Nyt seuraa lisää videoideoiden purkua. Aiemmin kirjoitin jo videoista Heartbeat, Bändisoitto, sekä Auringon kierto. Kaikki kolme päätyivät myös lopulliselle listalle. Tällä kerralla kirjoitan Underwater videon suunnittelun vaiheista.
9. Underwater - Viime vuoden keväänä kävin ahkerasti aamu-uinnilla ennen koulupäivää. Altaassa ehti pohdiskella tulevan päivän tapahtumia, mutta myös haaveilla tulevan kesän kuvauksista. Uimalasien kanssa uidessa ei voi olla huomaamatta vedenalaisen maailman poikkeavaa liikkeen fysiikkaa, kun veden vastus pakottaa kaiken liikkeen sulavaksi. Myös värimaailma on aivan toinen heti pinnan alla. Altaassa viereisellä radalla vesijuoksevista ihmisistä tuli usein mieleen Lost in Translation elokuvan kohtaus, jossa Bill Murray ui altaassa, jossa on joukko jumppaavia pulleita kuntoilijoita.
Väistämättä mieleen tuli, mitä itse kuvaisi veden alla, jos se olisi mahdollista. Mietin bändiä soittamaan uima-altaaseen, mutta ajatus tuntui tylsältä. Uimahallin sukellusaltaassa olisi ollut myös kaksi ikkunaa veteen, joista kuvaus olisi periaatteessa vaivattomasti onnistunut. Pitäisi kysyä vain lupa ja vähän järjestellä. Katsojille olisi silti selvää, että oltaisiin uima-altaassa, ja en keksinyt mitään järkevää syytä bändin soittaa uima-altaassa. Jätin ajatuksen sikseen.
Samana keväänä muistin muutama vuosi aiemmin kuulleeni järkyttävän uutisen Tyynessä valtameressä kelluvasta jätelautasta. Surffailin nettiin ja etsin aiheesta lisää tietoa. Kävi ilmi, että jätelautta (tai The Great Pacific Garbage Patch) on arvioiden mukaan kooltaan 2-8 kertaa Suomen pinta-alan kokoinen, ja sisältää 100 miljoonaa tonnia jätettä. Merivesi on jauhanut muovin pieneksi silpuksi ja kuluu tuhansia vuosia ennen kuin kaikki muovi hajoaisi kokonaan. Vastaavia jätelauttoja on löytynyt myös muista maailman meristä. Oman kokemukseni mukaan tämä ehdottomasti yksi maailman suurimmista ympäristöongelmista on enemmistölle ihmisistä täysin tuntematon. Poissa silmistä, poissa mielestä. Siinäpä aihetta sanoitukselle.
Pian kaksi ideaa yhdistyi ja aloin uidessani miettiä miten veden alla soittaminen voitaisiin kuvata, jos sitä ei tehtäisi uimaaltaan klooratussa sinertävässä vedessä. Ajatelmissani päädyin kahteen vaihtoehtoon: kuvataan järvessä, tai rakennetaan iso vedellä täytettevä laatikko, jonka yksi seinä on osittain pleksiä. Kumpikaan ei vaikuttanut parhaalta idealta.
Päädyin etsimään netistä vedenalaiskuvaukseen soveltuvia koteloita kameralleni. Koska XH-A1 on niin kookas, olisi valmiin kotelon hinnaksi tullut vähintään 1000€. Ihmisen mentävän laatikon rakentaminen ei olisi tullut juurikaan halvemmaksi (puhumattakaan siitä kuinka haastavaa se oli ollut!), joten ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa kotelo kameralle itse.
Ensimmäinen prototyyppi sisälsi muovisen laatikon, johon koitin kiinnittää vesitiiviisti kaksi suurta kumihanskaa, joilla olisin voinut ohjailla kameran asetuksia veden alla. Nettikieltä käyttäen yritelmästä tuli fail. Toisella yrittämällä hain rautakaupasta liimapuulevyä ja tein kotelon kamerani mittojen mukaan. Sekä pääty-, että kansisivuille tein pleksistä ikkunan, jotta pystyisin tarkkailemaan kuvausta LCD-näytöltä. Laatikkomallilla en luonnollisesti pääsisi käsiksi kameran asetuksiin, mutta koska kameraa pystyy ohjaamaan myös kaukosäätimellä, päätin suljetun laatikon olevan turvallisin vaihtoehto.
