää minkä) inspiroimaa. Videon alussa olisi vain musta piste valkoisella taustalla. Tässä vaiheessa tapahtuisi ensimmäinen päätös ja pisteestä lähtisi kaksi viivaa vastakkaisiin suuntiin. Päätös tulisi ruudulle kirjoitettuna, esim. sleep/wake up. Molemmat viivat jatkaisivat jakautumista samalla tavalla. Ruudulle mahtuisi ehkä kolme tai neljä jakautumista molemmilla puolilla, ennen kuin pitäisi lähteä liikkeelle. Nyt voidaan päättää kuvataanko videolla lainkaan kameralla, vai seuraillaanko vain viivaa. Tässä vaiheessa minusta tuntuu, että seurataan vain viivaa. Auki jää, onko viiva 2D vai 3D-viiva, kuvataanko viivaa koko ajan vain ylhäältä, tuleeko päätöksistä aina vain kirjoitettu kuittaus, jne... Lopuksi kaikkien päätösten jälkeen kuva voisi nousta tarkastelemaan syntyneitä verkostoja kauempaa, jolloin nähtäisi suuri tiheäviivainen mahdollisuuksien ympyrä, jonka jokainen avonainen viiva olisi yksi mahdollinen skenaario tapahtumista.

Ideana tämä on mielestäni sekä yksinkertainen, että kiintoisa. Sekä sisällöllisesti, että visuaalisesti. En vielä voi sanoa, että tästä videon tekisin, mutta se on ehkä ennemmin mahdollista, kuin epätodennäköistä. Nyt seurannee pitkä muhimisen jakso, joka päättyy varmaankin keväällä muutamiin testivedoksiin tekniikoista, ja lopulta yksinkertaisesti päätökseen kyllä/ei.



.