Päivätöitä, iltatöitä ja välillä yötöitä

Välillä sitä joutuu ihan tosissaan arvioimaan oman typeryytensä määrää. Sitähän luulisi, että musiikinopettajan työ on leppoisaa ja huoletonta puuhastelua. Opetusvelvollisuus on vaatimattomat 20 tuntia viikossa, ja loma odottaa aina nurkan takana. Aikaa luulisi riittävän, kun työpäivät ovat keskimäärin nelituntisia ja vuodesta neljännes vietetään lomalla. Kerrassaan vaivatonta. Jotain sellaista minäkin olin typeryyttäni toivonut.

Päivän pituus on tänään juhlavat 6h 36min, ja vielä kuukauden ajan se lyhenee entisestään. Kun työpäivän pituus on ollut lähes poikkeuksetta paljon lähempänä yhdeksää kuin neljää tuntia, on koko syksy tuntunut ilmastoltaan synkältä. Harhat opettajan työviikon leppoisuudesta karisevat työmaalla nopeasti. Mutta jos työn määrä pääsikin yllättämään, miten ihmeessä päädyin ottamaan tehdäkseni vielä videotöitäkin? Niin... Tiedäthän sen tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä?

Itse en voinut kieltäytyä, kun sain mahdollisuuden kuvata ensimmäisen tv-mainokseni. Päädyin tekemään mainosta kesällä tekemäni aiemman pidemmän mainoksen myötä. Vaikka Maikkarilla näytetyn mainoksen levikki olikin vain Keski-Suomi, on yksi etappi matkalla suurille valkokankaille nyt saavutettu. Citymarketin ja BudgetSportin yhteismainos ei vakuuta taidepiirejä omaperäisyydellään, mutta asiakas oli tyytyväinen.

Kuvaustilanne oli mielenkiintoinen. Toimeksiantoni oli kuvata 40+ metriä pitkä palvelutiski dolly-ajona, mielellään yhdellä otolla. Aikaa kuvauksille oli varattu noin tunti, minkä voin todeta olevan melko napakka aikataulu. Koska alussa tarvittiin myös mutka, oli suorien dolly-kiskojen käyttäminen mahdotonta, ja enpä ole kuullut yli 10 metrin dollykiskoista juuri puhuttavan. SteadyCam -liikekään ei olisi oikea tapa (eikä edes mahdollinen), joten päädyin askartelemaan kesällä hankkimastani slider-dollysta jalustaa kannattelevan kisko-dollyn. Seuraavaksi kiersin kaikki puutarhavälineitä myyvät liikkeet, löytäen lopulta tehtävään sopivan, halkaisijaltaan 32 millisen, 25 metrisen järeän puutarhaletkun*. Ostin näitä kaksi, jolloin käytössä oli nopeasti kasattava 25 metrinen kisko. Lopulta tein siis kaksi 25m ajoa. Mainoksesta näkee, että kokonaisuus toimi kerrassaan uskottavasti. Joskaan uskottava ei ehkä ole sopiva sana, kun kuvataan tv-spottia käyttäen puutarhaletkua, mutta mielestäni on ihan sama millä keinoilla toimiva lopputulos saadaan aikaiseksi.

Alkuperäinen slider-dolly uusilla kiskoilla

16 rengasta ovat riittävän tukevat isollekin dollylle

Kuvasin spotin Canon 60D:llä, jossa oli kiinni f2.8, 24-70mm L. Valoa oli kuitenkin liian vähän, enkä voinut saada kaikkea minkä halusin. Asetukset oli muistaakseni shutter 1/30, ISO 500, f6.3. Hidas suljin oli hieman valitettava ajon kannalta ja jonkin verran terävyyttä hävisi. Koska alun ajossa oli myös mutka, olisi tarkennus kaivannut pienempää aukkoa. Mutta - loppu kelvollinen, kaikki hyvin. Leikkauksessa päädyttiin perinteiseen vaihtoehtoon. Budgetin osuus olikin sitten perus AE:tä.