Kesällä kävin uimalasien kanssa koesukeltamassa neljä järveä, mutta yleisesti Suomen järvet ovat yllättävän sameita ja täynnä humusta. Sopivan kirkasvetisen järven löysin lopulta sukeltajien nettifoorumilta. Matala järvi sijaitsi 15 km Himoksen laskettelukeskukselta korpeen. Rannalla sijaitsi nuotiopaikka ja ympärillä oleva mättäät olivat sinisenään mustikoita. Näkyvyys veden alla oli hulppeat 7-8 metriä.
Pelkällä kuvauspaikalla ja käyttökelpoisella kameralla ei vielä musiikkivideota silti tehdä. En kokenut, että saisin videosta leikattua mielenkiintoista pelkästään otoksista veden alla. Lisäksi ei ollut varmuutta siitä, kuinka vesikuvaukset ylipäätään toimisivat. Päätin laajentaa sanoituksen sisältöä. Tässä loppullinen sanoitus:
Underwater
--------------
1. There's a hole in the ocean
A leak on ashore to match it
Depth of a sea to hatch it
Where no eye can see
2. There is too little patience
A hole in the sky to match it
Too high above to patch it
Unbroken anew
Kertsi
The weight if the world was alluring to hold
Holes you will get when you turn it to gold
Failing to see you must reap what you sow
3. There's a hole in the ground
The way of the world to match it
Out of the view to catch it
To mend the hurt
C-osa
Three hundred million tons were lost in the sea
Under rug swept, no trouble here
Three hundred thousand days for it to be gone
Here it remains
Kertsi
The weight if the world was alluring to hold
Holes you will get when you turn it to gold
Failing to see we must reap what we sow
4. Soon we'll be swept of
From the face of the Earth
Loput tarinasta osassa 2.
Ps. Otin juuri vastaan vielä yhden kuvattavan projektin, joskin pienimuotoisemman sellaisen. Tästä saattaa tulla sanomista...
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Vapaa-ajan hinta
Vaikka olen koittanut olla hissukseen tekemisistäni kaveripiirini ulkopuolella, enkä ole yrittänyt etsiä videotyötä omien projektieni lisäksi, on kuukauden aikana ilmaantunut työtarjouksia yltäkylläisesti. Yhteen vastasin jo aiemmin keväällä myötävästi, toisesta esittämäni tarjous meni läpi, ja kolmannesta on tarjous vetämässä. Jos kyseinen tarjous menee läpi, menee minulla työntekoon ainakin koko kesäkuu, ilmeisesti myös suuri osa heinäkuusta.
Olimme jo vaimon kanssa sopineet, että kesä lomailtaisiin ja minulle jäisi aikaa Sun projektille. Tiimalasin hiekka on kuitenkin kokkareista. Yksi tuoreimmista muuttujista on myös yksi suurimmista - vaimon kanssa on käynnistynyt yhteinen Son projekti! Vauva syntyy syyskuussa. Vauva, työt, opinnot... Sun projekti? Mikä onkaan vapaa-ajan hinta?
Vuoden 2008 lopulla kehittelin ns. viisivuotissuunnitelman. Tarkoituksenahan on tehdä yksi suuri projekti vuosittain, mutta ensimmäiset viisi vuotta ilman minkäänlaista ulkoista rahoitusta. Ideana on, että neljän ensimmäisen projektin jälkeen olisin saanut riittävästi näyttöjä, jotta voisin saada projekteille tuotantoa vastaavan rahoituksen. Siihen asti teen tietoisesti tappiota. Nyt työtarjouksien ilmaannuttua on suunnitelmia ollut pakko arvioida uudelleen.
