Projektiblogi

Päivätöitä, iltatöitä ja välillä yötöitä

2011-11-23T14:12:00.001+02:00

Välillä sitä joutuu ihan tosissaan arvioimaan oman typeryytensä määrää. Sitähän luulisi, että musiikinopettajan työ on leppoisaa ja huoletonta puuhastelua. Opetusvelvollisuus on vaatimattomat 20 tuntia viikossa, ja loma odottaa aina nurkan takana. Aikaa luulisi riittävän, kun työpäivät ovat keskimäärin nelituntisia ja vuodesta neljännes vietetään lomalla. Kerrassaan vaivatonta. Jotain sellaista minäkin olin typeryyttäni toivonut.

Päivän pituus on tänään juhlavat 6h 36min, ja vielä kuukauden ajan se lyhenee entisestään. Kun työpäivän pituus on ollut lähes poikkeuksetta paljon lähempänä yhdeksää kuin neljää tuntia, on koko syksy tuntunut ilmastoltaan synkältä. Harhat opettajan työviikon leppoisuudesta karisevat työmaalla nopeasti. Mutta jos työn määrä pääsikin yllättämään, miten ihmeessä päädyin ottamaan tehdäkseni vielä videotöitäkin? Niin... Tiedäthän sen tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä?

Itse en voinut kieltäytyä, kun sain mahdollisuuden kuvata ensimmäisen tv-mainokseni. Päädyin tekemään mainosta kesällä tekemäni aiemman pidemmän mainoksen myötä. Vaikka Maikkarilla näytetyn mainoksen levikki olikin vain Keski-Suomi, on yksi etappi matkalla suurille valkokankaille nyt saavutettu. Citymarketin ja BudgetSportin yhteismainos ei vakuuta taidepiirejä omaperäisyydellään, mutta asiakas oli tyytyväinen.

Kuvaustilanne oli mielenkiintoinen. Toimeksiantoni oli kuvata 40+ metriä pitkä palvelutiski dolly-ajona, mielellään yhdellä otolla. Aikaa kuvauksille oli varattu noin tunti, minkä voin todeta olevan melko napakka aikataulu. Koska alussa tarvittiin myös mutka, oli suorien dolly-kiskojen käyttäminen mahdotonta, ja enpä ole kuullut yli 10 metrin dollykiskoista juuri puhuttavan. SteadyCam -liikekään ei olisi oikea tapa (eikä edes mahdollinen), joten päädyin askartelemaan kesällä hankkimastani slider-dollysta jalustaa kannattelevan kisko-dollyn. Seuraavaksi kiersin kaikki puutarhavälineitä myyvät liikkeet, löytäen lopulta tehtävään sopivan, halkaisijaltaan 32 millisen, 25 metrisen järeän puutarhaletkun*. Ostin näitä kaksi, jolloin käytössä oli nopeasti kasattava 25 metrinen kisko. Lopulta tein siis kaksi 25m ajoa. Mainoksesta näkee, että kokonaisuus toimi kerrassaan uskottavasti. Joskaan uskottava ei ehkä ole sopiva sana, kun kuvataan tv-spottia käyttäen puutarhaletkua, mutta mielestäni on ihan sama millä keinoilla toimiva lopputulos saadaan aikaiseksi.

Alkuperäinen slider-dolly uusilla kiskoilla

16 rengasta ovat riittävän tukevat isollekin dollylle

Kuvasin spotin Canon 60D:llä, jossa oli kiinni f2.8, 24-70mm L. Valoa oli kuitenkin liian vähän, enkä voinut saada kaikkea minkä halusin. Asetukset oli muistaakseni shutter 1/30, ISO 500, f6.3. Hidas suljin oli hieman valitettava ajon kannalta ja jonkin verran terävyyttä hävisi. Koska alun ajossa oli myös mutka, olisi tarkennus kaivannut pienempää aukkoa. Mutta - loppu kelvollinen, kaikki hyvin. Leikkauksessa päädyttiin perinteiseen vaihtoehtoon. Budgetin osuus olikin sitten perus AE:tä.