Vaikka tänä syksynä on monen muunkin A/V-työn takia tullut valvottua pikkutunneille, jätän loput tarinoinnit myöhemmälle. Syksy on tosiaan kulunut uutta päivätyötä sisäänajaessa, enkä ole ehtinyt kesällä kuvattuun materiaaliin vielä kajota. Heti työjärjestykseni saatuani, totesin helmi-maaliskuussa olevan paras aika leikata elokuvaa, joten siihen asti koitan hoitaa muita asioita. Sen verran silti totean, että taas uusi käsikirjoitus on käynnistynyt, ja taas kerran siitä näyttää tulevan auttamatta edeltäjiään parempi. Tällä kertaa liikutaan toimintajännärien genrerajojen laitamilla.

Pikkutuntien ammattitauti - "leikkaajan silmä"

Seuraavassa päivityksessä kerron loppukesän kuvauksista, oikein kuvien kanssa. Kuvat ovat odottaneet valittuna työpöydällä jo lähes kaksi kuukautta, mikä kertonee osaltaan ajankäytöstäni.


Ps. *Etsin vielä kuvausten jälkeen puutarhaletkuakin järeämpää letkua, mutta teollisuussa käytettävät letkut olivat poikkeuksetta liian jänteviä. Jotta letkusta pystyisi muotoilemaan halutun mallisen, pitäisi löytää kokolailla "hengetöntä" letkua, joka olisi kuitenkin niin vahvaa, että sen päälle voisi turvallisesti astua sitä rikkomatta. Etsintä jatkuu...




.

Kuusi päivää - 85% pitkästä elokuvasta kuvattuna

Nyt muutamalla sanalla, ennen kuin menen nukkumaan ensimmäiset kunnon yöunet kuuteen yöhön.

Tiistaista sunnuntaihin urakoitiin neljän päänäyttelijän kanssa Tampereella kasaan seuraavaa täyspitkää elokuvaa. Suunnitelluista kohtauksista saatiin kuvattua lähes kaikki ja vain muutama kohtaus siirrettiin kuvattavaksi kahden viikon päästä Jyväskylässä! Päivät venyivät pitkiksi ja materiaalia kertyi kahdeksan tunnin mittaisen DV-nauhan lisäksi yli 200 gigaa.

Tunnelma on sekava, mutta onnellinen. Tuntuu kummalliselta, että elokuva, joka vielä viikko sitten oli ilman ensimmäistäkään kuvaa on nyt noin 85 prosenttisesti kuvattuna... Ja materiaali näyttää lupaavalta!

Tässä vaiheessa ohjaaja kiittää näyttelijä-nelikkoa, joka jaksoi upeasti koko viikon skarpata ja hoitaa kohtaukset kunnialla loppuun. Vaikka tahti oli kova ja päivät pitkiä, ei nauru ja hauska pääseet tällä porukalla loppumaan!

Kiitos myös kaikille avustajille ja muille näyttelijöille! Oli kyseessä sitten puomin pitäminen tai kameran kaitseminen, tuli apu todella tarpeeseen.

Jatkoaika seuraa kahden viikon kuluttua, mutta nyt nukkumaan. Ihanaa!




.

Kuvauskuume nousee... kirjaimellisesti

Kun kuvauksiin oli aikaa enää viisi päivää, tuli matkaan valitettava mutka. Toissailtana alkaneen kuumeen huippulukemat mitattiin eilen, kun elohopea nousi 39,5 asteeseen. Koko torstai meni sängyssä värjötellen. Tänään perjantaina ei kuumetta ole vielä ollut, mutta nieleminen tekee yllättävän kipeää. Nielussa möllöttää kaksi helakan punaista ja valkotäpläistä uhkaavaa pattia, joita lähden kohta esittelemään. Kehoa vaivaa voimattomuus.

Tauti iski huonosti hoidettuun kehoon. Viikko sitten lopetettiin vauvan yösyöttö ja yöt olivat katkonaisia ja lyhyitä. Suunnitelmissa juuri torstaista maanantaihin oli elokuvan kaikista kiivaimmat valmistelupäivät. Tänään oli määrä suunnata Tampereelle varmistamaan viimeiset kuvauspaikat. Eilen piti saada valmiiksi taulukot kuvausaikatauluista ja kohtauksien tarvitsemista lavasteista ja rekvisiitasta.

Uusi tavoite on olla huomenna sen verran toimintakunnossa, että saan listat tehtyä ja korjaillut käsikirjoitukset tulostettua. Sunnuntaina toivottavasti siirryttäisiin Tampereelle, jossa seuraisi rivakkaa toimintaa aina tiistaihin asti, kunnes näyttelijät saapuvat. ...ja sittenhän se rivakka toiminta vasta tosissaan alkaa.