Tietenkään tappion tuottamiseen ei varsinkaan opiskelijana ole erityisesti varaa, mutta ensimmäisen elokuvan alle tuhannen euron budjettia ajatellen, tappiot voi laskea harrastuksen hinnaksi siinä kuin laskettelun tai kuntosalin kulut. Työtarjoukset avaavat silti mahdollisuuden haalia tuotantokassaan ne pakolliset almut, ja myös mahdollisuuden hankkia uutta laitteistoa. Työurakoista kertyy myös tärkeää CV-materiaalia, joka osaltaan vaikuttaa tulevien rahoitusten hankkimiseen. Lopulta vaa'an kuppeihin kertyy tavaraa melkoisesti, ja päätökset joutuu tekemään tunnepohjalta. Ei ole sattumaan, että Sun projektin keskeisiä teemoja ovat aika ja elämän tärkeiden asioiden itselleen selvittäminen.
Väistämätön kysymys työkuvioiden ilmaannuttua on Sun projektin aikataulun realistisuus. Onko mahdollista saada kaikki tehtyä joulukuuksi, jos kesällä aktiivista aikaa jää vain kuukausi tai puolitoista? Aionko yrittää kaikesta huolimatta? Eihän ole olemassa kuin itse keksimiäni aikatauluja, eikä projektin valmistuminen juuri muita kosketa. Miksi tehdä asioista itselleen tarpeettoman hankalia?
Kaikesta hankaluudestaan huolimatta aion yrittää parhaani, jotta aikataulu pitää. "Projekti vuodessa"-ajatus on vain pelkistys suuremmasta periaatteessa. Ajatukset muuttuvat, taidot kehittyvät, mutta ennenkaikkea mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Jos mitään yksittäistä projektia työstää liian kauan, ei ikinä pääse tekemään seuraavaa. Samalla itsekritiikki pääsee nousemaan tarpeettomiin korkeuksiin.
Tulipa poukkoileva kirjoitelma! Sekin kertoo osaltaan kuinka olen joutunut painimaan päätösteni kanssa. Edelleen vahvistamattoman kolmannen työtarjouksen lopputulos tulee sanelemaan vahvasti seuraavien kuukausien tekemisiäni. En tiedä olisinko tyytyväisempi saadessani työn tehtäväksi, vai jos työ jäisi saamatta. Tällä hetkellä on hyvä tunne siitä, etten enää itse ole päättämässä siitä. Kumpikin vaihtoehto olisi oikein hyvä!
.
Olimme jo vaimon kanssa sopineet, että kesä lomailtaisiin ja minulle jäisi aikaa Sun projektille. Tiimalasin hiekka on kuitenkin kokkareista. Yksi tuoreimmista muuttujista on myös yksi suurimmista - vaimon kanssa on käynnistynyt yhteinen Son projekti! Vauva syntyy syyskuussa. Vauva, työt, opinnot... Sun projekti? Mikä onkaan vapaa-ajan hinta?
Vuoden 2008 lopulla kehittelin ns. viisivuotissuunnitelman. Tarkoituksenahan on tehdä yksi suuri projekti vuosittain, mutta ensimmäiset viisi vuotta ilman minkäänlaista ulkoista rahoitusta. Ideana on, että neljän ensimmäisen projektin jälkeen olisin saanut riittävästi näyttöjä, jotta voisin saada projekteille tuotantoa vastaavan rahoituksen. Siihen asti teen tietoisesti tappiota. Nyt työtarjouksien ilmaannuttua on suunnitelmia ollut pakko arvioida uudelleen.
Tietenkään tappion tuottamiseen ei varsinkaan opiskelijana ole erityisesti varaa, mutta ensimmäisen elokuvan alle tuhannen euron budjettia ajatellen, tappiot voi laskea harrastuksen hinnaksi siinä kuin laskettelun tai kuntosalin kulut. Työtarjoukset avaavat silti mahdollisuuden haalia tuotantokassaan ne pakolliset almut, ja myös mahdollisuuden hankkia uutta laitteistoa. Työurakoista kertyy myös tärkeää CV-materiaalia, joka osaltaan vaikuttaa tulevien rahoitusten hankkimiseen. Lopulta vaa'an kuppeihin kertyy tavaraa melkoisesti, ja päätökset joutuu tekemään tunnepohjalta. Ei ole sattumaan, että Sun projektin keskeisiä teemoja ovat aika ja elämän tärkeiden asioiden itselleen selvittäminen.