Vaikka tänä syksynä on monen muunkin A/V-työn takia tullut valvottua pikkutunneille, jätän loput tarinoinnit myöhemmälle. Syksy on tosiaan kulunut uutta päivätyötä sisäänajaessa, enkä ole ehtinyt kesällä kuvattuun materiaaliin vielä kajota. Heti työjärjestykseni saatuani, totesin helmi-maaliskuussa olevan paras aika leikata elokuvaa, joten siihen asti koitan hoitaa muita asioita. Sen verran silti totean, että taas uusi käsikirjoitus on käynnistynyt, ja taas kerran siitä näyttää tulevan auttamatta edeltäjiään parempi. Tällä kertaa liikutaan toimintajännärien genrerajojen laitamilla.

Pikkutuntien ammattitauti - "leikkaajan silmä"

Seuraavassa päivityksessä kerron loppukesän kuvauksista, oikein kuvien kanssa. Kuvat ovat odottaneet valittuna työpöydällä jo lähes kaksi kuukautta, mikä kertonee osaltaan ajankäytöstäni.

Ps. *Etsin vielä kuvausten jälkeen puutarhaletkuakin järeämpää letkua, mutta teollisuussa käytettävät letkut olivat poikkeuksetta liian jänteviä. Jotta letkusta pystyisi muotoilemaan halutun mallisen, pitäisi löytää kokolailla "hengetöntä" letkua, joka olisi kuitenkin niin vahvaa, että sen päälle voisi turvallisesti astua sitä rikkomatta. Etsintä jatkuu...

.

Kuusi päivää - 85% pitkästä elokuvasta kuvattuna

2011-07-24T23:58:00.003+03:00

Nyt muutamalla sanalla, ennen kuin menen nukkumaan ensimmäiset kunnon yöunet kuuteen yöhön.

Tiistaista sunnuntaihin urakoitiin neljän päänäyttelijän kanssa Tampereella kasaan seuraavaa täyspitkää elokuvaa. Suunnitelluista kohtauksista saatiin kuvattua lähes kaikki ja vain muutama kohtaus siirrettiin kuvattavaksi kahden viikon päästä Jyväskylässä! Päivät venyivät pitkiksi ja materiaalia kertyi kahdeksan tunnin mittaisen DV-nauhan lisäksi yli 200 gigaa.

Tunnelma on sekava, mutta onnellinen. Tuntuu kummalliselta, että elokuva, joka vielä viikko sitten oli ilman ensimmäistäkään kuvaa on nyt noin 85 prosenttisesti kuvattuna... Ja materiaali näyttää lupaavalta!

Tässä vaiheessa ohjaaja kiittää näyttelijä-nelikkoa, joka jaksoi upeasti koko viikon skarpata ja hoitaa kohtaukset kunnialla loppuun. Vaikka tahti oli kova ja päivät pitkiä, ei nauru ja hauska pääseet tällä porukalla loppumaan!

Kiitos myös kaikille avustajille ja muille näyttelijöille! Oli kyseessä sitten puomin pitäminen tai kameran kaitseminen, tuli apu todella tarpeeseen.

Jatkoaika seuraa kahden viikon kuluttua, mutta nyt nukkumaan. Ihanaa!

.

Kuvauskuume nousee... kirjaimellisesti

2011-07-15T14:21:00.002+03:00

Kun kuvauksiin oli aikaa enää viisi päivää, tuli matkaan valitettava mutka. Toissailtana alkaneen kuumeen huippulukemat mitattiin eilen, kun elohopea nousi 39,5 asteeseen. Koko torstai meni sängyssä värjötellen. Tänään perjantaina ei kuumetta ole vielä ollut, mutta nieleminen tekee yllättävän kipeää. Nielussa möllöttää kaksi helakan punaista ja valkotäpläistä uhkaavaa pattia, joita lähden kohta esittelemään. Kehoa vaivaa voimattomuus.

