Viikko ensi-iltaan

Kun otsikko on riittävän ytimekäs, ja kuva sisältää kaiken tarvittavan informaation, voi blogiteksti olla huomattavan lyhyt. Tervetuloa!





.

Loppusuora

Blogin kirjoittaminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan raskaalta aloittaa. Syy on kai se, etten ole kirjoittanut viime aikoina niin usein kuin olisin halunnut. Olen aina kirjoittamisen sijaan valinnut projektin tekemisen, ja ehkä niin on ollut parasta. Ensi-ilta on kahdeksan päivän päästä tiistaina 8.2.2011 klo 18.

Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista. Olen vitsaillut vaimolle, että voisin tehdä projektia vielä vaivatta neljä kuukautta, ennen kuin se olisi valmis. Vastaavasti olisin voinut saada kaiken valmiiksi jo marraskuussa, mutta sellaista taiteen tekeminen pitkälti on. On vaikeaa lopettaa parantelemasta ja sanoa olevansa valmis. Kun sain tietää saavani laitoksemme auditorion käyttööni 8. helmikuuta, olo oli helpottunut, sillä tiesin kaiken olevan silloin valmista. Päivämäärä se oli päätetty. Nyt julisteet on levitetty eikä enää voi perääntyä.

Olen tyytyväisenä miettinyt "projekti per vuosi"- suunnitelmaani. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja päätyy väistämättä pettymykseen. Nykyinen sääntö pakottaa pyrkimään riittävän hyvään, mikä on paljon mahdollisemmin tavoitettavissa. Varsinkin videotyössä, joskin myös musiikissa, jälkituotanto on vaihe, jossa pyritään hiomaan teoksesta mahdollisimman hieno ja virheetön. Jälkituotanto onkin viheliäinen juuri siksi, että sisältö ja materiaali on jo luotu, eikä ole enää muutettavissa - vain kiillotettavissa. Pitää oppia tyytymään, mutta myös näkemään ettei nykyisen tarvitse jäädä viimeiseksi. Virheiden ja puutteiden näkeminen on osoitus oppimisesta. Kun projektin saa valmiiksi, tietää varmasti, miten saman voisi tehdä paremmin. Tätä tietoa ei parane märehtiä, vaan käyttää opittu tieto seuraavissa projekteissa.

Totisesti, olen löytänyt tekemisistäni paljon parannettavaa, mutta olen löytänyt myös paljon hyvää. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon harmittelua, mutta sitäkin enemmän onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä. Eniten kuukauteen on kuitenkin mahtunut päättäväistä tekemistä ja valmiiksi saattamista. Tarkemman analyysin jätänkin suosiolla ensi-illan jälkeiselle ajalle. Seuraavan viikon keskityn vielä pelkästään tekemiseen. Kirjoittamisen aika koittaa uudestaan, mutta vasta ensi-illan jälkeen.





.