Väistämätön kysymys työkuvioiden ilmaannuttua on Sun projektin aikataulun realistisuus. Onko mahdollista saada kaikki tehtyä joulukuuksi, jos kesällä aktiivista aikaa jää vain kuukausi tai puolitoista? Aionko yrittää kaikesta huolimatta? Eihän ole olemassa kuin itse keksimiäni aikatauluja, eikä projektin valmistuminen juuri muita kosketa. Miksi tehdä asioista itselleen tarpeettoman hankalia?
Kaikesta hankaluudestaan huolimatta aion yrittää parhaani, jotta aikataulu pitää. "Projekti vuodessa"-ajatus on vain pelkistys suuremmasta periaatteessa. Ajatukset muuttuvat, taidot kehittyvät, mutta ennenkaikkea mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Jos mitään yksittäistä projektia työstää liian kauan, ei ikinä pääse tekemään seuraavaa. Samalla itsekritiikki pääsee nousemaan tarpeettomiin korkeuksiin.
Tulipa poukkoileva kirjoitelma! Sekin kertoo osaltaan kuinka olen joutunut painimaan päätösteni kanssa. Edelleen vahvistamattoman kolmannen työtarjouksen lopputulos tulee sanelemaan vahvasti seuraavien kuukausien tekemisiäni. En tiedä olisinko tyytyväisempi saadessani työn tehtäväksi, vai jos työ jäisi saamatta. Tällä hetkellä on hyvä tunne siitä, etten enää itse ole päättämässä siitä. Kumpikin vaihtoehto olisi oikein hyvä!
.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Säv./san./sov.
Maaliskuu. Työ- ja koulu-urakka hellittää hankien sulaessa. Projektille jää taas aikaa. Kun viimeksi ilakoin valmistuneesta videosuunnitelmasta, jäi huomiotta projektin musiikillinen osuus. Itseltäni helposti unohtuu, että musiikkia on tehtävänä konaisen albumin verran. Musiikki ja video vuorottelevat innostukseni kohteena, ja nyt vaaka on taas keikahtamassa musiikin puolelle. Toivottavasti sillä puolella pysytään ainakin toukokuulle, musiikin valmistuminen nimittäin helpottaisi myös videoiden suunnittelua.
Varmoja biisejä tai aihioita on tällä hetkellä oikeastaan vasta 4. Mahdollisia vahvasti eriävissä määrin valmiita on noiden lisäksi 5. Musiikillinen idea löytyy silti videoista jokaiselle. Varmat kappaleet ovat videoille Heartbeat, Huonesiirtymä, Bändisoitto ja Underwater. Underwater on jo äänitettykin, joskin kaipaa vielä ehkä stemmaa sellolla tai mellotronilla. Heartbeat on ollut olemassa jo 5-6 vuotta, ja ilman sitä koko projekti ei varmaan olisi näin pitkään hengissä selvinnytkään. Juttelin viikolla pitkästä aikaa toisen alkuperäisen projekti-ideoijan, Markuksen, kanssa. Markus toivottavasti pääsee soittamaan kitarat ainakin kyseiseen Heartbeat kappaleeseen, jonka on säveltänytkin. Markukselle kuuluu myös kunnia alkuperäisestä logon suunnittelusta. On mahdollista, että muinaisista kappaleenraakileista käytetään toista, jos ei kolmattakin, osittain tai sellaisenaan.
Huonesiirtymävideoon, jonka lopullinen nimi tullee olemaan 7:45PM, olen äänittänyt tällä hetkellä 15 kielellä 20-30 sekuntisen kuvauksen siitä, mitä eri ihmiset tekevät yleensä varttia vaille kahdeksan illalla. Alunperin tavoitteena oli saada 12 eri kieltä edustettua, mutta koska yliopistolla oli niin paljon vaihto-oppilaita, sain helposti enemmänkin. Eikä suomeksi ole vielä edes kuvausta äänitetty. Tällä hetkellä kielistä edustettuina ovat mm. englanti, ruotsi, ranska, venäjä, espanja, portugali, kantonin kiina, yksi kieli Intiasta ja kolme Afrikasta. Kaikkia en tarkistamatta muista. Limittäin miksattavien kuvailuiden taustalle ei tarvita kompleksia musiikkia, joten pidän kappaletta pitkälti valmiina.
