Näin se alkoi DVD:t valmiina

Olen viimein saanut ensimmäisen elokuvani DVD:lle, tekstityksineen, kommenttiraitoineen ja kaikkineen. Edelleen budjettia venyttäen hankin kotelot levyille Makuunin poistomyynnistä, tyhjät levyt erikseen Ranskasta, ja kansipainatukset hoidatin oivallisessa Siirtopaino pajassa. Itse DVD:n painatuksen hoidin kotona veden kestävällä musteella ja sapluunalla.



Kansitaiteita tein pätkittäin pitkin syksyä, mutta levyn valmiiksi saattamiseen tarvittavat kolme päivää olivat visusti kiven alla. Lomien kolkutellessa pakotin itseni tekstittämään elokuvan DVD Studio Pro ohjelmassa, jotta voin lähettää elokuvan ulkomaalaisillekin ystäville katsottavaksi.

Olin jo keväällä tekstittänyt elokuvan kertaalleen, mutta silloin en teknisistä syistä voinut tehdä sitä muualla kuin suoraan Final Cutissa. Silloin tekstitys liitettiin suoraan kuvaan, ja kaksi eri versiota elokuvasta ei olisi millään mahtunut yhdelle DVD:lle. Eipä siis voinut muuta kuin tehdä turhaa työtä päivän pari. Jos elokuvan tekemisestä jonkin osion ulkoistaisin, voisi tekstitys olla se. Piinaavaa puuhaa.

Mutta DVD on valmis, ja itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Ja mikä tärkeintä, voin viimein haudata elokuvan ja suunnata energiani toistaiseksi Sun projektiin. Ah, ja siis myös opintoihin, työntekoon, vaimoon ja muuhun sosiaaliseen elämään tietenkin.



Kaikille halukkaille riittänee sadan levyn painoksesta oma kopionsa. Tarpeen herätessä ota yhteyttä.



.

WHOOOM!

Niin joulu joutui jo taas pohjolaan. Kuului vain sarjakuvista tuttu WHOOM, kun kuukausi pyyhälsi ohi. Sekä opinnoissa, että työmaailmassa tuntuu vallitsevan muuttumaton voimakenttä, joka pusertaa marras-joulukuun taitteen auttamattoman kiireiseksi. Työsolmun purkamisesta on palkintona viikon tai kahden hengähdystauko, josta puolet menee hengityksen tasaantumiseen.

Oma hengitykseni on nyt rauhallinen, mutta tulevan kevään touhut jo hoipertelevat horisontissa. Luvassa on jatkoa syksyllä alkaneelle harjoittelulle, mutta ainakin akademisk svenska kurssi on jätetty ikuisesti menneisyyteen.

Vaikka pääpaino viimeisten kahdeksan viikon aikana on ollut opinnoilla ja työprojekteilla, on omienkin projektien suhteen tapahtunut tärkeitä. Suurin uutinen on varmasti uusi Lowel valosettini, jonka huusin Ameriikan nettihuutokaupasta eBaystä. (Käytetty setti lähti liikenteeseen Los Angelesista, joten kuka tietää kuka sitä on ennen minua käyttänyt...) Valosetti sisältää neljä erilaista valoa, ja säästin kaupassa 50% Suomesta uutena ostamisen sijaan, kiitos yhä edelleen halvan dollarin. En ollut osannut toivoa itselleni tällaista valokalustoa vielä pitkään toviin, mutta odottamaton työtarjous ilmaantui, jonka palkoilla valot kuittasin.



Suhteessa aiempaan valottomuuteen (tai siis kuuteen 16W loisteputkeen), ovat nämä neljä valoa ääretön parannus. Nyt on mahdollista valaista kauniisti lähes mikä tahansa alle 50 neliöinen tila näyttelijöineen. Kuvanlaatuun tämä tulee vaikuttamaan varmasti silmin nähden. Ja vieläkin on mahdollista mahtua kaluston ja työryhmän kanssa henkilöautoon!

Valot pääsivät heti saavuttuaan tositoimiin, kun sunnuntaina 20. päivä kuvattiin loput kesällä aloitetusta musiikkivideosta. Työnimellä Underwater kulkevan videon ensimmäinen kolmannes kuvattiin elokuussa järven pohjassa, jossain Jämsän perämetsissä. Löysin silloin tarkoituksiin soveltuvan kirkkaan järven sukeltajien keskustelupalstalta. Kameralle rakensin uskaliaan sukelluslaatikon liimapuusta ja pleksistä. Noin 30 litrainen laatikko tietenkin kellui kuin laiva, eikä kuvaus ollut mainittavan helppoa. Myös normaaleissa kuvaustilanteissa itsestäänselvyytenä pidetyn hapen puuttuminen vaikeutti kuvaamista.

