Jos on välittämättä näistä epämukavuuksista ja viitsii työntää kameran lähelle kohdetta, pääsee käsiksi aivan uusiin kuvakulmiin. Kuvien pääpaino tuntuu olevan kukkasissa ja hyönteisissä. Varsinkin hämähäkit ovat yhteistyökykyinen ja näyttävä kohde. Seuraavaksi siirryn sisätiloihin ja hallitumpaan valaistukseen.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kesä lähikuvissa
Tänä kesänä olen intoutunut väärinkäyttämään suosikki linssiäni, valovoimaista Canonin f1.4 50 millistä. Kun linssin kiinnittää kameraan muutaman euron sovittimella väärinpäin, on mahdollista ottaa melko äärimmäisiä macrokuvia. Tarkennus tapahtuu liikuttamalla kameraa lähemmäs tai kauemmas kohteesta, ja aukon voi valita vain linssin ollessa kamerassa kiinni oikein päin. Myös valoa tarvitaan huomattavia määriä.
Jos on välittämättä näistä epämukavuuksista ja viitsii työntää kameran lähelle kohdetta, pääsee käsiksi aivan uusiin kuvakulmiin. Kuvien pääpaino tuntuu olevan kukkasissa ja hyönteisissä. Varsinkin hämähäkit ovat yhteistyökykyinen ja näyttävä kohde. Seuraavaksi siirryn sisätiloihin ja hallitumpaan valaistukseen.
.
Jos on välittämättä näistä epämukavuuksista ja viitsii työntää kameran lähelle kohdetta, pääsee käsiksi aivan uusiin kuvakulmiin. Kuvien pääpaino tuntuu olevan kukkasissa ja hyönteisissä. Varsinkin hämähäkit ovat yhteistyökykyinen ja näyttävä kohde. Seuraavaksi siirryn sisätiloihin ja hallitumpaan valaistukseen.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Puoli vuotta hiljaista toimintaa - Osa 2
Studio on valmis! Tai pinnat ovat valmiina, osaa laitteistosta vielä odottelen saapuvaksi. Remonttiin hujahti useampi ilta, mutta lopputulos on suunnitelmien ja toiveiden mukainen.
Suurin aikasyöppö remontissa oli ehdottomasti lattia, jonka jouduin avaamaan puruille, hiljentämään ja suoristamaan ennen pinnoitusta. Haasteeksi osoittautui myös akustointioven asentaminen, sillä "pinta-asensin" sen, säilyttäen myös alkuperäisen pienemmän oven. Toki oma aikansa meni tapetointiin, katon maalaamiseen ja yleiseen värkkäilyyn, mutta pääosin työ eteni suunnitellusti.
Tässä studio ennen remonttia, keskeneräisenä ja lopulta laitteistoa vaille valmiina.
Itse olen erityisen iloinen valojen onnistumisesta ja huoneen kuivakasta jälkikaiusta. Kaluston puolesta mm. säädettävä sähköpöytä, rummut ja suuri valkotussitaulu ovat jotain erityisen hienoa. Tilaa on juuri riittävästi omiin tarpeisiini, joskin jossain vaiheessa valjastanen viereisen huoneen tarkkaamoksi.
On upeaa, että omassa talossa on paikka, jossa voin äänittää, harjoitella, kirjoittaa ja leikata inspiroivassa ympäristössä, joka on juuri itseni näköinen! Vaimo on myös tyytyväinen, kun kaikki kuvaus-, ääni- ja valokalusto ei ole sekaisin kolmessa kerroksessa.
Kiitos kaikille talkoolaisille, jotka antoivat auttavat kätensä käyttööni studiota rakennettaessa!
Mistä onkin helppo sujahtaa viimesyksyisiin kisatunnelmiin. Syksyllä YLE kutsui yhtyeitä ja artisteja lähettämään demonsa nyt toista kertaa järjestettyyn Uuden Musiikin Kilpailuun. Koska ensimmäisenä vuonna kilpailun 40 jatkoonpäässeen taso oli huomattavan vaihteleva, päätimme hyvän ystäväni Tuomas Jauhiaisen koittaa onneamme vuoden 2013 karsinnoissa. Voittajalle olisi siis luvassa paikka Suomen edustajana Euroviisuissa, joskin tavoitteemme oli päästä ensin 40 parhaan joukkoon.
Koska kuullessani ensimmäistä kertaa kilpailun olevan käynnissä, oli aikaa demon lähettämiseen jäljellä enää tasan viikko, piti biisi leipoa kasaan rivakasti. Tuomas oli jo muutenkin tulossa kyläilemään viikonloppuna, joten äänityksille oli olemassa mahdollisuus. Niinpä viikonloppuna pyöriteltiin välitunneilla kehittelemääni aihiota, ja soitettiin karski taustanauha, jonka päälle Tuomas lauloi tuoreeltaan kehitetyn sanoituksen. Soitin kappaleeseen maanantaina loput soittimet, miksasin kuulokkeilla ja eikun hakemus vetämään. (Voit kuunnella kisademon alla.)
Vielä perjantaina tarkoituksemme oli, että Tuomas olisi osallistunut kilpailuun sooloartistina. Lopulta sunnuntaina, 3 tuntia ennen Tuomaksen lähtöä, keksittiin, että oltaisiinkin duo. Muuten en pääsisi itse mahdollisiin haastatteluihin, jos pääsisimmekin jatkoon. Siispä pikainen puhelu luottokuvaajalleni Ahti Kaukoniemelle, joka sattui olemaan vapaana ja suostui tunnin varoitusajalla nappaamaan meistä promokuvat! Samalla, kun Ahti valmisteli alapihalle "studiota", kuvasimme Tuomaksen kanssa pakollisen esittelyvideon.