Nyt lähden tohtorille ja katsotaan millainen tuomio tulee. Toivottavasti perjantain vempulasta saadaan lauantaiksi pirtsakka.




.

Auringon perintö

Valmistuin kesäkuussa filosofian maisteriksi ja musiikinopettajaksi. Kevään kuukaudet kuluivat opintoja ja gradua viimeistellessä, mutta nyt palkinto on korjattu. Graduni tein Sun -projektista toimintatutkimuksena, nimellä "SUN - Kaksitoista tapaa tehdä musiikkivideo". 74 sivua asiaa ja viisi sivua sanoituksia näyttää jo ihan uskottavalta kovien kansien välissä. Arvosanaksikin muodostui kiitettävä, joten jotain olen tenhyt oikein. Gradussa selitän Sun -projektin keskeiset työvaiheet, laitteiston ja ohjelmiston, minkä jälkeen kuvailen jokaisen videon tuotannolliset eritysipiirteet.

Gradun abstraktissa olen kirjoittanut: "Projektin valmistamiseen osallistui yli 20 muusikkoa tai musiikin harrastajaa ja yli 50 näyttelijää, taustahenkilöä ja avustajaa. Osallistujia oli myös yli kahdestakymmenestä maasta ja jokaiselta mantereelta." Muistan, kuinka lauseet kirjoitettuani pysähdyin miettimään, kuinka huomaamatta tuli tehtyä melkoisen kookas projekti... Gradu on ladattavissa tästä ja myöhemmin kotisivuiltani.

Vaikka gradun painettujen kopioiden liitteeksi toimitin projektin DVD:llä, ei noille levyille tullut muuta kuin valmis projekti. Yhä on tekemättä DVD joka sisältäisi kommenttiraidat ja kuvia tuotannosta. Vastaavasti en ole vieläkään saanut aikaiseksi pistää videota Youtubeen, trailerista tai Facebook tilistä puhumattakaan. On tuntunut, ettei aika millään riitä sellaiseen, kun heti valmistumiseni jälkeen oli jo kova kiire saada valmisteltua kaikki heinäkuun kuvauksia varten. Ja kiire on edelleen.

Elokuussa, viikko kuvauksien jälkeen, muutamme Tampereelle. Aloitan työt musiikinopettajana vuoden sijaisuudella yläkoulu/lukiossa. Tuntimäärien puolesta näyttäisi siltä, että ehdin leikkaamaan elokuvan helmi-maaliskuussa. Tällä hetkellä tavoitteenani on saada elokuva valmiiksi ennen ensi kesää. Näyttää siltä, että vuotuisten projektien valmistuminen lipsuu pahasti aina seuraavan vuoden puolelle. En ota siitä tässä vaiheessaa paineita.

Elokuvan kuvauksia edeltää vielä melkoinen pöhinä. Vielä on lokaatiotita etsimättä, aikatauluja viilattavana ja käsikirjoitusta hiottavana. Kalustoni on myös kasvanut sitten viime projektin. Päivitin Canon 40D:n uuteen 60D:hen, jolla voi kuvata myös näyttävää 1080p videota. Linssejäni kartutin Sigman 10-20mm putkella. Nyt on mahdollista kuvata establishing shotit myös ahtaissa sisätiloissa. Myös audiokalusto uusiutui tuntuvasti. Hankin yhden Röde NTG-2 haulikkomikin, Zoomin H4n ja H1 nauhoittimet sekä pari heppoista AudioTechnica nappimikkiä. Lisäksi jännitän ehtiikö Englannista tilattu dolly slider ajoissa kuvauksiin. Juuri äsken ovelle tuotiin neljä toppaa Impossible projectsin polaroid filmiä, jotka tilasin myös elokuvaa varten. Pikku hiljaa kaikki valmistuu.

Siistin aamulla muutamia satoja gigoja tiedostoja pois kovalevyiltäni. Sun videoista tein selkeät arkistot ja omat ajatukset tuntuivat selkiytyvän siinä samalla. Kaksi uutta kahden teratavun kovalevyä odottavat jo innokkaina täytettä. Vielä kaksi viikkoa, ja sitten alkaa gigoja tipahdella!