Tauti iski huonosti hoidettuun kehoon. Viikko sitten lopetettiin vauvan yösyöttö ja yöt olivat katkonaisia ja lyhyitä. Suunnitelmissa juuri torstaista maanantaihin oli elokuvan kaikista kiivaimmat valmistelupäivät. Tänään oli määrä suunnata Tampereelle varmistamaan viimeiset kuvauspaikat. Eilen piti saada valmiiksi taulukot kuvausaikatauluista ja kohtauksien tarvitsemista lavasteista ja rekvisiitasta.

Uusi tavoite on olla huomenna sen verran toimintakunnossa, että saan listat tehtyä ja korjaillut käsikirjoitukset tulostettua. Sunnuntaina toivottavasti siirryttäisiin Tampereelle, jossa seuraisi rivakkaa toimintaa aina tiistaihin asti, kunnes näyttelijät saapuvat. ...ja sittenhän se rivakka toiminta vasta tosissaan alkaa.

Nyt lähden tohtorille ja katsotaan millainen tuomio tulee. Toivottavasti perjantain vempulasta saadaan lauantaiksi pirtsakka.

.

Auringon perintö

2011-07-07T16:54:00.002+03:00

Valmistuin kesäkuussa filosofian maisteriksi ja musiikinopettajaksi. Kevään kuukaudet kuluivat opintoja ja gradua viimeistellessä, mutta nyt palkinto on korjattu. Graduni tein Sun -projektista toimintatutkimuksena, nimellä "SUN - Kaksitoista tapaa tehdä musiikkivideo". 74 sivua asiaa ja viisi sivua sanoituksia näyttää jo ihan uskottavalta kovien kansien välissä. Arvosanaksikin muodostui kiitettävä, joten jotain olen tenhyt oikein. Gradussa selitän Sun -projektin keskeiset työvaiheet, laitteiston ja ohjelmiston, minkä jälkeen kuvailen jokaisen videon tuotannolliset eritysipiirteet.

Gradun abstraktissa olen kirjoittanut: "Projektin valmistamiseen osallistui yli 20 muusikkoa tai musiikin harrastajaa ja yli 50 näyttelijää, taustahenkilöä ja avustajaa. Osallistujia oli myös yli kahdestakymmenestä maasta ja jokaiselta mantereelta." Muistan, kuinka lauseet kirjoitettuani pysähdyin miettimään, kuinka huomaamatta tuli tehtyä melkoisen kookas projekti... Gradu on ladattavissa tästä ja myöhemmin kotisivuiltani.

Vaikka gradun painettujen kopioiden liitteeksi toimitin projektin DVD:llä, ei noille levyille tullut muuta kuin valmis projekti. Yhä on tekemättä DVD joka sisältäisi kommenttiraidat ja kuvia tuotannosta. Vastaavasti en ole vieläkään saanut aikaiseksi pistää videota Youtubeen, trailerista tai Facebook tilistä puhumattakaan. On tuntunut, ettei aika millään riitä sellaiseen, kun heti valmistumiseni jälkeen oli jo kova kiire saada valmisteltua kaikki heinäkuun kuvauksia varten. Ja kiire on edelleen.

Elokuussa, viikko kuvauksien jälkeen, muutamme Tampereelle. Aloitan työt musiikinopettajana vuoden sijaisuudella yläkoulu/lukiossa. Tuntimäärien puolesta näyttäisi siltä, että ehdin leikkaamaan elokuvan helmi-maaliskuussa. Tällä hetkellä tavoitteenani on saada elokuva valmiiksi ennen ensi kesää. Näyttää siltä, että vuotuisten projektien valmistuminen lipsuu pahasti aina seuraavan vuoden puolelle. En ota siitä tässä vaiheessaa paineita.

Elokuvan kuvauksia edeltää vielä melkoinen pöhinä. Vielä on lokaatiotita etsimättä, aikatauluja viilattavana ja käsikirjoitusta hiottavana. Kalustoni on myös kasvanut sitten viime projektin. Päivitin Canon 40D:n uuteen 60D:hen, jolla voi kuvata myös näyttävää 1080p videota. Linssejäni kartutin Sigman 10-20mm putkella. Nyt on mahdollista kuvata establishing shotit myös ahtaissa sisätiloissa. Myös audiokalusto uusiutui tuntuvasti. Hankin yhden Röde NTG-2 haulikkomikin, Zoomin H4n ja H1 nauhoittimet sekä pari heppoista AudioTechnica nappimikkiä. Lisäksi jännitän ehtiikö Englannista tilattu dolly slider ajoissa kuvauksiin. Juuri äsken ovelle tuotiin neljä toppaa Impossible projectsin polaroid filmiä, jotka tilasin myös elokuvaa varten. Pikku hiljaa kaikki valmistuu.