Valehtelematta olen tyytyväinen kokonaisuuteen, jonka lähetimme kilpailuun. Huolimatta siitä tiukasta aikataulusta ja (äänityksien) vaatimattomasta kalustosta saimme aikaan hyvää jälkeä. Ja mikä tärkeintä, toimivan biisin. Tai ehkä vielä sitäkin tärkeämmin - hämmentävän esittelyvideon!
Kuten mediaa seuraavat jo tietävät, emme voittaneet UMK:ta. Tällä kertaa jatkoon valittiin vain 12 artistia, mikä oli liian tiukka raami meidän sopia. Selvästi myös YLE oli huomannut ensimmäisen vuoden tason olleen pitkälti melkoista kuraa, joten ryhtiliike oli perusteltu. Ehkäpä syksyllä koitetaan uudestaan, ja katsotaan mihin tuoreesta kotistudiostani on...
Somaksi aasinsillaksi todettakoon sekä Tuomaksen että Ahdin auttaneen minua studion remontissa.
Ps. Toinen tyttäreni syntyi tuossa kaksi viikkoa sitten, että eivät nämä projektit äkkiä lopu : )
.
Suurin aikasyöppö remontissa oli ehdottomasti lattia, jonka jouduin avaamaan puruille, hiljentämään ja suoristamaan ennen pinnoitusta. Haasteeksi osoittautui myös akustointioven asentaminen, sillä "pinta-asensin" sen, säilyttäen myös alkuperäisen pienemmän oven. Toki oma aikansa meni tapetointiin, katon maalaamiseen ja yleiseen värkkäilyyn, mutta pääosin työ eteni suunnitellusti.
Tässä studio ennen remonttia, keskeneräisenä ja lopulta laitteistoa vaille valmiina.
Itse olen erityisen iloinen valojen onnistumisesta ja huoneen kuivakasta jälkikaiusta. Kaluston puolesta mm. säädettävä sähköpöytä, rummut ja suuri valkotussitaulu ovat jotain erityisen hienoa. Tilaa on juuri riittävästi omiin tarpeisiini, joskin jossain vaiheessa valjastanen viereisen huoneen tarkkaamoksi.
On upeaa, että omassa talossa on paikka, jossa voin äänittää, harjoitella, kirjoittaa ja leikata inspiroivassa ympäristössä, joka on juuri itseni näköinen! Vaimo on myös tyytyväinen, kun kaikki kuvaus-, ääni- ja valokalusto ei ole sekaisin kolmessa kerroksessa.
Kiitos kaikille talkoolaisille, jotka antoivat auttavat kätensä käyttööni studiota rakennettaessa!
Mistä onkin helppo sujahtaa viimesyksyisiin kisatunnelmiin. Syksyllä YLE kutsui yhtyeitä ja artisteja lähettämään demonsa nyt toista kertaa järjestettyyn Uuden Musiikin Kilpailuun. Koska ensimmäisenä vuonna kilpailun 40 jatkoonpäässeen taso oli huomattavan vaihteleva, päätimme hyvän ystäväni Tuomas Jauhiaisen koittaa onneamme vuoden 2013 karsinnoissa. Voittajalle olisi siis luvassa paikka Suomen edustajana Euroviisuissa, joskin tavoitteemme oli päästä ensin 40 parhaan joukkoon.
Koska kuullessani ensimmäistä kertaa kilpailun olevan käynnissä, oli aikaa demon lähettämiseen jäljellä enää tasan viikko, piti biisi leipoa kasaan rivakasti. Tuomas oli jo muutenkin tulossa kyläilemään viikonloppuna, joten äänityksille oli olemassa mahdollisuus. Niinpä viikonloppuna pyöriteltiin välitunneilla kehittelemääni aihiota, ja soitettiin karski taustanauha, jonka päälle Tuomas lauloi tuoreeltaan kehitetyn sanoituksen. Soitin kappaleeseen maanantaina loput soittimet, miksasin kuulokkeilla ja eikun hakemus vetämään. (Voit kuunnella kisademon alla.)
Vielä perjantaina tarkoituksemme oli, että Tuomas olisi osallistunut kilpailuun sooloartistina. Lopulta sunnuntaina, 3 tuntia ennen Tuomaksen lähtöä, keksittiin, että oltaisiinkin duo. Muuten en pääsisi itse mahdollisiin haastatteluihin, jos pääsisimmekin jatkoon. Siispä pikainen puhelu luottokuvaajalleni Ahti Kaukoniemelle, joka sattui olemaan vapaana ja suostui tunnin varoitusajalla nappaamaan meistä promokuvat! Samalla, kun Ahti valmisteli alapihalle "studiota", kuvasimme Tuomaksen kanssa pakollisen esittelyvideon.
Valehtelematta olen tyytyväinen kokonaisuuteen, jonka lähetimme kilpailuun. Huolimatta siitä tiukasta aikataulusta ja (äänityksien) vaatimattomasta kalustosta saimme aikaan hyvää jälkeä. Ja mikä tärkeintä, toimivan biisin. Tai ehkä vielä sitäkin tärkeämmin - hämmentävän esittelyvideon!
Kuten mediaa seuraavat jo tietävät, emme voittaneet UMK:ta. Tällä kertaa jatkoon valittiin vain 12 artistia, mikä oli liian tiukka raami meidän sopia. Selvästi myös YLE oli huomannut ensimmäisen vuoden tason olleen pitkälti melkoista kuraa, joten ryhtiliike oli perusteltu. Ehkäpä syksyllä koitetaan uudestaan, ja katsotaan mihin tuoreesta kotistudiostani on...