.

Käsikirjoitus 2011 on valmis

Nyt, kolme viikkoa ennen kuvauksia, toimitin valmiin käsikirjoituksen näyttelijöille. Valmis printattu nivaska on 84 sivuisena näyttävä. En kirjoittanut käsikirjoitusta ammattimaiseen formaattiin, jossa sivu vastaa minuuttia elokuva-aikaa, mutta arvioisin lopullisen elokuvan silti lähentelevän puoltatoista tuntia.

Vaikka toimitin jo aiemmin kaksi ensimmäistä kolmannesta noin maistiaisiksi, on elokuvan tarkempi rakenne ollut näyttelijöille arvoitus. Tämä kuvaa melko hyvin työtapaa, jolla tämäkin elokuva synnytetään. Dialogi on puhekielistä ja jokainen näyttelijä saa muokata sitä suuhunsa sopivaksi. Vaikka hahmojen toimet ja valinnat poikkeavat näyttelijöiden arjen todellisuudesta, on pyrkimyksenä pitää hahmot luonnolisen tuntuisina ilman karikatyyrisiä maneereita. Pienieleinen, ei kovin hauska, eikä kovin romanttinen romanttinen komedia. Siihen pyritään.

Kuvausaikataulu on lähellä mielipuolista. Tarkoituksena on kuvata koko elokuvan näyttelijöitä sisältävä osa kuuden (6) päivän aikana. Teoreettisesti mahdolliseksi aikataulun tekee se, että puolet kaikesta toiminnasta sijoittuu yhteen asuntoon. Toinen aikataulua puoltava seikka on, että työryhmä lähtee pois kodeistaan Tampereelle, missä ne kuusi päivää eletään elokuvalle. Vaivattomalla laskutoimituksella päädytään siihen, että jokaisena kuudesta päivästä pitää kuvata 10-15 minuuttia elokuvaa. Se on melkoisesti elokuvaa.

Seuraavat viikot viilaan käsikirjoitusta, opettelen käyttämään uusia hankkimiani laitteita, etsin kuvauspaikkoja, ompelen käsinukkeja, teen listoja, suunnittelen aikatauluja... haaveilen valmiista elokuvasta.

Heinäkuusta tulee kuulemma hikinen.




.

Tervetuloa Tampereelle!

Vaikka projektien kanssa on viime aikoina eletty hiljaiseloa opintojeni viimeistelyn takia, on tulevalla viikolla kaksi hienoa SUN-hetkeä. Perjantaina 29.4. klo 18 on kaikille ilmainen näytös elokuvateatteri Niagarassa! Tervetuloa yksin ja ystävien kanssa!

Toinen tapaus liittyy osittain edeltävään, sillä huomenna tiistaina menen teekkareiden Wappu-radion Aamuseisakkeeseen kertomaan projektista. Ohjelmassa soitetaan samalla myös muutamia Sun-biisejä. Tervetuloa siis myös taajuuksille tai nettiradion bittiaallokoille!





.

Hiljaiseloa ja opintotouhua

Kävin tänään kertomassa Sun projektin tekemisestä luokalle lukiolaisia. Osa vaikutti jopa hetkeksi heräilevän kouluttautumis-ankeudestaan tunnin edetessä. Juuri tällä hetkellä matkustan junalla kohti Tamperetta, jossa teen toissaviikkoa vastaavasti kolme päivää musiikinopettajan sijaisuutta. Kesän korvilla jatkan samassa paikassa vielä kokonaisen viikon. Tätä menoa seuraavan elokuvan budjetti nousee yli tuhannen euron...

Huhtikuu on vain ja ainoastaan valmistumista varten. Eilen kirjoitin ensimmäisen kokonaisen päivän gradua ja tulosta syntyi 7 sivua. Kepeämmälläkin tahdilla pysyn aikataulussa, ja kaikki on valmiina ennen toukokuuta, joka onkin varattu käsikirjoittamiselle ja kuvaussuunnittelulle.

Tällä hetkellä Sun projektin on nähnyt noin 300 katsojaa. Se ei ole paljon, mutta vastaa täysin mainostuksen määrää. En ole hiiskunut projektista kuin tutuille, ja markkinointi jäänee vastaavasti toukokuulle. Markkinointi tulee sisältämään ainakin trailerin koostamisen, kokonaisuuden ja yksittäisten videoiden Youtubeen lataamisen ja Facebook-faniprofiilin luomisen. Jos tekee sisältöä digitaaliseen mediaan, lienee melko selvä siirto myös mainostaa digitaalisessa mediassa.