Nyt kuitenkin kesällä järveen upotetut soittajat pääsivät killumaan tehdashallin katosta viiden tonnin kuormanosturista, sillä pyrkimyksenä oli kuvata videon lentely-osio. Taustalle viriteltiin sininen huopakangas, jonka ostin Tampereen Eurokankaasta kuvauksia edeltävänä päivänä. Pikaisten testien perusteella taustan onnistuu irrottamaan ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kuvauksia olisi helpottanut suurempi saumaton kangas, mutta indiessä ei aina ole varaa.

Soittajat roikkuivat katosta lainaan saaduilla seinäkiipeilyvaljailla, jotka puettiin päälle väärinpäin. Lisäksi tarvittiin rinnankorkeudelle toinen lenkki, josta liinalla kiristämällä pystyi säätämään roikkuvan soittajan kulmaa. Samana iltana kuvatun videon kolmas ja viimeinen osuus tuntui naurettavan helpolta kuvattavalta, sillä tarjolla oli sekä happea, että maata jalkojen alla.



Videon musiikki äänitettiin mutkattomasti yhteensä noin viidessä tunnissa, mikityksineen päivineen. Tämä ehkä valmistelemattomin äänitykseni on toistaiseksi varsin mahdollisesti paras tekemäni. Kappaleeseen saatiin toivottua levollisuuden tuntua. Uutta olivat kokonaiset otot, joista kajoamattomina lopulliseen äänitteeseen päätynevät ainakin kosketin- ja kitararaidat. Rumpuraitaankaan ei paljon tarvitse koskea. Basso on ainoa toistaiseksi äänittämättä jäänyt soitin.

Nyt, kun yksi videoista on jo kokonaan kuvattu, ja kappalekin on lähes kokonaan onnistuneesti äänitetty, tuntuu projekti todella käynnistyneen. Samalla huoli ehtimisestä kasvaa, kun suunniteltuun ensi-iltaan on jäljellä alle vuosi. Kuvausten mutkaton eteneminen kuitenkin lupaa hyvää tulevan vuoden pyrkimyksille. Jos harrastelijoina saadaan uskottavaa materiaalia veden alla ja katosta roikkuen, mikä nyt sitten voisi olla liian vaikeaa?



.

Ensimmäinen kontakti

Muutamia viikkoja sitten minuun otti suureksi ilokseni yhteyttä yksi uuden "Mitä meistä tuli"-elokuvan työryhmän avainhenkilöistä, Tianyi Pan. Uutukainen voitti jo kaksi palkintoa kansainvälisillä elokuivafestivaaleilla, ja pääsee Suomessa valkokankaalle 11.12. alkaen. Samalta Misty Friday Films -ryhmältä on jo aiemmin ilmestynyt oivallinen Graffitti meissä, joka sekin löytyy kaupoista ja Makuunin hyllystä.

Yhteydenotosta seurasi kutsu keskustelemaan ryhmän "Sumua perjantaina" podcastiin. Yli tunnin mittaiseksi venähtänyt jutustelu tuli nettiin eilen perjantaina ja löytyy täältä. Aiheina mm. Näin se alkoi, Mitä meistä tuli, tulevat projektit ja elokuvafestivaalit. Jakso oli saanut nimekseen #36 Kyllä Macitkin kaatuvat. Touché.

En ole juuri muihin indietekijöihin törmännyt, joten oli sitäkin mukavampaa päästä kyselemään Tianyin tuntemuksista ja kokemuksista. Suomen tekijät vaikuttavat varsin lämminhenkisiltä, ja varmasti lähitulevaisuudessa olen yhteyksissä enemmänkin indieväestön kanssa.

Kiitokset Misty Friday Filmsille ensimmäisestä kontaktista ja onnea uutukaisen kanssa. Jään innolla odottamaan elokuvan näkemistä. Nyt kuitenkin jatkan tuokion DVD-kannen suunnittelua, jos sen vaikka saisi muilta kiireiltä huomaamatta valmiiksi...




.