Siistin aamulla muutamia satoja gigoja tiedostoja pois kovalevyiltäni. Sun videoista tein selkeät arkistot ja omat ajatukset tuntuivat selkiytyvän siinä samalla. Kaksi uutta kahden teratavun kovalevyä odottavat jo innokkaina täytettä. Vielä kaksi viikkoa, ja sitten alkaa gigoja tipahdella!

.

Käsikirjoitus 2011 on valmis

2011-06-29T22:20:00.001+03:00

Nyt, kolme viikkoa ennen kuvauksia, toimitin valmiin käsikirjoituksen näyttelijöille. Valmis printattu nivaska on 84 sivuisena näyttävä. En kirjoittanut käsikirjoitusta ammattimaiseen formaattiin, jossa sivu vastaa minuuttia elokuva-aikaa, mutta arvioisin lopullisen elokuvan silti lähentelevän puoltatoista tuntia.

Vaikka toimitin jo aiemmin kaksi ensimmäistä kolmannesta noin maistiaisiksi, on elokuvan tarkempi rakenne ollut näyttelijöille arvoitus. Tämä kuvaa melko hyvin työtapaa, jolla tämäkin elokuva synnytetään. Dialogi on puhekielistä ja jokainen näyttelijä saa muokata sitä suuhunsa sopivaksi. Vaikka hahmojen toimet ja valinnat poikkeavat näyttelijöiden arjen todellisuudesta, on pyrkimyksenä pitää hahmot luonnolisen tuntuisina ilman karikatyyrisiä maneereita. Pienieleinen, ei kovin hauska, eikä kovin romanttinen romanttinen komedia. Siihen pyritään.

Kuvausaikataulu on lähellä mielipuolista. Tarkoituksena on kuvata koko elokuvan näyttelijöitä sisältävä osa kuuden (6) päivän aikana. Teoreettisesti mahdolliseksi aikataulun tekee se, että puolet kaikesta toiminnasta sijoittuu yhteen asuntoon. Toinen aikataulua puoltava seikka on, että työryhmä lähtee pois kodeistaan Tampereelle, missä ne kuusi päivää eletään elokuvalle. Vaivattomalla laskutoimituksella päädytään siihen, että jokaisena kuudesta päivästä pitää kuvata 10-15 minuuttia elokuvaa. Se on melkoisesti elokuvaa.

Seuraavat viikot viilaan käsikirjoitusta, opettelen käyttämään uusia hankkimiani laitteita, etsin kuvauspaikkoja, ompelen käsinukkeja, teen listoja, suunnittelen aikatauluja... haaveilen valmiista elokuvasta.

Heinäkuusta tulee kuulemma hikinen.

.

Tervetuloa Tampereelle!

2011-04-25T21:23:00.004+03:00

Vaikka projektien kanssa on viime aikoina eletty hiljaiseloa opintojeni viimeistelyn takia, on tulevalla viikolla kaksi hienoa SUN-hetkeä. Perjantaina 29.4. klo 18 on kaikille ilmainen näytös elokuvateatteri Niagarassa! Tervetuloa yksin ja ystävien kanssa!

Toinen tapaus liittyy osittain edeltävään, sillä huomenna tiistaina menen teekkareiden Wappu-radion Aamuseisakkeeseen kertomaan projektista. Ohjelmassa soitetaan samalla myös muutamia Sun-biisejä. Tervetuloa siis myös taajuuksille tai nettiradion bittiaallokoille!

.

