Näin se alkoi DVD:t valmiina

Olen viimein saanut ensimmäisen elokuvani DVD:lle, tekstityksineen, kommenttiraitoineen ja kaikkineen. Edelleen budjettia venyttäen hankin kotelot levyille Makuunin poistomyynnistä, tyhjät levyt erikseen Ranskasta, ja kansipainatukset hoidatin oivallisessa Siirtopaino pajassa. Itse DVD:n painatuksen hoidin kotona veden kestävällä musteella ja sapluunalla.



Kansitaiteita tein pätkittäin pitkin syksyä, mutta levyn valmiiksi saattamiseen tarvittavat kolme päivää olivat visusti kiven alla. Lomien kolkutellessa pakotin itseni tekstittämään elokuvan DVD Studio Pro ohjelmassa, jotta voin lähettää elokuvan ulkomaalaisillekin ystäville katsottavaksi.

Olin jo keväällä tekstittänyt elokuvan kertaalleen, mutta silloin en teknisistä syistä voinut tehdä sitä muualla kuin suoraan Final Cutissa. Silloin tekstitys liitettiin suoraan kuvaan, ja kaksi eri versiota elokuvasta ei olisi millään mahtunut yhdelle DVD:lle. Eipä siis voinut muuta kuin tehdä turhaa työtä päivän pari. Jos elokuvan tekemisestä jonkin osion ulkoistaisin, voisi tekstitys olla se. Piinaavaa puuhaa.

Mutta DVD on valmis, ja itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Ja mikä tärkeintä, voin viimein haudata elokuvan ja suunnata energiani toistaiseksi Sun projektiin. Ah, ja siis myös opintoihin, työntekoon, vaimoon ja muuhun sosiaaliseen elämään tietenkin.



Kaikille halukkaille riittänee sadan levyn painoksesta oma kopionsa. Tarpeen herätessä ota yhteyttä.



.

WHOOOM!

Niin joulu joutui jo taas pohjolaan. Kuului vain sarjakuvista tuttu WHOOM, kun kuukausi pyyhälsi ohi. Sekä opinnoissa, että työmaailmassa tuntuu vallitsevan muuttumaton voimakenttä, joka pusertaa marras-joulukuun taitteen auttamattoman kiireiseksi. Työsolmun purkamisesta on palkintona viikon tai kahden hengähdystauko, josta puolet menee hengityksen tasaantumiseen.

Oma hengitykseni on nyt rauhallinen, mutta tulevan kevään touhut jo hoipertelevat horisontissa. Luvassa on jatkoa syksyllä alkaneelle harjoittelulle, mutta ainakin akademisk svenska kurssi on jätetty ikuisesti menneisyyteen.

Vaikka pääpaino viimeisten kahdeksan viikon aikana on ollut opinnoilla ja työprojekteilla, on omienkin projektien suhteen tapahtunut tärkeitä. Suurin uutinen on varmasti uusi Lowel valosettini, jonka huusin Ameriikan nettihuutokaupasta eBaystä. (Käytetty setti lähti liikenteeseen Los Angelesista, joten kuka tietää kuka sitä on ennen minua käyttänyt...) Valosetti sisältää neljä erilaista valoa, ja säästin kaupassa 50% Suomesta uutena ostamisen sijaan, kiitos yhä edelleen halvan dollarin. En ollut osannut toivoa itselleni tällaista valokalustoa vielä pitkään toviin, mutta odottamaton työtarjous ilmaantui, jonka palkoilla valot kuittasin.



Suhteessa aiempaan valottomuuteen (tai siis kuuteen 16W loisteputkeen), ovat nämä neljä valoa ääretön parannus. Nyt on mahdollista valaista kauniisti lähes mikä tahansa alle 50 neliöinen tila näyttelijöineen. Kuvanlaatuun tämä tulee vaikuttamaan varmasti silmin nähden. Ja vieläkin on mahdollista mahtua kaluston ja työryhmän kanssa henkilöautoon!

Valot pääsivät heti saavuttuaan tositoimiin, kun sunnuntaina 20. päivä kuvattiin loput kesällä aloitetusta musiikkivideosta. Työnimellä Underwater kulkevan videon ensimmäinen kolmannes kuvattiin elokuussa järven pohjassa, jossain Jämsän perämetsissä. Löysin silloin tarkoituksiin soveltuvan kirkkaan järven sukeltajien keskustelupalstalta. Kameralle rakensin uskaliaan sukelluslaatikon liimapuusta ja pleksistä. Noin 30 litrainen laatikko tietenkin kellui kuin laiva, eikä kuvaus ollut mainittavan helppoa. Myös normaaleissa kuvaustilanteissa itsestäänselvyytenä pidetyn hapen puuttuminen vaikeutti kuvaamista.

Nyt kuitenkin kesällä järveen upotetut soittajat pääsivät killumaan tehdashallin katosta viiden tonnin kuormanosturista, sillä pyrkimyksenä oli kuvata videon lentely-osio. Taustalle viriteltiin sininen huopakangas, jonka ostin Tampereen Eurokankaasta kuvauksia edeltävänä päivänä. Pikaisten testien perusteella taustan onnistuu irrottamaan ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kuvauksia olisi helpottanut suurempi saumaton kangas, mutta indiessä ei aina ole varaa.

Soittajat roikkuivat katosta lainaan saaduilla seinäkiipeilyvaljailla, jotka puettiin päälle väärinpäin. Lisäksi tarvittiin rinnankorkeudelle toinen lenkki, josta liinalla kiristämällä pystyi säätämään roikkuvan soittajan kulmaa. Samana iltana kuvatun videon kolmas ja viimeinen osuus tuntui naurettavan helpolta kuvattavalta, sillä tarjolla oli sekä happea, että maata jalkojen alla.



Videon musiikki äänitettiin mutkattomasti yhteensä noin viidessä tunnissa, mikityksineen päivineen. Tämä ehkä valmistelemattomin äänitykseni on toistaiseksi varsin mahdollisesti paras tekemäni. Kappaleeseen saatiin toivottua levollisuuden tuntua. Uutta olivat kokonaiset otot, joista kajoamattomina lopulliseen äänitteeseen päätynevät ainakin kosketin- ja kitararaidat. Rumpuraitaankaan ei paljon tarvitse koskea. Basso on ainoa toistaiseksi äänittämättä jäänyt soitin.

Nyt, kun yksi videoista on jo kokonaan kuvattu, ja kappalekin on lähes kokonaan onnistuneesti äänitetty, tuntuu projekti todella käynnistyneen. Samalla huoli ehtimisestä kasvaa, kun suunniteltuun ensi-iltaan on jäljellä alle vuosi. Kuvausten mutkaton eteneminen kuitenkin lupaa hyvää tulevan vuoden pyrkimyksille. Jos harrastelijoina saadaan uskottavaa materiaalia veden alla ja katosta roikkuen, mikä nyt sitten voisi olla liian vaikeaa?



.