Videot valittu - 10kk ensi-iltaan

Pimeä ja kylmä helmikuu toi pari ripausta onnea samassa paketissa. Koska vaimoa on väsyttänyt normaaliakin aikaisemmin, on käytännön pakottama hiljaisuus laskeutunut ajoittain jo pitkälti ennen yhdeksää. Silloin ei voi juuri muuta kuin lukea tai kirjoittaa. Pusersin pari iltaa kynää ja arvioin projektin tarpeita jokaiselta keksimältäni kantilta. Kriteereinä olivat mm. aika, raha, kalusto, kavereiden määrä, käytettävä tekniikka vs. mahdollinen lopputulos, kokonaisuus ja teemalliset sisällöt.

Jo toisena iltana runttasin läpi suunnitelman toteutettavista videoista. 12 toteutettavissa olevaa ideaa ja moninainen kirjo tekniikoita. Pari päivää maistelin listaa, ja olen vieläkin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Eräällä kalvosulkeisiksi osoittautuneella massaluennolla pistin videot järjestykseen siten, että jonkinlainen siirtymä peräkkäisten välillä on mahdollinen. Tällä hetkellä (ja ehkä loppuun asti) lista näyttää kaavaillussa järjestyksessään seuraavalta.

1. Heartbeat
2. 1/3-nopeusmies
3. Huonesiirtymä
4. Bändisoitto
5. Avaruuden mittasuhteet
6. Mosaiikki
7. Mihin elämä kuluu?
8. Seireenijuoksu
9. Underwater
10. Freezemob
11. Focus
12. Auringonkierto

Aloitin jo aiemmin blogissa selättämään videoideoita, ja kaikki kolme käsiteltyä ideaa päätyivät odotetusti myös lopulliselle listalle. Jatkan ideoiden avaamista myöhemmin, ja ehkä listaan myös kaikki käyttämättä jääneet ideat.

Vaikka tässä onkin selvästi suurimmat mullistukset, tapahtui kuluneina viikkoina muutakin. Olin jo kertaalleen pari päivää flunssassa, ja nyt on loppusuoralla kuumeinen yskä. Kuun alkupuolella alkoi tuntua, ettei joululomalla ehtinyt rauhoittua, ja heti kun kalenterissa tuli yhtään höllää, kroppa pakotti levolle. Kuvio on tuttu aiemmilta vuosilta. Nyt päällä oleva tauti sai silti kunniallisen alun, sillä perjantaina soitin rumpuja heikkokuntoisena mahdollisesti suurimmalle yleisölleni toistaiseksi, kun cover-bändimme esiintyi SOOL:n Talvipäivillä täydelle yökerholle.

Huomenna aion silti suunnata kohti velvollisuuksia, ja perjantaina opetan toistaiseksi viimeiset tuntini yliopistolla. Aikataulullinen helpotus tulee olemaan suuri. Kuin alleviivauksena tälle, seuraava viikko on kontaktiopetuksesta vapaa viikko, a.k.a. hiihtoloma.

Niistä helmikuun yllätyksistä mainittakoon vielä pihan vaahteraan lehahtanut viirupöllö, jota ei haitannut lainkaan valokuvaaja viiden metrin päässä parvekkeella. Voisin ryhtyä luontokuvaajaksi ihan mielellänikin, jos ei tarvitsisi lähteä tämän kauemmas laittestoa kantamaan.







.

Jäätä särkemään

Mikä mikä on? Tämäkö on sitä writer's blockia? Tammikuussa aloitin blogitekstin ainakin kolmesti, mutta en saanut mitään toivottua kirjotettua ja luovutin aina kesken. Koitin kirjoittaa tulevasta vuodesta ja Sun projektin haasteista. Koitin kirjoittaa tavoista pilkkoa tehtäviä osatavoitteisiin. Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka arvioida projektin onnistumista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Mieleen nousi kaikki ne blogit, jotka kuolevat pian ilmestyttyään, kun ei ole mitään sanottavaa.

Onkin syytä voimallisesti palauttaa mieleen, ettei tämä ole sellainen blogi, jossa pitäisi olla mitään hienoa sanottavaa. Hienot sanottavat ovat onnekkaita sattumia joita saattaa syntyä projektipäiväkirjan sivutuotteena. Siitä tässä oli kyse! Mitä kuuluu projekteille!

No. Niille kuuluu hyvää, vaikka se ei ulospäin juuri näykään. Eilen kirjasin 10 varmaa videota, joiden rakenteen, tunnelman ja idean voisin pukea sanoiksi lähes vaivatta. Siinä seinä nouseekin korkeaksi edessäni. Juuri nyt ei ole aikaa sanailulle. Tammikuu oli kaaosta pahimmillaan, ja nyt vähitellen helpottaa. Kun helmikuusta päästään, ehtii vähän jo lorviakin. Ja lorvimisesta se taiteen tekeminen vasta alkaa.

Olen siis jo 50 päivää odottanut, että löytäisin aikaa puuhailla tosissani. Opinnot ja työt ovat olleet niin vaativaisia, että lopulta kaikki jäljelle jäävä aika tuntuu käyttökelvottomalta, kun ei pääse ajatuksentasolla irti kaikesta siitä tekemättömästä puuhasta. Ja lopulta ei tee mitään. Katsoo vain kun aika juoksee ohi.

Kaiken kiireenkin keskellä onnistuin silti hellittelemään projekti-haaveitani, ja pistinpä Sibeliuksella alulle sovituksen "bändisoitto"-videon kappaleelle. Siitä tulee massiivisin ja menevin säveltämäni kappale. Luvassa on lähinnä nostatusta ja rönsyilevää orkestraatiota. Siitä olen jaksanut olla täpinöissäni jo kuukausia!

Ja pari uutta videoideaa tuli myös mieleen. Tosin päiväkirjaan ei ole puitu vielä edes kaikkia aiemmin varmaksi luokiteltuja videoita, joten saavat uudet jäädä toistaiseksi muhimaan vain päähäni.

Nyt levittelen pyykit, ja totean onnistuneesti murtaneeni jään vuodelle 2010.

Aah... 2010. Tästä tulee hieno vuosi.




.