Aina on aikaa kirjoittaa

Koska en tuntunut millään löytävän aikaa leikata työpöydällä kuvattuna lojuvaa elokuvaani, ehdin jo hieman kasvaa kiinni aikaansaamattomuuden tunteeseen. Summasin kuukauden tunnit, viikon tunnit, päivän tunnit, ja päädyin yhtälöön, joka ei sisältänyt sopivaa lokeroa jatkuvalle, etenevällä leikkaamiselle. Työ, (plus freelance-videotyöt,) perhe, remontti ja hippunen vapaa-aikaa, eivät jättäneet jäljelle sitä viikottaista yli kolmen tunnin hetkeä, jonka aikana leikkaaminen etenisi kohisten. Kolme tuntia saattaa kuulostaa ylimitoitetulta, mutta jos edellisestä leikkaamisen hetkestä on kulunut aikaa viikonkin verran, menee aikaa jo leikkaamisen aloittamiseen ja sopivan rytmin löytämiseen. Hitaasti päätin siirtää leikkaamisen kesälle, mikä sai vaimonkin ymmärryksen ja hyväksynnän.

Myönnän olleen hetkiä, jolloin työ tuntui vievän liikaa jo valmiiksi minimaaliselta vapaa-ajalta ja välillä perheeltäkin, jolloin viimeistään piti pistää asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. En osaa kuitenkaan olla kovin armollinen itseäni kohtaan, kun kyse on aikaansaamattomuudesta asian suhteen, jolla haluaisin olevan paljon suurempi osa elämässäni. Antaisinko sen osan lipua kokonaan pois vain ulkoisten pakotteiden takia? Tyytyisinkö luopumaan luovuudesta, ja tyytymään siihen vähään mitä työssäni pystyn toteuttamaan? Sitten kokeilin jotain uutta, ja se toimi.

Leikkaamisen valmisteluun menee aina väistämättä vähintään 15 minuuttia ja jotta voisin leikata, minun pitää olla kotona pöytäkoneen ja kovalevyjen ääressä - mitä jos näitä kahta rajoitetta ei olisikaan? Olin saanut idean elokuvalle jo viime syksynä. Idea syntyi, kun luin väärin sanan "aistinvarainen". Maistelin uutta sanaa, aistivaras, joka alkoi nopeasti kuulostaa viihdyttävän toimintaelokuvan nimeltä. Jo saman päivän aikana olin keksinyt, mikä "aistivaras" olisi, ja kuinka se liittyisi elokuvaan. Päätin tarttua aiheeseen varmasti sopivan tilaisuuden koittaessa.

Tilaisuus koitti keväällä, kun aikaa ei riittänytkään toivomallani tavalla. Leikkaamisen sijaan avasin vain Celtx:in ja kirjoitin pari riviä läppärillä. Samassa ajassa, mikä olisi leikatessa mennyt vain projektin avaamiseen ja oikean paikan löytämiseen, riittikin hyvin luovaksi hetkeksi. Celtx on ilmainen käsikirjoitus-ohjelma, jonka käyttäminen tuntui heti ensi-istumalta vaivattomalta. Kevyt ohjelma käynnistyy muutamassa sekunnissa ja toimeen voi tarttua heti.

Aloitin suurella innolla ja sain kuukaudessa kasaan ensimmäiset kymmenen sivua. Nyt tekstiä on reippaat viisitoista sivua. Aloitin kirjoittamaan suomeksi, mutta totesin pian, ettei se tuntunut hyvältä ja vaihdoin englantiin. Tämä pääosin siksi, ettei elokuvaa voi kuvata Suomessa. Tai milloin suojelupoliisi on saanut käsiinsä viimeisintä teknologiaa, joka räjähtää käsiin Tampereella seurausten ollessa katastrofaaliset? Aivan. Nyt tarvitaan CIA tai vähintään FBI.

Päätin heti aluksi, etten ole itse ohjaamassa tai kuvaamassa syntyvää käsikirjoitusta. Tuskin saan käsikirjoitusta myytyä ulkomaille, vaikka siitä hyvä tulisikin, mutta tärkeämpää on saada se tehtyä. Vaihtoehto on myös etsiä käsikirjoituksen valmistuttua yhteistyökumppani ja muokata tarina graafiseksi romaaniksi - eli sarjakuvaksi. Joka tapauksessa olen ollut iloinen ja vapautunut ollessani täysin vapaa kirjoittamaan mitä haluan, ilman huolta tulevasta budjetista tai sopivista puitteista. Myös kielen vaihtaminen on ollut piristävää.

Voit halutessasi ladata käsikirjoituksen ensimmäisen vedoksen neljä ensimmäistä sivua tästä.

Opettajuuden hedelmät kypsyvät vajaassa viikossa, kun kesäloma alkaa ensi lauantaina. Silloin alkaa uusi aika elokuvalleni ja toivon saavani hyvän alun leikkaamiselle ja sävellystyölle. Varmasti myös Aistivaras etenee kesän aikana.

Seuraavalla kerralla voisinkin kertoa enemmän toisesta käsikirjoituksesta jonka aloitin... Työnimellä "Arkki" kulkeva käsikirjoitus on lajityypiltään musikaali. Avaruusmusikaali.






.