(Tässä vaiheessa siirryin rautatieasemalta majapaikkaan)

Katsojien löytämisen kannalta on myös muutamia ymmärrettäviä ongelmia. Sun projekti on olemukseltaan melko outo lintu. Tuntemattoman tekijän musiikkivideo ei kuulosta yhtä mielenkiintoiselta kuin tuntemattoman tekijän elokuva. Ainakin itselläni kynnys lähteä katsomaan 50 minuuttista musiikkivideo-kokonaisuutta on aika korkealla, jos vertaa pari tuntiseen elokuvaan. Epäilen tilanteen olevan sama suurimmalla osalla potentiaalisista katsojista. Pidän silti tavoitteena saada projektille 3000 katsojaa, minkä ei pitäisi olla mitenkään mahdoton määrä.

Gradun painettujen versioiden liitteeksi tulee myös projektin DVD. On siis saatava projekti DVD:lle ennen huhtikuun loppua. Haluaisin mukaan kommenttiraidan ja tuotantokuvien lisäksi myös jonkinlaisen making of - videon, joten pientä videopuuhailua on luvassa gradun varjolla.

Nyt kuitenkin nautin eheästä kahdeksan tunnin unipätkästä ennen työpäivää! Tänään heräsin 5:20 vauvan kanssa, ja päivä kului hieman usvaisesti. Luopumalla yksinkertaisesta oppii arvostamaan yksinkertaista.





.

SUN nähtävillä päivitetyillä kotisivuilla!

Sun projekti on nyt katsottavissa päivitetyillä kotisivuillani! Olen melkolailla onneton nettisivujen koodaaja, joten mieli on kepeä saatuani sivut silmää miellyttävään ojennukseen.

Äänitin myös kommenttiraidan halukkaille Sunin kanssa kuunneltavaksi. Koska videot kestävät niin kovin vähän aikaa niiden tekemiseen käytettyyn työmäärään nähden, jäi paljon sanomatta kiivaasta puherytmistä huolimatta. Koitin tasoittaa vajetta kirjoittamalla 'Making of '- kuviin runsaat kuvatekstit. Tulen päivittämään vielä lisää projektin työvaiheista graduni edetessä. Ja eiköhän myös jonkinlaista videomateriaalia työvaiheista ole syytä kasaan parsia.

On välillä hankala olla levollinen urakan kanssa, jonka ei ole tarkoituskaan tulla koskaan valmiiksi. Onhan selvää, että projekti vuodessa tahti tarkoittaa edellisen työn viimeistelyn, ja tulevan työn valmistelun päällekkäisyyttä. Niin. Ongelma tällä hetkellä taitaakin olla velvollisuuden (työ) valitseminen hauskan (harrastus) sijaan.

Tänään on silti syytä iloita virallisesta vuoden 2010 projektin nettijulkaisusta! Sitten pitäisi vielä löytää jostain ne katsojat...




.

Ensi-illan jälkeen

Ensi-ilta hyvin, kaikki hyvin! Molemmat Jyväskylän näytöksen onnistuivat toivotusti ja sain kuin sainkin kaiken valmiiksi ennen tiistain ensi-iltaa. Tosin voitaisiin sanoa, että tiukille meni, sillä lopullisen tiedoston otin ulos koneelta vasta puoli neljältä, kun esitys alkoi kuudelta.

Varsinaiseen ensi-iltaan saapui katsojia noin 70, mikä oli juuri sopivasti. Näytöstä varten virittelin Musican auditorioon PA-laitteet, sillä salin omasta äänentoistosta ääni tuntuu tulevan pään päältä. Otsalle meinasi kihota muutama hikikarpalo, kun ääni kuulosti testaillessa kovin tukkoiselta. Huomasin onneksi, että vaiva johtui vahvistimen päälle jääneestä asetuksesta (multiple mono out), mikä oli korjattavissa vipua kääntämällä. Sen jälkeen kaikki sujuikin tekniikan puolesta ongelmitta. Salin kumiseva akustiikkakaan ei esitystä häirinnyt.