Sun - Missä mennään Osa 2

...suoraa jatkoa edellisestä päivityksestä.

3. Auringon kierto - Kappaletta ei ole vielä valittu, mutta videon idea on yksi vanhimmista. Juuri idean yksinkertaisuus on pitänyt sen ehkä varmimmin toteutettavista videoista läpi koko suunnittelukauden.

Videossa liitetään yhteen (toivottavasti) 12 eri time-lapse videota auringon liikkeistä eri puolilla maapalloa. Time-lapse videossa kuva otetaan vain esim. 20 sekunnin välein, ja kun nämä kuvat näytetään peräkkäin 25 kuvaa sekunnissa, on liikkeen nopeus moninkertainen. 500 kuvaa 20 sekunnin välein ottaa alle kolmessa tunnissa, josta saadaan loputulokseksi 20 sekuntia sulavaa videota.

Videot kerään eri harrastajilta ympäri maailman, käyttäen apuna foorumeita kuten Youtube ja Vimeo. Lopullinen video seuraa siis tavallaan auringon liikkeitä maapallon ympäri. Toivon löytäväni kuvaajat ainakin jokaiselta mantereelta. En ole vielä aloittanut kuvaajien etsimistä, mutta kartoittanut silti mahdollisia osallistujia.

Uskoisin, että videon kokoaminen tulee olemaan melko helppoa. Oman videoni kuvaan malliksi ennen kuin alan ottamaan yhteyttä mahdollisiin kuvaajiin. Tarvittavat laitteet sain haalittua kasaan heinäkuussa, ja testividet on jo kuvailtu. Nyt odottelen lunta maahan ja aurinkoista säätä.


Ja nyt kuulemma pitääkin mennä jo nukkumaan... Kummallista. Yöllä siirretään vielä kellojakin. No. Jatkoa osassa 3.



.

Sun – Missä mennään Osa 1

Prosessikirjoitus vaatii passiivisen prosessoinnin lisäksi myös tilanteen ajoittaista päivittämistä. Kun kirjoittaa kaiken mitä aiheesta tietää, voi tarkistaa onko kaikki suunnitelmat varmasti loppuun asti mietitty, vai kenties täysin hunningolla. On aika listata kaikki Sun projektin videoideat. Listaan erilleen ns. varmasti toteutettavat ja mahdollisesti loppuun asti kehiteltävät ideat.

Varmat videot:

1. Heartbeat
2. Bändisoitto
3. Auringon kierto
4. Huonesiirtymä
5. Underwater
6. Focus

Epävarmat:

1. KasvoMorph
2. Läpi avaruuden
3. Työmatkat
4. Vaihtoehtoiset tapahtumat
5. Huonekaluanimaatio/Ferrofluid
6. 1/3 nopeusmies
7. Maapallon vaiheet
8. Freezemob
9. Made in Earth
10. Kuinka paljon aikaa kuluu elämässä...

Tavoite ja väistämätön päämäärä on 12 videota. Puolet selvänä mielessä, puolet levällään aivolohkossa. Sitten vähemmän palkitseva palasiin purkaminen, analysointi ja opponointi...


1. Heartbeat – Tämä on Sun klassikko. Kappaleena toimii lähes muuttumattomana vuodesta 2004 säilynyt Heartbeat, jonka musiikillinen idea on läpi kappaleen taukoamatta jatkuva sykettä muistuttava du-dum basarilla. Muutenkin kappale on rauhoittava, ja mitä ilmeisimmin aloittaa projektin. Vielä on epäselvää tuleeko kappaleeseen laulua lainkaan.

Myöhemmin kappaleelle kehitelty video nivoutuu samaan sydänteemaan. Videossa pohditaan mitä maapallolla ehtii tapahtua yhden sydämenlyönnin aikana. Ruutuun ilmestynee tekstejä kuten: ”every heartbeat Earth moves 30km in space”, ”a baby is born”, ”xxx tons of oil is burnt” ja ”xxx bullets are shot”. Ajatuksia ehtii ruudulle noin kolmen minuutin aikana 10-15. Tarkoitus olisi jollakin foorumilla kärätä ihmisiltä ideoita mietteiksi.