Hiljaiseloa ja opintotouhua

2011-03-29T22:44:00.003+03:00

Kävin tänään kertomassa Sun projektin tekemisestä luokalle lukiolaisia. Osa vaikutti jopa hetkeksi heräilevän kouluttautumis-ankeudestaan tunnin edetessä. Juuri tällä hetkellä matkustan junalla kohti Tamperetta, jossa teen toissaviikkoa vastaavasti kolme päivää musiikinopettajan sijaisuutta. Kesän korvilla jatkan samassa paikassa vielä kokonaisen viikon. Tätä menoa seuraavan elokuvan budjetti nousee yli tuhannen euron...

Huhtikuu on vain ja ainoastaan valmistumista varten. Eilen kirjoitin ensimmäisen kokonaisen päivän gradua ja tulosta syntyi 7 sivua. Kepeämmälläkin tahdilla pysyn aikataulussa, ja kaikki on valmiina ennen toukokuuta, joka onkin varattu käsikirjoittamiselle ja kuvaussuunnittelulle.

Tällä hetkellä Sun projektin on nähnyt noin 300 katsojaa. Se ei ole paljon, mutta vastaa täysin mainostuksen määrää. En ole hiiskunut projektista kuin tutuille, ja markkinointi jäänee vastaavasti toukokuulle. Markkinointi tulee sisältämään ainakin trailerin koostamisen, kokonaisuuden ja yksittäisten videoiden Youtubeen lataamisen ja Facebook-faniprofiilin luomisen. Jos tekee sisältöä digitaaliseen mediaan, lienee melko selvä siirto myös mainostaa digitaalisessa mediassa.

(Tässä vaiheessa siirryin rautatieasemalta majapaikkaan)

Katsojien löytämisen kannalta on myös muutamia ymmärrettäviä ongelmia. Sun projekti on olemukseltaan melko outo lintu. Tuntemattoman tekijän musiikkivideo ei kuulosta yhtä mielenkiintoiselta kuin tuntemattoman tekijän elokuva. Ainakin itselläni kynnys lähteä katsomaan 50 minuuttista musiikkivideo-kokonaisuutta on aika korkealla, jos vertaa pari tuntiseen elokuvaan. Epäilen tilanteen olevan sama suurimmalla osalla potentiaalisista katsojista. Pidän silti tavoitteena saada projektille 3000 katsojaa, minkä ei pitäisi olla mitenkään mahdoton määrä.

Gradun painettujen versioiden liitteeksi tulee myös projektin DVD. On siis saatava projekti DVD:lle ennen huhtikuun loppua. Haluaisin mukaan kommenttiraidan ja tuotantokuvien lisäksi myös jonkinlaisen making of - videon, joten pientä videopuuhailua on luvassa gradun varjolla.

Nyt kuitenkin nautin eheästä kahdeksan tunnin unipätkästä ennen työpäivää! Tänään heräsin 5:20 vauvan kanssa, ja päivä kului hieman usvaisesti. Luopumalla yksinkertaisesta oppii arvostamaan yksinkertaista.

.

SUN nähtävillä päivitetyillä kotisivuilla!

2011-03-01T22:11:00.002+02:00

Sun projekti on nyt katsottavissa päivitetyillä kotisivuillani! Olen melkolailla onneton nettisivujen koodaaja, joten mieli on kepeä saatuani sivut silmää miellyttävään ojennukseen.

Äänitin myös kommenttiraidan halukkaille Sunin kanssa kuunneltavaksi. Koska videot kestävät niin kovin vähän aikaa niiden tekemiseen käytettyyn työmäärään nähden, jäi paljon sanomatta kiivaasta puherytmistä huolimatta. Koitin tasoittaa vajetta kirjoittamalla 'Making of '- kuviin runsaat kuvatekstit. Tulen päivittämään vielä lisää projektin työvaiheista graduni edetessä. Ja eiköhän myös jonkinlaista videomateriaalia työvaiheista ole syytä kasaan parsia.

On välillä hankala olla levollinen urakan kanssa, jonka ei ole tarkoituskaan tulla koskaan valmiiksi. Onhan selvää, että projekti vuodessa tahti tarkoittaa edellisen työn viimeistelyn, ja tulevan työn valmistelun päällekkäisyyttä. Niin. Ongelma tällä hetkellä taitaakin olla velvollisuuden (työ) valitseminen hauskan (harrastus) sijaan.