Somaksi aasinsillaksi todettakoon sekä Tuomaksen että Ahdin auttaneen minua studion remontissa.
Ps. Toinen tyttäreni syntyi tuossa kaksi viikkoa sitten, että eivät nämä projektit äkkiä lopu : )
.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Puoli vuotta hiljaista toimintaa - Osa 1
*KRÄKS* murtuu radiohiljaisuus. Aikaa on ehtinyt viuhua ohi jo kuutioittain, mutta onneksi myös jotain on tapahtunut. Puran seuraavassa vähän tekemisiäni viimeiseltä puolelta vuodelta.
Eräässä aiemmassa blogitekstissä mainitsemani dokumentti "Findie - Hikeä, Tekoverta ja Kyyneliä" julkaistiin myös Youtubessa. Dokumenttiin haastateltiin myös minua ja sain lopullisessa leikkauksessa kunnian sanoa dokumentin sekä ensimmäiset että (vähemmän mairittelevat) viimeiset sanat. Haastateltavana näkyy monia arvostamiani findie-tekijöitä, joten pääsin oivaan seuraan.
Omat tekemiseni videopuolella ovat painottuneet työntekoon. Työkeikoista maininnan arvoinen on kesän ja syksyn aikana mainostoimisto Media M1:n kanssa toteutettu kookkaampi videomainos. Mainosta kuvattiin neljä päivää, joiden aikana hyvää materiaalia kertyi vajaa tunti. Siksi olikin tukalaa karsia mainos toivottuun neljään minuuttiin. Keski-Suomen lähiruokaa esittelevä video vei minut moneen paikkaan, minne en muuten olisi päätynyt tai edes päässyt. Ehdottomasti hieno ja avartava kokemus.
Kuvasin ja leikkasin videon, minkä lisäksi tein myös videon musiikin. Leikkuupöydällä olevan elokuvani miessivuosa, Panu Ukkonen, soitti kappaleen kontrabassot. Tässä lopullinen video, joka kannattaa katsoa tietenkin HD-laadulla.
Arjessa toimin edelleen musiikinopettajana yläkoulu/lukiossa Tampereella. Tälle vuodelle kursseja tuli vielä kolme lisää ja muutenkin syksyn aikataulu on ollut työntäyteinen. Turhan vähille jäänyt vapaa-aika onkin kulunut kotistudiota rakentaessa, mutta siitä kirjoitan lisää, kun työ on lähempänä valmista. Studion on tarkoitus valmistua joululomilla. Mutta sitä ennen minun pitää saada kunnialla asennettua vastaanhangoitteleva 60 kiloinen akustointiovi...
End of part one.
.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Aina on aikaa kirjoittaa
Koska en tuntunut millään löytävän aikaa leikata työpöydällä kuvattuna lojuvaa elokuvaani, ehdin jo hieman kasvaa kiinni aikaansaamattomuuden tunteeseen. Summasin kuukauden tunnit, viikon tunnit, päivän tunnit, ja päädyin yhtälöön, joka ei sisältänyt sopivaa lokeroa jatkuvalle, etenevällä leikkaamiselle. Työ, (plus freelance-videotyöt,) perhe, remontti ja hippunen vapaa-aikaa, eivät jättäneet jäljelle sitä viikottaista yli kolmen tunnin hetkeä, jonka aikana leikkaaminen etenisi kohisten. Kolme tuntia saattaa kuulostaa ylimitoitetulta, mutta jos edellisestä leikkaamisen hetkestä on kulunut aikaa viikonkin verran, menee aikaa jo leikkaamisen aloittamiseen ja sopivan rytmin löytämiseen. Hitaasti päätin siirtää leikkaamisen kesälle, mikä sai vaimonkin ymmärryksen ja hyväksynnän.
Myönnän olleen hetkiä, jolloin työ tuntui vievän liikaa jo valmiiksi minimaaliselta vapaa-ajalta ja välillä perheeltäkin, jolloin viimeistään piti pistää asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. En osaa kuitenkaan olla kovin armollinen itseäni kohtaan, kun kyse on aikaansaamattomuudesta asian suhteen, jolla haluaisin olevan paljon suurempi osa elämässäni. Antaisinko sen osan lipua kokonaan pois vain ulkoisten pakotteiden takia? Tyytyisinkö luopumaan luovuudesta, ja tyytymään siihen vähään mitä työssäni pystyn toteuttamaan? Sitten kokeilin jotain uutta, ja se toimi.
Leikkaamisen valmisteluun menee aina väistämättä vähintään 15 minuuttia ja jotta voisin leikata, minun pitää olla kotona pöytäkoneen ja kovalevyjen ääressä - mitä jos näitä kahta rajoitetta ei olisikaan? Olin saanut idean elokuvalle jo viime syksynä. Idea syntyi, kun luin väärin sanan "aistinvarainen". Maistelin uutta sanaa, aistivaras, joka alkoi nopeasti kuulostaa viihdyttävän toimintaelokuvan nimeltä. Jo saman päivän aikana olin keksinyt, mikä "aistivaras" olisi, ja kuinka se liittyisi elokuvaan. Päätin tarttua aiheeseen varmasti sopivan tilaisuuden koittaessa.
Tilaisuus koitti keväällä, kun aikaa ei riittänytkään toivomallani tavalla. Leikkaamisen sijaan avasin vain Celtx:in ja kirjoitin pari riviä läppärillä. Samassa ajassa, mikä olisi leikatessa mennyt vain projektin avaamiseen ja oikean paikan löytämiseen, riittikin hyvin luovaksi hetkeksi. Celtx on ilmainen käsikirjoitus-ohjelma, jonka käyttäminen tuntui heti ensi-istumalta vaivattomalta. Kevyt ohjelma käynnistyy muutamassa sekunnissa ja toimeen voi tarttua heti.