Tekstien taustalla pyörii kuvia ihmisen sisältä ja pinnalta. Tähän mennessä olen keräillyt tuttavien röntgenkuvia. Kasassa on kuvat ainakin pääkallosta, reidestä, kädestä, kylkiluista ja käsivarresta. Lisäksi tallessa on pään magneettikuvat, jotka ovat oivallisesti animoitavissa, sekä 4D-ultraäänivideo vauvan liikkeistä mahassa. Muuten kuvamateriaalia on tarkoitus ammentaa eteerisistä lähikuvista, mattamaisista videoista ja häiriökuvista.

Videon on rauhoittava aina viimeiseen kertosäkeeseen saakka, jolloin kaikki räjähtää sykkiväksi sekamelskaksi ja musiikki puskee päälle overdrive mössönä, kunnes kaikki vaipuu taas rauhalliseen yksinäiseen sykkeeseen. Sykkeestä liitytään suoraan seuraavaan kappaleeseen.

Tällä hetkellä kappale on pitkälti vain äänittämistä vaille valmis. Videoon on paljon materiaalia, joten kyse on vain aloittamisesta.


2. Bändisoitto – Tämän kappaleen on tarkoitus olla juuri niin rankkaa rock-tykitystä kuin vaan ikinä osaan kirjoittaa. Pienesti pelkällä laululla liikkeelle lähtevä kappale kasvaa massiiviseksi harmoniseksi möykyksi, tipahtaa leijuvaksi väliosaksi, ja takoo vielä lopuksi soittimet verille. Kevyttä sekatahtilajeissa piipahtamista lienee luvassa ainakin väliosassa. Laulajaksi etsin sopivasti raastavaa tenoria, jonka ei tarvitse laulaa nauhoituksia seuraavalla viikolla.

Musiikkivideo on puolestaan niin rankkaa rock-tykitystä kuin vaan ikinä osaan kasaan parsia. Bändi soittaa silhuetteina värillistä taustaa vasten. Jossain vaiheessa bändi siirtyy 3D-tilaan, jonka toteutan oppilaitokseni tutkimuskäyttöön kasatuilla motion capture -laitteita käyttäen. Tästä tulee pirullisen vaikeaa, sillä omat 3D-taitoni ovat vielä olemattomat. Yksi koko projektin päämäristä on kokeilla kaikkia tietämiäni tekniikoita, ja tässä on yksi mahdollisuuksista johon en varmaankaan myöhemmin pääse käsiksi. Tosin, jos 3D ei millään ota onnistuakseen tai ei vaan istu videoon, on siitä mahdollista luopua. Katsotaan miltä näyttää green screen kuvausten jälkeen.

Tällä hetkellä kappale on osittain sävelletty, mutta vaatii vielä paljon tuotannollista työtä ja mm. sanoituksen. Sanoituksen aihe on jo melko selvillä, mutta ilman melodiaa en ala sanoja yrittämään. Video odottaa kappaletta, jonka päälle soittaa kuvauksissa. Motion capture-testi ja green screen testaus on molemmat suoritettu onnistuneesti. Tilanne on kelvollinen tässä vaihessa aikataulua.


Tällä kertaa tämä saa riittää. Jatkoa osassa 2.

Onkos täällä projektipotentiaalia?

Projektit tuppaavat olemaan itselläni mielessä arjen keskelläkin. Asioita alkaa vaistomaisesti ajattelemaan ”projektipotentiaalin” kannalta. Käytyjä keskusteluja mallailee helposti mielessään käsikirjoituksen muotoon, ja uusia tuttavia kuvittelee kameran eteen tai työryhmään. Sisä- ja ulkotiloja arvioi valaistuksen ja kuvakulmien mukaan ihan huomaamattaankin.

Syysloman päätteeksi matkailimme vaimon kanssa Helsinkiin, ja haimme hieman vastentahtoisesti ennalta valitun tuolin Ikeasta. Ikea aiheuttaa meissä molemmissa lievää pakokauhua satoine asiakkaineen ja koko kaupan kiertämään pakottavine väliseinineen. Jos rahasta ei ole kiinni, on suuressa valikoimassa myös projektipotentiaalia esim. lavastuksen ja rakentelun suhteen. Olin silti tyytyväinen, kun pääsimme parissa kymmenessä minuutissa läpi kaupan sokkeloista, mukanamme vain esivalittu tuolimme.

Ja silloin, lähellä kassalinjojen luomaa rauhallisuuden auraa päätin vielä vilkaista alennushuonekaluja poistopuolelta. Kolhiintuneiden lipastojen ja värivirheellisten petauspatjojen keskeltä löytyi paratiisilaari. ”Täytä pussi, maksa 2€” - ylijäämä varaosia pulteista ja muttereista aina ruuvilevyihin ja jämeriin mekanismeihin! Herkullisia osia sekavaan ja ennalta arvaamattomaan rakenteluun.