Ennen esitystä koitin pysyä nahoissani ja kertoa muutamalla sanalla projektin vaiheista. Tärkeintä oli kuitenkin muistaa kiittää osallistujia, ja sen onneksi muistin tehdä. Salissa vallitsi odottava, mutta rento tunnelma. Katsojista kolmannes oli tavalla tai toisella osallistunut projektin tekemiseen, ja lopuistakin Musicalaisia oli yhdeksän kymmenestä.

Oli kihelmöivää nähdä videoiden vyöryvän salin seinälle. Käytännössä tiesin aina mikä kuva seuraavaksi seinälle ilmestyisi, ja millainen sointu tai ääni olisi luvassa. Kaikki muut näkivät videot kuitenkin ensimmäistä kertaa, ja kuin siinä siivellä, näin itsekin projektin ensimmäistä kertaa ulkopuolisen silmin. Samalla osasin odottaa sitä hienoa kuvaa tai hauskaa kohtaa, ja odotin kuinka yleisö sen kohdalla reagoi - kuuluisiko hymähdys, tai syvenisikö hiljaisuus. Video videolta projekti kului loppuun, ja lopputekstien aikana syke taas hieman kohosi. Aplodit kuittasivat viimeisetkin huolet.

Esityksen jälkeen muutamat ihmiset jäivät onnittelemaan ja kyselemään projektin videoista ja tekniikoista. Moni projektiin osallistunut näki tai kuuli oman osuutensa ensimmäistä kertaa. Kaikki osallistuneet vaikuttivat tyytyväisiltä, mikä oli huomattavan helpottavaa. Yleisesti tuntui, että ihmiset pitivät näkemästään ja kuulemastaan. Erityisen hienoa oli, että eri ihmiset olivat pitäneet eri videoista. Tämä mielestäni kertoo jonkinlaisesta tasalaatuisuudesta.

Esityksen jälkeen purin salista tuomani äänentoiston ja lähdin kotiin nukuttamaan vauvaa. Kotona juotiin lasit kuohuvaa, mutta koska pieni vauva ei ymmärrä muuttaa tapojaan juhlapäivästä huolimatta, piti palata rutiineihin ja pistää vauva yöunille. Tosin vauvan nukahdettua lähdin vielä itse muutamaksi tunniksi ystäväni tupareihin, joten aivan tavanomaiseksi juhlailtani ei jäänyt. Tulevissa ensi-illoissa vauva on jo onneksi isompi, ja ehkäpä pääsemme vaimonkin kanssa juhlimaan asiaan kuuluvasti.

Seuraavana päivänä en oikein tiennyt mihin olisin tarttunut. Suurin työ oli onnistuneesti takana.

Toinen näytös sujui vastaavan mallikkaasti. Yleisöä oli niukemmin, noin 25, kuten odotettavissa oli. Tämä johtui sekä mainonnan vähyydestä, että vieraammasta esityspaikasta. Esitypaikalla laitteita viritellessäni, huomasin kauhukseni, että videotykki hukkasi välillä videosignaalin. Tämä ilmeni värikkäänä lumisateena. Kuvan sai takaisin noin kymmenessä sekunnissa, mutta tunnelma rikkoutuisi videon pätkäistessä. Mitään ei ollut taholtani tehtävissä, sillä vika oli joko piuhassa tai itse tykissä. Niinpä esityksen ajan istuin kaukosäädin kädessä, valmiina korjaamaan vian sen sattuessa. Teknolgian jumalat olivat kuitenkin puolellani, eikä signaali hukkunut esityksen aikana, muutamaa lähes huomaamatonta räpsäystä lukuunottamatta.

Nyt toisen esityksen jälkeen ei ole sovittuna muita näytöksiä, joskin on mahdollista, että järjestän esityksen Tampereella elokuvateatteri Niagarassa. Seuraavana tehtävänä on saada projekti nettiin kaikkine extroineen. Samalla päivitän kotisivuni täysin. Tämä pitäisi tapahtua 1.3., mikä onnistunee ilman suurempaa tuskaa. Eilen illalla sain valmiiksi uuden sivupohjan, ja kuvat on jo valittu ja tekstitetty.