Neljäs sävellykseltään ns. valmis kappale on Bändisoitto, jonka sovitusta olen kasaillut Sibelius notaatio-ohjelmalla jo tovin. Partituurissa on tällä hetkellä kymmenkunta soitinta. Itse kappaletta olen hiertänyt kasaan reippaan vuoden, ja tarkoituksena on viilata teoksesta rajuinta rokkia mitä tällä hetkellä suinkin osaan tehdä. Se kuinka rajuksi kappale todellisuudessa yltää riippuu pitkälti tuottajan suorituksesta studiossa. Itse kappale koostuu huomattavan pienistä ja musiikillisesti yksinkertaisista palasista, jotka yhdessä muodostavat jotain paljon riehakkaampaa.
Epätietoisuus lopputuloksesta on pinnalla jatkuvasti, sillä teen musiikkia yksin. En pääse kokeilemaan päällekkäisiä stemmoja kuin kitaran ja laulun kanssa. Toki sekvenssereillä ja Sibeliuksella saan jonkinlaista kuvaa syntyvästä harmoniasta. Ensimmäinen äänitetty kappale, Underwater, antoi lujaa uskoa levyn soundimaailmaan, joskin jokainen kappale tulee kuulostamaan lähes omalta yksiköltään.
Kuvan ja äänen liitto on säveltäjälle siinä mielessä vapauttavaa, ettei kummankaan tarvitse yksinään olla täydellinen. Jos kaikki on eeppistä kuvassa, tulee tukehduttava olo musiikin pauhatessa. Tällaiseen ei ole tavetta pyrkiä kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Äänellä pystyy vastaavasti tukemaan kuvallista kerrontaa, lisäämään kontrastia ja hienosäätämään tunnetiloja. Toisaalta kuvan ja äänen ollessa kovassa ristiriidassa, voi tulos olla piinaava.
Oma lukunsa on sanoitus, joka on itselleni tärkeimpiä osuuksia koko projektissa. Tarkoitus on tiivistää sanoituksiin paljon omasta maailmankatsomuksestani. Itselleni sanoitus on yleensä pitkällistä sanojen vääntelyä, sitäkin pitkällisempää kun se tapahtuu englanniksi. Vaikka juuri kukaan ei sanoituksia tule ikinä lukemaan, eikä suurempaa yleisöä sanat kiinnosta muutenkaan, on sanoitus suorin tapa siirtää ajatuksia ja kysymyksiä. En suostu jättämään projektiin yhtään sanoitusta, johon en olisi tyytyväinen.
Huh. Tulipa sellainen olo, että on paljon tehtävää ja ehdittävää vielä ennen kuin projekti on valmis! Nyt en taida pystyä kirjoittamaan lausettakaan lisää, vaan on pakko alkaa hommiin, kun aikaa kerrankin on. Kuten John Ruskinin työpöydällä olevaan kiveen oli kaiverrettu: "Tänään".
.
Varmoja biisejä tai aihioita on tällä hetkellä oikeastaan vasta 4. Mahdollisia vahvasti eriävissä määrin valmiita on noiden lisäksi 5. Musiikillinen idea löytyy silti videoista jokaiselle. Varmat kappaleet ovat videoille Heartbeat, Huonesiirtymä, Bändisoitto ja Underwater. Underwater on jo äänitettykin, joskin kaipaa vielä ehkä stemmaa sellolla tai mellotronilla. Heartbeat on ollut olemassa jo 5-6 vuotta, ja ilman sitä koko projekti ei varmaan olisi näin pitkään hengissä selvinnytkään. Juttelin viikolla pitkästä aikaa toisen alkuperäisen projekti-ideoijan, Markuksen, kanssa. Markus toivottavasti pääsee soittamaan kitarat ainakin kyseiseen Heartbeat kappaleeseen, jonka on säveltänytkin. Markukselle kuuluu myös kunnia alkuperäisestä logon suunnittelusta. On mahdollista, että muinaisista kappaleenraakileista käytetään toista, jos ei kolmattakin, osittain tai sellaisenaan.