Aloitin suurella innolla ja sain kuukaudessa kasaan ensimmäiset kymmenen sivua. Nyt tekstiä on reippaat viisitoista sivua. Aloitin kirjoittamaan suomeksi, mutta totesin pian, ettei se tuntunut hyvältä ja vaihdoin englantiin. Tämä pääosin siksi, ettei elokuvaa voi kuvata Suomessa. Tai milloin suojelupoliisi on saanut käsiinsä viimeisintä teknologiaa, joka räjähtää käsiin Tampereella seurausten ollessa katastrofaaliset? Aivan. Nyt tarvitaan CIA tai vähintään FBI.
Päätin heti aluksi, etten ole itse ohjaamassa tai kuvaamassa syntyvää käsikirjoitusta. Tuskin saan käsikirjoitusta myytyä ulkomaille, vaikka siitä hyvä tulisikin, mutta tärkeämpää on saada se tehtyä. Vaihtoehto on myös etsiä käsikirjoituksen valmistuttua yhteistyökumppani ja muokata tarina graafiseksi romaaniksi - eli sarjakuvaksi. Joka tapauksessa olen ollut iloinen ja vapautunut ollessani täysin vapaa kirjoittamaan mitä haluan, ilman huolta tulevasta budjetista tai sopivista puitteista. Myös kielen vaihtaminen on ollut piristävää.
Voit halutessasi ladata käsikirjoituksen ensimmäisen vedoksen neljä ensimmäistä sivua tästä.
Opettajuuden hedelmät kypsyvät vajaassa viikossa, kun kesäloma alkaa ensi lauantaina. Silloin alkaa uusi aika elokuvalleni ja toivon saavani hyvän alun leikkaamiselle ja sävellystyölle. Varmasti myös Aistivaras etenee kesän aikana.
Seuraavalla kerralla voisinkin kertoa enemmän toisesta käsikirjoituksesta jonka aloitin... Työnimellä "Arkki" kulkeva käsikirjoitus on lajityypiltään musikaali. Avaruusmusikaali.
.
Myönnän olleen hetkiä, jolloin työ tuntui vievän liikaa jo valmiiksi minimaaliselta vapaa-ajalta ja välillä perheeltäkin, jolloin viimeistään piti pistää asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. En osaa kuitenkaan olla kovin armollinen itseäni kohtaan, kun kyse on aikaansaamattomuudesta asian suhteen, jolla haluaisin olevan paljon suurempi osa elämässäni. Antaisinko sen osan lipua kokonaan pois vain ulkoisten pakotteiden takia? Tyytyisinkö luopumaan luovuudesta, ja tyytymään siihen vähään mitä työssäni pystyn toteuttamaan? Sitten kokeilin jotain uutta, ja se toimi.
Leikkaamisen valmisteluun menee aina väistämättä vähintään 15 minuuttia ja jotta voisin leikata, minun pitää olla kotona pöytäkoneen ja kovalevyjen ääressä - mitä jos näitä kahta rajoitetta ei olisikaan? Olin saanut idean elokuvalle jo viime syksynä. Idea syntyi, kun luin väärin sanan "aistinvarainen". Maistelin uutta sanaa, aistivaras, joka alkoi nopeasti kuulostaa viihdyttävän toimintaelokuvan nimeltä. Jo saman päivän aikana olin keksinyt, mikä "aistivaras" olisi, ja kuinka se liittyisi elokuvaan. Päätin tarttua aiheeseen varmasti sopivan tilaisuuden koittaessa.
Tilaisuus koitti keväällä, kun aikaa ei riittänytkään toivomallani tavalla. Leikkaamisen sijaan avasin vain Celtx:in ja kirjoitin pari riviä läppärillä. Samassa ajassa, mikä olisi leikatessa mennyt vain projektin avaamiseen ja oikean paikan löytämiseen, riittikin hyvin luovaksi hetkeksi. Celtx on ilmainen käsikirjoitus-ohjelma, jonka käyttäminen tuntui heti ensi-istumalta vaivattomalta. Kevyt ohjelma käynnistyy muutamassa sekunnissa ja toimeen voi tarttua heti.
Aloitin suurella innolla ja sain kuukaudessa kasaan ensimmäiset kymmenen sivua. Nyt tekstiä on reippaat viisitoista sivua. Aloitin kirjoittamaan suomeksi, mutta totesin pian, ettei se tuntunut hyvältä ja vaihdoin englantiin. Tämä pääosin siksi, ettei elokuvaa voi kuvata Suomessa. Tai milloin suojelupoliisi on saanut käsiinsä viimeisintä teknologiaa, joka räjähtää käsiin Tampereella seurausten ollessa katastrofaaliset? Aivan. Nyt tarvitaan CIA tai vähintään FBI.
Päätin heti aluksi, etten ole itse ohjaamassa tai kuvaamassa syntyvää käsikirjoitusta. Tuskin saan käsikirjoitusta myytyä ulkomaille, vaikka siitä hyvä tulisikin, mutta tärkeämpää on saada se tehtyä. Vaihtoehto on myös etsiä käsikirjoituksen valmistuttua yhteistyökumppani ja muokata tarina graafiseksi romaaniksi - eli sarjakuvaksi. Joka tapauksessa olen ollut iloinen ja vapautunut ollessani täysin vapaa kirjoittamaan mitä haluan, ilman huolta tulevasta budjetista tai sopivista puitteista. Myös kielen vaihtaminen on ollut piristävää.