Koska Youtubessa on nykyään mahdollista saada oikeus ladata rajattoman mittaisia tiedostoja, saatan vielä kevällä ryhtyä toimeen sen suhteen. Rajan poistaminen vaatii ilmeisesti viidentoista videon lataamisen, mutta mitään varmaa tietoa tästä en ole netistä löytänyt. Jo tällä hetkellä projekti on netissä ja katsottavissa osoitteessa www.indietaivas.fi. Sivusto on kuitenkin sen verran tuntematon, että Youtube olisi selkein paikka projektin levittämiselle. Ja toki myös jonkinlainen DVD on tarkoitus toteuttaa.

Seuraavina aikoina pääpaino tekemisilläni on kuitenkin saada opintoni yliopistolla valmiiksi. Gradun kirjoittamisen lisäksi on jäljellä vielä muutamia rästitöitä, ja kaksi kurssia. Graduni kirjoitan SUN-projektista, toimintatutkimuksen muodossa. Jos kaikki sujuu suunnitellusti olisi kaikki opinnot saatu valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä.

On sovittu, että perjantaisin vietän projektipäivää. Silloin on tarkoituksena suunnitella heinäkuussa kuvattavaa elokuvaa. Käsikirjoitus olisi hyvä saada kuntoon ennen kesäkuuta.

Näin kuivakasti en aio Sun-projektia pistää pakettiin. Kunhan saan extrat ja DVD:n valmiiksi, pitää vielä virallisesti ja kauniisti sulkea toistaiseksi yhä levällään oleva projektikansio. Ja siihen päivitykseen pistän kuviakin!





.

Viikko ensi-iltaan

Kun otsikko on riittävän ytimekäs, ja kuva sisältää kaiken tarvittavan informaation, voi blogiteksti olla huomattavan lyhyt. Tervetuloa!





.

Loppusuora

Blogin kirjoittaminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan raskaalta aloittaa. Syy on kai se, etten ole kirjoittanut viime aikoina niin usein kuin olisin halunnut. Olen aina kirjoittamisen sijaan valinnut projektin tekemisen, ja ehkä niin on ollut parasta. Ensi-ilta on kahdeksan päivän päästä tiistaina 8.2.2011 klo 18.

Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista. Olen vitsaillut vaimolle, että voisin tehdä projektia vielä vaivatta neljä kuukautta, ennen kuin se olisi valmis. Vastaavasti olisin voinut saada kaiken valmiiksi jo marraskuussa, mutta sellaista taiteen tekeminen pitkälti on. On vaikeaa lopettaa parantelemasta ja sanoa olevansa valmis. Kun sain tietää saavani laitoksemme auditorion käyttööni 8. helmikuuta, olo oli helpottunut, sillä tiesin kaiken olevan silloin valmista. Päivämäärä se oli päätetty. Nyt julisteet on levitetty eikä enää voi perääntyä.

Olen tyytyväisenä miettinyt "projekti per vuosi"- suunnitelmaani. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja päätyy väistämättä pettymykseen. Nykyinen sääntö pakottaa pyrkimään riittävän hyvään, mikä on paljon mahdollisemmin tavoitettavissa. Varsinkin videotyössä, joskin myös musiikissa, jälkituotanto on vaihe, jossa pyritään hiomaan teoksesta mahdollisimman hieno ja virheetön. Jälkituotanto onkin viheliäinen juuri siksi, että sisältö ja materiaali on jo luotu, eikä ole enää muutettavissa - vain kiillotettavissa. Pitää oppia tyytymään, mutta myös näkemään ettei nykyisen tarvitse jäädä viimeiseksi. Virheiden ja puutteiden näkeminen on osoitus oppimisesta. Kun projektin saa valmiiksi, tietää varmasti, miten saman voisi tehdä paremmin. Tätä tietoa ei parane märehtiä, vaan käyttää opittu tieto seuraavissa projekteissa.

Totisesti, olen löytänyt tekemisistäni paljon parannettavaa, mutta olen löytänyt myös paljon hyvää. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon harmittelua, mutta sitäkin enemmän onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä. Eniten kuukauteen on kuitenkin mahtunut päättäväistä tekemistä ja valmiiksi saattamista. Tarkemman analyysin jätänkin suosiolla ensi-illan jälkeiselle ajalle. Seuraavan viikon keskityn vielä pelkästään tekemiseen. Kirjoittamisen aika koittaa uudestaan, mutta vasta ensi-illan jälkeen.





.