Huonesiirtymävideoon, jonka lopullinen nimi tullee olemaan 7:45PM, olen äänittänyt tällä hetkellä 15 kielellä 20-30 sekuntisen kuvauksen siitä, mitä eri ihmiset tekevät yleensä varttia vaille kahdeksan illalla. Alunperin tavoitteena oli saada 12 eri kieltä edustettua, mutta koska yliopistolla oli niin paljon vaihto-oppilaita, sain helposti enemmänkin. Eikä suomeksi ole vielä edes kuvausta äänitetty. Tällä hetkellä kielistä edustettuina ovat mm. englanti, ruotsi, ranska, venäjä, espanja, portugali, kantonin kiina, yksi kieli Intiasta ja kolme Afrikasta. Kaikkia en tarkistamatta muista. Limittäin miksattavien kuvailuiden taustalle ei tarvita kompleksia musiikkia, joten pidän kappaletta pitkälti valmiina.
Neljäs sävellykseltään ns. valmis kappale on Bändisoitto, jonka sovitusta olen kasaillut Sibelius notaatio-ohjelmalla jo tovin. Partituurissa on tällä hetkellä kymmenkunta soitinta. Itse kappaletta olen hiertänyt kasaan reippaan vuoden, ja tarkoituksena on viilata teoksesta rajuinta rokkia mitä tällä hetkellä suinkin osaan tehdä. Se kuinka rajuksi kappale todellisuudessa yltää riippuu pitkälti tuottajan suorituksesta studiossa. Itse kappale koostuu huomattavan pienistä ja musiikillisesti yksinkertaisista palasista, jotka yhdessä muodostavat jotain paljon riehakkaampaa.
Epätietoisuus lopputuloksesta on pinnalla jatkuvasti, sillä teen musiikkia yksin. En pääse kokeilemaan päällekkäisiä stemmoja kuin kitaran ja laulun kanssa. Toki sekvenssereillä ja Sibeliuksella saan jonkinlaista kuvaa syntyvästä harmoniasta. Ensimmäinen äänitetty kappale, Underwater, antoi lujaa uskoa levyn soundimaailmaan, joskin jokainen kappale tulee kuulostamaan lähes omalta yksiköltään.
Kuvan ja äänen liitto on säveltäjälle siinä mielessä vapauttavaa, ettei kummankaan tarvitse yksinään olla täydellinen. Jos kaikki on eeppistä kuvassa, tulee tukehduttava olo musiikin pauhatessa. Tällaiseen ei ole tavetta pyrkiä kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Äänellä pystyy vastaavasti tukemaan kuvallista kerrontaa, lisäämään kontrastia ja hienosäätämään tunnetiloja. Toisaalta kuvan ja äänen ollessa kovassa ristiriidassa, voi tulos olla piinaava.
Oma lukunsa on sanoitus, joka on itselleni tärkeimpiä osuuksia koko projektissa. Tarkoitus on tiivistää sanoituksiin paljon omasta maailmankatsomuksestani. Itselleni sanoitus on yleensä pitkällistä sanojen vääntelyä, sitäkin pitkällisempää kun se tapahtuu englanniksi. Vaikka juuri kukaan ei sanoituksia tule ikinä lukemaan, eikä suurempaa yleisöä sanat kiinnosta muutenkaan, on sanoitus suorin tapa siirtää ajatuksia ja kysymyksiä. En suostu jättämään projektiin yhtään sanoitusta, johon en olisi tyytyväinen.
Huh. Tulipa sellainen olo, että on paljon tehtävää ja ehdittävää vielä ennen kuin projekti on valmis! Nyt en taida pystyä kirjoittamaan lausettakaan lisää, vaan on pakko alkaa hommiin, kun aikaa kerrankin on. Kuten John Ruskinin työpöydällä olevaan kiveen oli kaiverrettu: "Tänään".
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)