Voit halutessasi ladata käsikirjoituksen ensimmäisen vedoksen neljä ensimmäistä sivua tästä.
Opettajuuden hedelmät kypsyvät vajaassa viikossa, kun kesäloma alkaa ensi lauantaina. Silloin alkaa uusi aika elokuvalleni ja toivon saavani hyvän alun leikkaamiselle ja sävellystyölle. Varmasti myös Aistivaras etenee kesän aikana.
Seuraavalla kerralla voisinkin kertoa enemmän toisesta käsikirjoituksesta jonka aloitin... Työnimellä "Arkki" kulkeva käsikirjoitus on lajityypiltään musikaali. Avaruusmusikaali.
.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Aikaa projektille
Jo elokuussa saatuani tulevan vuoden työjärjestykseni totesin, etten yritäkään leikata elokuvaa ennen helmikuussa alkavaa kevyempää jaksoa. Ensimmäinen vuosi musiikinopettajana on ollut työläs, ja päätös leikkaamisen siirtämisestä myöhemmälle toi mielenrauhaa syksyn toimiin.
Syksyllä jäi kertomatta paljon projektitoimintaan liittyvistä tapahtumista. Yksi ehdottomasti maininnan arvoinen tapahtuma oli, kun itäsuomalainen videoalan opiskelijaryhmä, ohjaajanaan
Vaikka dokumenttia en ole vielä nähnytkään, tiedän haastateltavien joukossa olevan paljon itseäni kiinnostavia tekijöitä ja ohjaajia. Yksi näistä tekijöistä on Ismo Kiesiläinen. Kiesiläinen on mielestäni yksi findien vahvimmista tekijöistä ja seurattuani hänen projektejaan jo muutamia vuosia, löysin gradua tehdessäni tekemisistämme niin paljon yhtäläisyyksiä, että päätin ottaa häneen yhteyttä. Ismo suostui "fanitapaamiseen" ja eräänä kesäisenä iltana ajoin itseni Helsinkiin, missä menimme tapaamisen luonteelle sopivasti aluksi elokuviin. Mukana oli myös IAT:n musiikkimies Martti Anttila. Esteettisen ja jyrisevän Melankolian jälkeen keskustelua jatkettiin ravintolassa ja sain haastatella indie-konkareita kuten olin toivonutkin. Keskustelu oli itselleni erittäin mielenkiintoinen ja sain tietää paljon kulissien takaisesta toiminnasta. Ismolle suuri kiitos suostumisesta epäluulottomasti fani-tapaamiseen!
Kun heti ensimmäinen yritykseni tavata kiinnostavaa indie-tekijää oli niin onnistunut, tulen varmasti yrittämään muidenkin sankarieni tapaamista. Ja itse asiassa, yksi vastaava tapaaminen saattaa olla luvassa jo helmi-maaliskuun aikana.
TV-mainoksen lisäksi tein syksyllä myös muita videotöitä. Yksi uskollisimmista asiakkaistani (tai yhteistyökumppaneistani) on show-kuoro Semmarit. Olen tehnyt Semmareille pieniä taustavideotöitä tasaisen epätasaisesti jo kolmisen vuotta, minkä lisäksi pääsin tekemään 45 minuuttisen dokumentin kulissien takaisesta maailmasta Semmareiden 20-vuotis juhlakiertueella. Leikkasin myös yhden "Suuntaamme Avaruuteen" tupla-DVD:n kolmesta konserttitaltioinnista.
Viimeisen reippaan vuoden aikana Semmarit ovat suunnanneet Kiinaan jo neljästi ja esiintymiset ovat olleet suomalaisittain mielettömiä. Areenat ovat olleet suuria ja TV-esiintymisten katsojamäärät lasketaan kymmenissä ja sadoissa miljoonissa. Kirjoittaessani tätä, istun paluulennolla Shanghaista Helsinkiin. Takana on kuuden päivän esiintymismatka kiinalaisen uudenvuodenjuhlien avajaisgaalassa, jonka katsojaluvut saattavat kohota jopa satoihin miljooniin katsojiin. Semmarit olivat koko illan kestäneen gaalan toiseksiviimeinen esiintyjä ja puitteet olivat hulppeat. Hunan TV:n studio Changshassa oli suurin itse todistamani mediatilaisuus ja oli upeaa päästä kuvaamaan toimintaa kulissien takana. Tarkoituksena on leikata kymmenestä tunnista kertynyttä materiaalia jälleen dokumentti, joskin lopputuotoksen suunnan näen vasta käydessäni materiaalia läpi.
Reissaaminen Semmareiden kanssa on aina hauskaa ja arvaamatonta. Kiinassa vielä enemmän niin. Paikallinen tapa hoitaa asiat poikkeaa vahvasti suomalaisista käytännöistä. Viimehetken muutokset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, eikä mikään ole varmaa ennen kuin se on tapahtunut. Kaikki tärkeä meni kuitenkin suunnitelmien mukaan, ja itse live-show onnistui täydellisesti. Voit katsoa kaksi kolmesta ohjelmanumerosta tästä ja tästä. Itse olen piilossa lavan vasemmalla puolella, lavasteiden toisessa kerroksessa.
