Kun projektin edetessä siirrytään videon työstöön, alkaa pitkä ja harras renderointi-rumba. Tai lähinnä hidas valssi. Renderoinnilla tarkoitetaan yksinkertaistetusti tietokoneen suorittamaa videon uudelleenkirjoittamista. Kun videota vääntelee ja kääntelee riittävästi, ei tietokoneessa enää riitä teho näyttää muutoksia reaaliaikaisesti ilman renderointia. Yleensä tehosteet ja muokkailut eivät onnistu halutusti kerrasta tai kahdeksasta, ja aina uuden version näkemiseksi pitää välissä renderoida. Niinpä varsinkin viimeistelyvaiheessa aikaa kuluu huomattavasti vain odotellessa.
Odotan tosin innolla tätä vaihetta, sillä se tarkoittaa projektin olevan huomattavan pitkällä. Ja renderoinnin ajan voi toki kokea mahdollisuutena arkisille zen-harjoitteille tai blogin päivittämiselle. Kun toisen videon kanssa voi selvitä ilman tehosteita ja enempiä muokkailuita, siten säästyen renderoinnilta, voi toista videota muokkaillessa joutua odottelemaan yhteensä useampia tunteja. Silloin innon laantuessa puutuneisuudeksi tulevat ne zen-harjoitteet tarpeeseen.
"Writing video... Estimated Time: About 14 minutes"
Eilen maanantaina kuvattiin kaksi musiikkivideota lähes kokonaisuudessaan. Videot 07 - Mihin elämä kuluu ja 08 - Seireenijuoksu saatiin yhtä mausteeksi luokiteltavaa kuvaa vaille nauhalle. Molemmissa videoissa jo ensimmäisen elokuvan soundtrackiltä tuttu ("Kerrastapurkkiin") Miikka esiintyy työhönsä kyllästyneenä toimistorottana. Kameran edessä Miikka oli ensimmäistä kertaa, ja päivän rääkin jälkeen on odotettavissa kuulemma pitkä tauko näyttelijänä.
Päivän aikana siirryttiin lämpimästä sängystä ensin toimistolle, kaupungin läpi metsäniityille ja lopulta suolle. Kuvaukset venyivät suunnitellusta reippaasta kuudesta tunnista lähemmäs kahdeksaa. Kuvamateriaalia kertyi tunnin verran, josta kasaan parsitaan kuutisen minuuttia musiikkivideota. Vielä puuttuva kuva, joka kuvauspäivänä epäonnistui, on tarkoitus käydä kuvaamassa huomenna.
Kyseisessä kuvassa Miikan kahvi alkaa käsikirjoituksen mukaan elää, kun taas maanantaina "kahvi" vain sotki paikat ja viivästytti aikataulua. Kahviksi kahvin tilalle tilasin Amerikasta ferrofluid nimistä ainetta, joka värinsä puolesta menisi hyvinkin kahvista. Käytännössä aines on välittäjäaineessa liikkuvaa rautaa, joka ottaa magneettikentässä mielikuvituksellisia muotoja. Tehokaat magneetit tilasin Saksasta. Kuvauksissa havaittiin kuitenkin vuoto vielä aiemmissa testeissä toimivaksi todetussa kahvikupissa. Tuloksena melkoinen sotku ja tarve uusintakuvaukselle.
Muuten olen erittäin tyytyväinen kertyneeseen materiaaliin. Käytin kuvauksissa vielä uutudenkarheaa 35mm adapteria, tarkoituksena luoda utuisen pehmeä ja värikylläinen kuva. Alla muutamia näytteitä siitä mitä nauhalle tarttui.
Tänään puolestaan kuvattiin lisää videoon 02 - Nopeusmies, jonka kuvauksiin valmistauduin viimeisessä kirjoituksessa. Varsinaisena kuvauspäivänä kuvattiin noin 4500 kuvaa, kun tarve oli lähempänä seitsemää tuhatta. Jo kuvauspäivänä todettiin tarve toiselle sessiolle. Aikataulujen pettämisestä on siis hyvää vauhtia tulossa huono tapa. Mutta eipä hätää, sillä apu löytyy psykologiasta. Ilmiölle on nimi ainakin englanniksi - the planning fallacy. Suora käännös olisi jotakuinkin "sunnitteluharha". Ilmiöllä selitetään ihmisten yleistä taipumusta aliarvioida tehtävän suorittamiseen kuluva aika. Pitää tutkia asiaa tarkemmin, jos vaikka aikatauluista saataisiin vastaisuudessa kelvollisemmat.
Valokuvaukset sujuivat oivallisesti ja ensimmäistä seissiota varmemmin. Oli selvää, että koko kuvausryhmä oli oppinut jotain ensimmäisestä kuvauspäivästä. Videosta uupuu vielä kaksi kuvakulmaa, mutta niiden hankkiminen on melkolailla vaivatonta. Voidaan siis sanoa, että tällä hetkellä kuvattuna on jo 3,75 videota!
"Writing video... Estimated Time: Less than a minute"
Olisi tietenkin varsin kummallista kirjoittaa odottamisesta mainitsematta vauvamme laskettuun aikaan olevan enää 6 päivää aikaa. Toiveissamme ennen vauvaa oltiin saatu kuvattua tähän asti, joten nyt kelpaisi vauvan jo saada ensi-iltansa. Parempi pitää itsensä kiireisenä, sillä odottavan aika tuntuu pitkältä.
.
