Mikä mikä on? Tämäkö on sitä writer's blockia? Tammikuussa aloitin blogitekstin ainakin kolmesti, mutta en saanut mitään toivottua kirjotettua ja luovutin aina kesken. Koitin kirjoittaa tulevasta vuodesta ja Sun projektin haasteista. Koitin kirjoittaa tavoista pilkkoa tehtäviä osatavoitteisiin. Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka arvioida projektin onnistumista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Mieleen nousi kaikki ne blogit, jotka kuolevat pian ilmestyttyään, kun ei ole mitään sanottavaa.
Onkin syytä voimallisesti palauttaa mieleen, ettei tämä ole sellainen blogi, jossa pitäisi olla mitään hienoa sanottavaa. Hienot sanottavat ovat onnekkaita sattumia joita saattaa syntyä projektipäiväkirjan sivutuotteena. Siitä tässä oli kyse! Mitä kuuluu projekteille!
No. Niille kuuluu hyvää, vaikka se ei ulospäin juuri näykään. Eilen kirjasin 10 varmaa videota, joiden rakenteen, tunnelman ja idean voisin pukea sanoiksi lähes vaivatta. Siinä seinä nouseekin korkeaksi edessäni. Juuri nyt ei ole aikaa sanailulle. Tammikuu oli kaaosta pahimmillaan, ja nyt vähitellen helpottaa. Kun helmikuusta päästään, ehtii vähän jo lorviakin. Ja lorvimisesta se taiteen tekeminen vasta alkaa.
Olen siis jo 50 päivää odottanut, että löytäisin aikaa puuhailla tosissani. Opinnot ja työt ovat olleet niin vaativaisia, että lopulta kaikki jäljelle jäävä aika tuntuu käyttökelvottomalta, kun ei pääse ajatuksentasolla irti kaikesta siitä tekemättömästä puuhasta. Ja lopulta ei tee mitään. Katsoo vain kun aika juoksee ohi.
Kaiken kiireenkin keskellä onnistuin silti hellittelemään projekti-haaveitani, ja pistinpä Sibeliuksella alulle sovituksen "bändisoitto"-videon kappaleelle. Siitä tulee massiivisin ja menevin säveltämäni kappale. Luvassa on lähinnä nostatusta ja rönsyilevää orkestraatiota. Siitä olen jaksanut olla täpinöissäni jo kuukausia!
Ja pari uutta videoideaa tuli myös mieleen. Tosin päiväkirjaan ei ole puitu vielä edes kaikkia aiemmin varmaksi luokiteltuja videoita, joten saavat uudet jäädä toistaiseksi muhimaan vain päähäni.
Nyt levittelen pyykit, ja totean onnistuneesti murtaneeni jään vuodelle 2010.
Aah... 2010. Tästä tulee hieno vuosi.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja, kannustustusta, pilkun viilailua... Sana on vapaa ja sinun, ole hyvä.