Ensi-illan jälkeen

Ensi-ilta hyvin, kaikki hyvin! Molemmat Jyväskylän näytöksen onnistuivat toivotusti ja sain kuin sainkin kaiken valmiiksi ennen tiistain ensi-iltaa. Tosin voitaisiin sanoa, että tiukille meni, sillä lopullisen tiedoston otin ulos koneelta vasta puoli neljältä, kun esitys alkoi kuudelta.

Varsinaiseen ensi-iltaan saapui katsojia noin 70, mikä oli juuri sopivasti. Näytöstä varten virittelin Musican auditorioon PA-laitteet, sillä salin omasta äänentoistosta ääni tuntuu tulevan pään päältä. Otsalle meinasi kihota muutama hikikarpalo, kun ääni kuulosti testaillessa kovin tukkoiselta. Huomasin onneksi, että vaiva johtui vahvistimen päälle jääneestä asetuksesta (multiple mono out), mikä oli korjattavissa vipua kääntämällä. Sen jälkeen kaikki sujuikin tekniikan puolesta ongelmitta. Salin kumiseva akustiikkakaan ei esitystä häirinnyt.

Ennen esitystä koitin pysyä nahoissani ja kertoa muutamalla sanalla projektin vaiheista. Tärkeintä oli kuitenkin muistaa kiittää osallistujia, ja sen onneksi muistin tehdä. Salissa vallitsi odottava, mutta rento tunnelma. Katsojista kolmannes oli tavalla tai toisella osallistunut projektin tekemiseen, ja lopuistakin Musicalaisia oli yhdeksän kymmenestä.

Oli kihelmöivää nähdä videoiden vyöryvän salin seinälle. Käytännössä tiesin aina mikä kuva seuraavaksi seinälle ilmestyisi, ja millainen sointu tai ääni olisi luvassa. Kaikki muut näkivät videot kuitenkin ensimmäistä kertaa, ja kuin siinä siivellä, näin itsekin projektin ensimmäistä kertaa ulkopuolisen silmin. Samalla osasin odottaa sitä hienoa kuvaa tai hauskaa kohtaa, ja odotin kuinka yleisö sen kohdalla reagoi - kuuluisiko hymähdys, tai syvenisikö hiljaisuus. Video videolta projekti kului loppuun, ja lopputekstien aikana syke taas hieman kohosi. Aplodit kuittasivat viimeisetkin huolet.

Esityksen jälkeen muutamat ihmiset jäivät onnittelemaan ja kyselemään projektin videoista ja tekniikoista. Moni projektiin osallistunut näki tai kuuli oman osuutensa ensimmäistä kertaa. Kaikki osallistuneet vaikuttivat tyytyväisiltä, mikä oli huomattavan helpottavaa. Yleisesti tuntui, että ihmiset pitivät näkemästään ja kuulemastaan. Erityisen hienoa oli, että eri ihmiset olivat pitäneet eri videoista. Tämä mielestäni kertoo jonkinlaisesta tasalaatuisuudesta.

Esityksen jälkeen purin salista tuomani äänentoiston ja lähdin kotiin nukuttamaan vauvaa. Kotona juotiin lasit kuohuvaa, mutta koska pieni vauva ei ymmärrä muuttaa tapojaan juhlapäivästä huolimatta, piti palata rutiineihin ja pistää vauva yöunille. Tosin vauvan nukahdettua lähdin vielä itse muutamaksi tunniksi ystäväni tupareihin, joten aivan tavanomaiseksi juhlailtani ei jäänyt. Tulevissa ensi-illoissa vauva on jo onneksi isompi, ja ehkäpä pääsemme vaimonkin kanssa juhlimaan asiaan kuuluvasti.

Seuraavana päivänä en oikein tiennyt mihin olisin tarttunut. Suurin työ oli onnistuneesti takana.

Toinen näytös sujui vastaavan mallikkaasti. Yleisöä oli niukemmin, noin 25, kuten odotettavissa oli. Tämä johtui sekä mainonnan vähyydestä, että vieraammasta esityspaikasta. Esitypaikalla laitteita viritellessäni, huomasin kauhukseni, että videotykki hukkasi välillä videosignaalin. Tämä ilmeni värikkäänä lumisateena. Kuvan sai takaisin noin kymmenessä sekunnissa, mutta tunnelma rikkoutuisi videon pätkäistessä. Mitään ei ollut taholtani tehtävissä, sillä vika oli joko piuhassa tai itse tykissä. Niinpä esityksen ajan istuin kaukosäädin kädessä, valmiina korjaamaan vian sen sattuessa. Teknolgian jumalat olivat kuitenkin puolellani, eikä signaali hukkunut esityksen aikana, muutamaa lähes huomaamatonta räpsäystä lukuunottamatta.

Nyt toisen esityksen jälkeen ei ole sovittuna muita näytöksiä, joskin on mahdollista, että järjestän esityksen Tampereella elokuvateatteri Niagarassa. Seuraavana tehtävänä on saada projekti nettiin kaikkine extroineen. Samalla päivitän kotisivuni täysin. Tämä pitäisi tapahtua 1.3., mikä onnistunee ilman suurempaa tuskaa. Eilen illalla sain valmiiksi uuden sivupohjan, ja kuvat on jo valittu ja tekstitetty.

Koska Youtubessa on nykyään mahdollista saada oikeus ladata rajattoman mittaisia tiedostoja, saatan vielä kevällä ryhtyä toimeen sen suhteen. Rajan poistaminen vaatii ilmeisesti viidentoista videon lataamisen, mutta mitään varmaa tietoa tästä en ole netistä löytänyt. Jo tällä hetkellä projekti on netissä ja katsottavissa osoitteessa www.indietaivas.fi. Sivusto on kuitenkin sen verran tuntematon, että Youtube olisi selkein paikka projektin levittämiselle. Ja toki myös jonkinlainen DVD on tarkoitus toteuttaa.

Seuraavina aikoina pääpaino tekemisilläni on kuitenkin saada opintoni yliopistolla valmiiksi. Gradun kirjoittamisen lisäksi on jäljellä vielä muutamia rästitöitä, ja kaksi kurssia. Graduni kirjoitan SUN-projektista, toimintatutkimuksen muodossa. Jos kaikki sujuu suunnitellusti olisi kaikki opinnot saatu valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä.

On sovittu, että perjantaisin vietän projektipäivää. Silloin on tarkoituksena suunnitella heinäkuussa kuvattavaa elokuvaa. Käsikirjoitus olisi hyvä saada kuntoon ennen kesäkuuta.

Näin kuivakasti en aio Sun-projektia pistää pakettiin. Kunhan saan extrat ja DVD:n valmiiksi, pitää vielä virallisesti ja kauniisti sulkea toistaiseksi yhä levällään oleva projektikansio. Ja siihen päivitykseen pistän kuviakin!





.