.

Vaihtoehtojen meri

Lounasta syödessä ajatus nousi mieleeni. Olen aiemmin miettinyt videota, jossa tarkkailtaisiin yhden ihmisen toimintaa kappaleen keston ajan. Kuvaruutu jakautuisi aina, kun hahmo tekee päätöksen, jolloin molemmat (tai useammat) mahdolliset päätökset saisivat oman ruutunsa. Kappaleen lopussa ruudulla olisi nähtävillä kymmeniä erilaisia tehdyistä päätöksistä seuranneita lopputuloksia.

Tyrmäsin aiemmin tämän suunnitelman, koska videon kuvaaminen ja leikkaaminen olisi liian hankalaa. Mahdollista, sekä teknisesti, että kerronnallisesti, mutta silti visuaalisesti liian tylsä ja hatara. Myöskään katsoja ei enää lopuksi välttämättä näkisi pieniä ruutuja riittävän hyvin, ja tarkoitus sumentuisi. Mutta tänään lounaalla ajatus nousi mieleen. Visuaalisesti mahdollisesti mielenkiintoinen ja toteutettavissa oleva visio.

Perustava ajatus on siis seuraava: Päivässä päätöksiä tehdään lukemattomasti, mutta tavallisesti ihminen ei kiinnitä tähän huomiota, sillä siihen kuluisi paljon energiaa ja siitä koituisi päänvaivaa. Arki ja rutiini ovat pitkälti aiemmin testattuja, hyväksi todettuja kaavoja hoitaa asiat. Taiteen tekeminen on usein yksinkertaisesti näiden kaavojen rikkomista – jonkin asian toisin tekemistä. Myös suuri osa huumorista elää samasta toisinajattelun voimasta. Jos videon perusajatuksena säilytetään ihmisen toiminnan perustuminen päätöksiin, mutta alkuperäinen visuaalinen ajatus saadaan muunnettua toimivaksi, aiheessa olisi paljonkin potentiaalia.

Lounaalla syntynyt idea on sekoitus alkuperäistä ja ripaus jotain kukkakaalimuusin (tai luoja tietää minkä) inspiroimaa. Videon alussa olisi vain musta piste valkoisella taustalla. Tässä vaiheessa tapahtuisi ensimmäinen päätös ja pisteestä lähtisi kaksi viivaa vastakkaisiin suuntiin. Päätös tulisi ruudulle kirjoitettuna, esim. sleep/wake up. Molemmat viivat jatkaisivat jakautumista samalla tavalla. Ruudulle mahtuisi ehkä kolme tai neljä jakautumista molemmilla puolilla, ennen kuin pitäisi lähteä liikkeelle. Nyt voidaan päättää kuvataanko videolla lainkaan kameralla, vai seuraillaanko vain viivaa. Tässä vaiheessa minusta tuntuu, että seurataan vain viivaa. Auki jää, onko viiva 2D vai 3D-viiva, kuvataanko viivaa koko ajan vain ylhäältä, tuleeko päätöksistä aina vain kirjoitettu kuittaus, jne... Lopuksi kaikkien päätösten jälkeen kuva voisi nousta tarkastelemaan syntyneitä verkostoja kauempaa, jolloin nähtäisi suuri tiheäviivainen mahdollisuuksien ympyrä, jonka jokainen avonainen viiva olisi yksi mahdollinen skenaario tapahtumista.

Ideana tämä on mielestäni sekä yksinkertainen, että kiintoisa. Sekä sisällöllisesti, että visuaalisesti. En vielä voi sanoa, että tästä videon tekisin, mutta se on ehkä ennemmin mahdollista, kuin epätodennäköistä. Nyt seurannee pitkä muhimisen jakso, joka päättyy varmaankin keväällä muutamiin testivedoksiin tekniikoista, ja lopulta yksinkertaisesti päätökseen kyllä/ei.



.

