Onkos täällä projektipotentiaalia?

Projektit tuppaavat olemaan itselläni mielessä arjen keskelläkin. Asioita alkaa vaistomaisesti ajattelemaan ”projektipotentiaalin” kannalta. Käytyjä keskusteluja mallailee helposti mielessään käsikirjoituksen muotoon, ja uusia tuttavia kuvittelee kameran eteen tai työryhmään. Sisä- ja ulkotiloja arvioi valaistuksen ja kuvakulmien mukaan ihan huomaamattaankin.

Syysloman päätteeksi matkailimme vaimon kanssa Helsinkiin, ja haimme hieman vastentahtoisesti ennalta valitun tuolin Ikeasta. Ikea aiheuttaa meissä molemmissa lievää pakokauhua satoine asiakkaineen ja koko kaupan kiertämään pakottavine väliseinineen. Jos rahasta ei ole kiinni, on suuressa valikoimassa myös projektipotentiaalia esim. lavastuksen ja rakentelun suhteen. Olin silti tyytyväinen, kun pääsimme parissa kymmenessä minuutissa läpi kaupan sokkeloista, mukanamme vain esivalittu tuolimme.

Ja silloin, lähellä kassalinjojen luomaa rauhallisuuden auraa päätin vielä vilkaista alennushuonekaluja poistopuolelta. Kolhiintuneiden lipastojen ja värivirheellisten petauspatjojen keskeltä löytyi paratiisilaari. ”Täytä pussi, maksa 2€” - ylijäämä varaosia pulteista ja muttereista aina ruuvilevyihin ja jämeriin mekanismeihin! Herkullisia osia sekavaan ja ennalta arvaamattomaan rakenteluun.







.