Mutta palatakseni syksyyn, tein Semmareille erittäin tiukalla aikataululla lyhyen joulutervehdysvideon Kiinalaisen kauppaketjun joulumarkkinoille. Mainosta esitettiin ostoskeskuksissa ennen joulua, yhdessä kahden muun suomalaisen artistin tervehdysten kanssa. Tervehdyksen jälkeen näytöllä pyöri kunkin artistin musiikkivideo. Epäilemättä tämä on suurimman yleisön saanut videoni, kun videon nähneitä on muutamia miljoonia. Lukemat ovat nopeasti toista kuin Suomessa julkaistuilla videoilla, kun asukkaita on yhdessä kaupungissa helposti kotimaan väkiluvun verran. Video on valitettavasti poistettu kiinalaiselta sivustolta, kilpailun päätyttyä. Päivitän linkin nähtäville, jos saan videon itse nettiin.
Vaikka kirjoitinkin suurimman osan tästä päivityksestä lentokoneessa, viimeistelin tekstin uudessa kodissani, jossa ollaan nyt muuttolaatikoiden keskellä kahlattu jo kaksi viikkoa. Vaikka jo muutettiin, ei remontti ole suinkaan valmiina. Niin, jos viime syksy olikin tapahtumarikas, ei tekemistä puutu keväältäkään. Ensi viikolla pyörähtää silti käyntiin jakso, jota olen niin hartaasti odottanut. Nähtäväksi jää, mitkä projektit saan käyntiin ennen kuin huhtikuu tuo työkiireet ajatuksiin ja työpöydälle.
Ainakin ajattelin ehtiä kirjoittaa niistä viime kesän kuvauksista sen päivityksen, jonka kuvat muokkasin jo syysykuussa. Tai vaihtoehtoisesti maalaan eteisen katon...
.
Syksyllä jäi kertomatta paljon projektitoimintaan liittyvistä tapahtumista. Yksi ehdottomasti maininnan arvoinen tapahtuma oli, kun itäsuomalainen videoalan opiskelijaryhmä, ohjaajanaan
Teemu Lindholm, tuli haastattelemaan minuakin dokumenttiinsa "Findie - Hikeä, Tekoverta ja Kyyneliä". Findie-elokuvan nykytilannetta ja tulevaisuutta pohtiva dokumentti sai ensi-iltansa tuoreeltaan tammikuussa. Itse olen menossa katsomaan dokumentin huomenna, kun se esitetään Tampereen Niagarassa. Dokumentin traileri on nähtävissä klikkaamalla tästä.
![]() |
| Ilman näitä kolmea olisi jäänyt moni findie valmistumatta. |
Vaikka dokumenttia en ole vielä nähnytkään, tiedän haastateltavien joukossa olevan paljon itseäni kiinnostavia tekijöitä ja ohjaajia. Yksi näistä tekijöistä on Ismo Kiesiläinen. Kiesiläinen on mielestäni yksi findien vahvimmista tekijöistä ja seurattuani hänen projektejaan jo muutamia vuosia, löysin gradua tehdessäni tekemisistämme niin paljon yhtäläisyyksiä, että päätin ottaa häneen yhteyttä. Ismo suostui "fanitapaamiseen" ja eräänä kesäisenä iltana ajoin itseni Helsinkiin, missä menimme tapaamisen luonteelle sopivasti aluksi elokuviin. Mukana oli myös IAT:n musiikkimies Martti Anttila. Esteettisen ja jyrisevän Melankolian jälkeen keskustelua jatkettiin ravintolassa ja sain haastatella indie-konkareita kuten olin toivonutkin. Keskustelu oli itselleni erittäin mielenkiintoinen ja sain tietää paljon kulissien takaisesta toiminnasta. Ismolle suuri kiitos suostumisesta epäluulottomasti fani-tapaamiseen!
Kun heti ensimmäinen yritykseni tavata kiinnostavaa indie-tekijää oli niin onnistunut, tulen varmasti yrittämään muidenkin sankarieni tapaamista. Ja itse asiassa, yksi vastaava tapaaminen saattaa olla luvassa jo helmi-maaliskuun aikana.
TV-mainoksen lisäksi tein syksyllä myös muita videotöitä. Yksi uskollisimmista asiakkaistani (tai yhteistyökumppaneistani) on show-kuoro Semmarit. Olen tehnyt Semmareille pieniä taustavideotöitä tasaisen epätasaisesti jo kolmisen vuotta, minkä lisäksi pääsin tekemään 45 minuuttisen dokumentin kulissien takaisesta maailmasta Semmareiden 20-vuotis juhlakiertueella. Leikkasin myös yhden "Suuntaamme Avaruuteen" tupla-DVD:n kolmesta konserttitaltioinnista.
Viimeisen reippaan vuoden aikana Semmarit ovat suunnanneet Kiinaan jo neljästi ja esiintymiset ovat olleet suomalaisittain mielettömiä. Areenat ovat olleet suuria ja TV-esiintymisten katsojamäärät lasketaan kymmenissä ja sadoissa miljoonissa. Kirjoittaessani tätä, istun paluulennolla Shanghaista Helsinkiin. Takana on kuuden päivän esiintymismatka kiinalaisen uudenvuodenjuhlien avajaisgaalassa, jonka katsojaluvut saattavat kohota jopa satoihin miljooniin katsojiin. Semmarit olivat koko illan kestäneen gaalan toiseksiviimeinen esiintyjä ja puitteet olivat hulppeat. Hunan TV:n studio Changshassa oli suurin itse todistamani mediatilaisuus ja oli upeaa päästä kuvaamaan toimintaa kulissien takana. Tarkoituksena on leikata kymmenestä tunnista kertynyttä materiaalia jälleen dokumentti, joskin lopputuotoksen suunnan näen vasta käydessäni materiaalia läpi.