Kommenttiraita ja näyttelijäpäivitys

Niin paljon kuin onkin tarkoitus keskittyä Sun projektiin, on viime päivinä tapahtunut enemmän muiden projektien saralla. Näin se alkoi elokuvan näyttelijät tulivat sunnuntaina brunssille ja äänittämään kommenttiraidan, joka tulee DVD:lle. Äänitin heti perään myös ohjaaja/käsikirjoittaja/yms. kommenttiraidan. Paljon muuta DVD:ltä ei enää puutukaan, ja kun vielä teen englanninkieliset tekstitykset uudelleen, voinkin sulkea NSA:n projektikansion kokonaan.

Itselleni odottamattomasti myös seuraavan, kesällä 2011 kuvattavan elokuvan näyttelijäkaarti kasvoi täyteen mittaansa. Syyskuun alussa jo kaksi neljästä päänäyttelijästä oli valittu, ja nyt lokakuun alussa kaikki neljä ovat selvillä. Nimiä mainitsematta, kaikki neljä ovat eräästä coverbändistä, jossa soitan itse rumpuja. Kaikki tuntevat toisensa jo valmiiksi, ja viime viikolla esimerkiksi soitettiin riehakas keikka noin 700 ihmiselle. Kuvausryhmä tulee tällä joukkiolla olemaan eritysen välitön ja saumaton, mistä tulee varmasti suuri voimavara elokuvalle.

Niin paljon kuin olenkin innoissani näyttelijöistä, ja siitä kuinka yhteinen ystävyys voi tehdä elokuvasta (ja sen tekemisestä) vaivattomamman, pitää vielä ottaa rauhassa, sillä kuvauksiin on vielä yli puolistoista vuotta. Jo nyt puhuttiinkin nopeasti näyttelijöiden kanssa, että odottamattoman esteen ilmetessä, on täysin mahdollista luopua roolista. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki ovat halukkaita kuvauksiin, mikä on äärettömän kannustavaa itselleni. Käsikirjoitus on myös nyt mahdollista kirjoittaa vaikka valmiiksi, kun tiedän kenelle olen kirjoittamassa. Nyt kuitenkin on syytä unohtaa seuraava elokuva, ehkä vuodeksi, ja jatkaa ajankohtaisempia tekemisiä.

Tänään teen DVD:n valikoita ja extroja. Toivon saavani DVD:n valmiiksi seuraavan viikon loppuun mennessä.



.

Näin se alkoi

Blogi on nyt käynnistetty ja nähtäväksi jää, kuinka suunnitelma sen suhteen onnistuu. Tarkoituksena on käyttää blogia prosessikirjoituksen välineenä, ja julkisena päiväkirjana projektien suhteen. Nyt käynnissä on pääosin Sun project, joka tulee sisältämään 12 musiikkivideota musiikkeineen. Seuraavat blogimerkinnät tulevatkin koskemaan lähinnä Sunin tilannetta ja tavoitteita.

Vuoden alkupuolella ensi-iltansa saanut esikoiselokuva, Näin se alkoi, on teettänyt töitä aina näihin päiviin asti, ja alkaa vihdoin olla lopullisesti valmis. Työtä on teettänyt niin äänimaailman viilailu, nettisivujen työstö, kuin DVD-valmistelutkin. Pian DVD kommenttiraitoineen ja naurupätkineen on kuitenkin valmis ja voin siirtyä tosissani seuraavien projektien pariin. Tästäkin kirjaan kattavan raportin, jotta saan kokonaisuuden siirrettyä mielestäni.

Taivaanrannanmaalari.fi sivusto on myös valmistumassa hyvää vauhtia, ja tarkoituksenani on siirtää sivut nettiin syyspäiväntsauksena 23.9.2009. Tämä tuntuu soveliaalta, sillä kevään ensi-ilta tapahtui kevätpäiväntasauksena, ja Sun projektin olen suunnitellut saavan ensi-iltansa talvipäivänseisauksena 2010.

Blogiin kirjoittelu löytänee oman rytminsä kuluvien kuukausien aikana. Projektiasiat pyörivät mielessä päivittäin, ja kirjoittamalla ne ylös pääsee aina hitusen eteenpäin. Projektipäiväkirjan näennäinen julkisuus toivottavasti pitää tekstini selkeänä ja kirjoittelun jatkuvana.

Kaikki projekteistani kiinnostuneet toivotan tervetulleeksi lukemaan kirjoitelmia täällä, ja osoitteessa taivaanrannanmaalari.fi! Jos sinulla tulee mieleen kysymyksiä aiheesta tai toisesta, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Ensimmäinen valmis - nyt voin tehdä toisen.



.