![]() |
| Gaalan puitteet olivat näyttävät eikä ihmisistä tai tohinasta ollut pulaa. |
Reissaaminen Semmareiden kanssa on aina hauskaa ja arvaamatonta. Kiinassa vielä enemmän niin. Paikallinen tapa hoitaa asiat poikkeaa vahvasti suomalaisista käytännöistä. Viimehetken muutokset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, eikä mikään ole varmaa ennen kuin se on tapahtunut. Kaikki tärkeä meni kuitenkin suunnitelmien mukaan, ja itse live-show onnistui täydellisesti. Voit katsoa kaksi kolmesta ohjelmanumerosta tästä ja tästä. Itse olen piilossa lavan vasemmalla puolella, lavasteiden toisessa kerroksessa.
![]() | ||
| Tässä kesällä kuvatun elokuvan miespääosan, Tuomas Jauhiaisen, tyylinäyte. |
Mutta palatakseni syksyyn, tein Semmareille erittäin tiukalla aikataululla lyhyen joulutervehdysvideon Kiinalaisen kauppaketjun joulumarkkinoille. Mainosta esitettiin ostoskeskuksissa ennen joulua, yhdessä kahden muun suomalaisen artistin tervehdysten kanssa. Tervehdyksen jälkeen näytöllä pyöri kunkin artistin musiikkivideo. Epäilemättä tämä on suurimman yleisön saanut videoni, kun videon nähneitä on muutamia miljoonia. Lukemat ovat nopeasti toista kuin Suomessa julkaistuilla videoilla, kun asukkaita on yhdessä kaupungissa helposti kotimaan väkiluvun verran. Video on valitettavasti poistettu kiinalaiselta sivustolta, kilpailun päätyttyä. Päivitän linkin nähtäville, jos saan videon itse nettiin.
Vaikka kirjoitinkin suurimman osan tästä päivityksestä lentokoneessa, viimeistelin tekstin uudessa kodissani, jossa ollaan nyt muuttolaatikoiden keskellä kahlattu jo kaksi viikkoa. Vaikka jo muutettiin, ei remontti ole suinkaan valmiina. Niin, jos viime syksy olikin tapahtumarikas, ei tekemistä puutu keväältäkään. Ensi viikolla pyörähtää silti käyntiin jakso, jota olen niin hartaasti odottanut. Nähtäväksi jää, mitkä projektit saan käyntiin ennen kuin huhtikuu tuo työkiireet ajatuksiin ja työpöydälle.
Ainakin ajattelin ehtiä kirjoittaa niistä viime kesän kuvauksista sen päivityksen, jonka kuvat muokkasin jo syysykuussa. Tai vaihtoehtoisesti maalaan eteisen katon...
.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Päivätöitä, iltatöitä ja välillä yötöitä
Välillä sitä joutuu ihan tosissaan arvioimaan oman typeryytensä määrää. Sitähän luulisi, että musiikinopettajan työ on leppoisaa ja huoletonta puuhastelua. Opetusvelvollisuus on vaatimattomat 20 tuntia viikossa, ja loma odottaa aina nurkan takana. Aikaa luulisi riittävän, kun työpäivät ovat keskimäärin nelituntisia ja vuodesta neljännes vietetään lomalla. Kerrassaan vaivatonta. Jotain sellaista minäkin olin typeryyttäni toivonut.
Päivän pituus on tänään juhlavat 6h 36min, ja vielä kuukauden ajan se lyhenee entisestään. Kun työpäivän pituus on ollut lähes poikkeuksetta paljon lähempänä yhdeksää kuin neljää tuntia, on koko syksy tuntunut ilmastoltaan synkältä. Harhat opettajan työviikon leppoisuudesta karisevat työmaalla nopeasti. Mutta jos työn määrä pääsikin yllättämään, miten ihmeessä päädyin ottamaan tehdäkseni vielä videotöitäkin? Niin... Tiedäthän sen tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä?
Itse en voinut kieltäytyä, kun sain mahdollisuuden kuvata ensimmäisen tv-mainokseni. Päädyin tekemään mainosta kesällä tekemäni aiemman pidemmän mainoksen myötä. Vaikka Maikkarilla näytetyn mainoksen levikki olikin vain Keski-Suomi, on yksi etappi matkalla suurille valkokankaille nyt saavutettu. Citymarketin ja BudgetSportin yhteismainos ei vakuuta taidepiirejä omaperäisyydellään, mutta asiakas oli tyytyväinen.
Kuvaustilanne oli mielenkiintoinen. Toimeksiantoni oli kuvata 40+ metriä pitkä palvelutiski dolly-ajona, mielellään yhdellä otolla. Aikaa kuvauksille oli varattu noin tunti, minkä voin todeta olevan melko napakka aikataulu. Koska alussa tarvittiin myös mutka, oli suorien dolly-kiskojen käyttäminen mahdotonta, ja enpä ole kuullut yli 10 metrin dollykiskoista juuri puhuttavan. SteadyCam -liikekään ei olisi oikea tapa (eikä edes mahdollinen), joten päädyin askartelemaan kesällä hankkimastani slider-dollysta jalustaa kannattelevan kisko-dollyn. Seuraavaksi kiersin kaikki puutarhavälineitä myyvät liikkeet, löytäen lopulta tehtävään sopivan, halkaisijaltaan 32 millisen, 25 metrisen järeän puutarhaletkun*. Ostin näitä kaksi, jolloin käytössä oli nopeasti kasattava 25 metrinen kisko. Lopulta tein siis kaksi 25m ajoa. Mainoksesta näkee, että kokonaisuus toimi kerrassaan uskottavasti. Joskaan uskottava ei ehkä ole sopiva sana, kun kuvataan tv-spottia käyttäen puutarhaletkua, mutta mielestäni on ihan sama millä keinoilla toimiva lopputulos saadaan aikaiseksi.
![]() |
| Alkuperäinen slider-dolly uusilla kiskoilla |
![]() |
| 16 rengasta ovat riittävän tukevat isollekin dollylle |
Kuvasin spotin Canon 60D:llä, jossa oli kiinni f2.8, 24-70mm L. Valoa oli kuitenkin liian vähän, enkä voinut saada kaikkea minkä halusin. Asetukset oli muistaakseni shutter 1/30, ISO 500, f6.3. Hidas suljin oli hieman valitettava ajon kannalta ja jonkin verran terävyyttä hävisi. Koska alun ajossa oli myös mutka, olisi tarkennus kaivannut pienempää aukkoa. Mutta - loppu kelvollinen, kaikki hyvin. Leikkauksessa päädyttiin perinteiseen vaihtoehtoon. Budgetin osuus olikin sitten perus AE:tä.
Vaikka tänä syksynä on monen muunkin A/V-työn takia tullut valvottua pikkutunneille, jätän loput tarinoinnit myöhemmälle. Syksy on tosiaan kulunut uutta päivätyötä sisäänajaessa, enkä ole ehtinyt kesällä kuvattuun materiaaliin vielä kajota. Heti työjärjestykseni saatuani, totesin helmi-maaliskuussa olevan paras aika leikata elokuvaa, joten siihen asti koitan hoitaa muita asioita. Sen verran silti totean, että taas uusi käsikirjoitus on käynnistynyt, ja taas kerran siitä näyttää tulevan auttamatta edeltäjiään parempi. Tällä kertaa liikutaan toimintajännärien genrerajojen laitamilla.
![]() |
| Pikkutuntien ammattitauti - "leikkaajan silmä" |
Seuraavassa päivityksessä kerron loppukesän kuvauksista, oikein kuvien kanssa. Kuvat ovat odottaneet valittuna työpöydällä jo lähes kaksi kuukautta, mikä kertonee osaltaan ajankäytöstäni.
Ps. *Etsin vielä kuvausten jälkeen puutarhaletkuakin järeämpää letkua, mutta teollisuussa käytettävät letkut olivat poikkeuksetta liian jänteviä. Jotta letkusta pystyisi muotoilemaan halutun mallisen, pitäisi löytää kokolailla "hengetöntä" letkua, joka olisi kuitenkin niin vahvaa, että sen päälle voisi turvallisesti astua sitä rikkomatta. Etsintä jatkuu...
.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Kuusi päivää - 85% pitkästä elokuvasta kuvattuna
Nyt muutamalla sanalla, ennen kuin menen nukkumaan ensimmäiset kunnon yöunet kuuteen yöhön.
Tiistaista sunnuntaihin urakoitiin neljän päänäyttelijän kanssa Tampereella kasaan seuraavaa täyspitkää elokuvaa. Suunnitelluista kohtauksista saatiin kuvattua lähes kaikki ja vain muutama kohtaus siirrettiin kuvattavaksi kahden viikon päästä Jyväskylässä! Päivät venyivät pitkiksi ja materiaalia kertyi kahdeksan tunnin mittaisen DV-nauhan lisäksi yli 200 gigaa.
Tunnelma on sekava, mutta onnellinen. Tuntuu kummalliselta, että elokuva, joka vielä viikko sitten oli ilman ensimmäistäkään kuvaa on nyt noin 85 prosenttisesti kuvattuna... Ja materiaali näyttää lupaavalta!
Tässä vaiheessa ohjaaja kiittää näyttelijä-nelikkoa, joka jaksoi upeasti koko viikon skarpata ja hoitaa kohtaukset kunnialla loppuun. Vaikka tahti oli kova ja päivät pitkiä, ei nauru ja hauska pääseet tällä porukalla loppumaan!
Kiitos myös kaikille avustajille ja muille näyttelijöille! Oli kyseessä sitten puomin pitäminen tai kameran kaitseminen, tuli apu todella tarpeeseen.
Jatkoaika seuraa kahden viikon kuluttua, mutta nyt nukkumaan. Ihanaa!
.
Tiistaista sunnuntaihin urakoitiin neljän päänäyttelijän kanssa Tampereella kasaan seuraavaa täyspitkää elokuvaa. Suunnitelluista kohtauksista saatiin kuvattua lähes kaikki ja vain muutama kohtaus siirrettiin kuvattavaksi kahden viikon päästä Jyväskylässä! Päivät venyivät pitkiksi ja materiaalia kertyi kahdeksan tunnin mittaisen DV-nauhan lisäksi yli 200 gigaa.
Tunnelma on sekava, mutta onnellinen. Tuntuu kummalliselta, että elokuva, joka vielä viikko sitten oli ilman ensimmäistäkään kuvaa on nyt noin 85 prosenttisesti kuvattuna... Ja materiaali näyttää lupaavalta!
Tässä vaiheessa ohjaaja kiittää näyttelijä-nelikkoa, joka jaksoi upeasti koko viikon skarpata ja hoitaa kohtaukset kunnialla loppuun. Vaikka tahti oli kova ja päivät pitkiä, ei nauru ja hauska pääseet tällä porukalla loppumaan!
Kiitos myös kaikille avustajille ja muille näyttelijöille! Oli kyseessä sitten puomin pitäminen tai kameran kaitseminen, tuli apu todella tarpeeseen.
Jatkoaika seuraa kahden viikon kuluttua, mutta nyt nukkumaan. Ihanaa!
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