Tänään on silti syytä iloita virallisesta vuoden 2010 projektin nettijulkaisusta! Sitten pitäisi vielä löytää jostain ne katsojat...

.

Ensi-illan jälkeen

2011-02-21T15:04:00.008+02:00

Ensi-ilta hyvin, kaikki hyvin! Molemmat Jyväskylän näytöksen onnistuivat toivotusti ja sain kuin sainkin kaiken valmiiksi ennen tiistain ensi-iltaa. Tosin voitaisiin sanoa, että tiukille meni, sillä lopullisen tiedoston otin ulos koneelta vasta puoli neljältä, kun esitys alkoi kuudelta.

Varsinaiseen ensi-iltaan saapui katsojia noin 70, mikä oli juuri sopivasti. Näytöstä varten virittelin Musican auditorioon PA-laitteet, sillä salin omasta äänentoistosta ääni tuntuu tulevan pään päältä. Otsalle meinasi kihota muutama hikikarpalo, kun ääni kuulosti testaillessa kovin tukkoiselta. Huomasin onneksi, että vaiva johtui vahvistimen päälle jääneestä asetuksesta (multiple mono out), mikä oli korjattavissa vipua kääntämällä. Sen jälkeen kaikki sujuikin tekniikan puolesta ongelmitta. Salin kumiseva akustiikkakaan ei esitystä häirinnyt.

Ennen esitystä koitin pysyä nahoissani ja kertoa muutamalla sanalla projektin vaiheista. Tärkeintä oli kuitenkin muistaa kiittää osallistujia, ja sen onneksi muistin tehdä. Salissa vallitsi odottava, mutta rento tunnelma. Katsojista kolmannes oli tavalla tai toisella osallistunut projektin tekemiseen, ja lopuistakin Musicalaisia oli yhdeksän kymmenestä.

Oli kihelmöivää nähdä videoiden vyöryvän salin seinälle. Käytännössä tiesin aina mikä kuva seuraavaksi seinälle ilmestyisi, ja millainen sointu tai ääni olisi luvassa. Kaikki muut näkivät videot kuitenkin ensimmäistä kertaa, ja kuin siinä siivellä, näin itsekin projektin ensimmäistä kertaa ulkopuolisen silmin. Samalla osasin odottaa sitä hienoa kuvaa tai hauskaa kohtaa, ja odotin kuinka yleisö sen kohdalla reagoi - kuuluisiko hymähdys, tai syvenisikö hiljaisuus. Video videolta projekti kului loppuun, ja lopputekstien aikana syke taas hieman kohosi. Aplodit kuittasivat viimeisetkin huolet.

Esityksen jälkeen muutamat ihmiset jäivät onnittelemaan ja kyselemään projektin videoista ja tekniikoista. Moni projektiin osallistunut näki tai kuuli oman osuutensa ensimmäistä kertaa. Kaikki osallistuneet vaikuttivat tyytyväisiltä, mikä oli huomattavan helpottavaa. Yleisesti tuntui, että ihmiset pitivät näkemästään ja kuulemastaan. Erityisen hienoa oli, että eri ihmiset olivat pitäneet eri videoista. Tämä mielestäni kertoo jonkinlaisesta tasalaatuisuudesta.

Esityksen jälkeen purin salista tuomani äänentoiston ja lähdin kotiin nukuttamaan vauvaa. Kotona juotiin lasit kuohuvaa, mutta koska pieni vauva ei ymmärrä muuttaa tapojaan juhlapäivästä huolimatta, piti palata rutiineihin ja pistää vauva yöunille. Tosin vauvan nukahdettua lähdin vielä itse muutamaksi tunniksi ystäväni tupareihin, joten aivan tavanomaiseksi juhlailtani ei jäänyt. Tulevissa ensi-illoissa vauva on jo onneksi isompi, ja ehkäpä pääsemme vaimonkin kanssa juhlimaan asiaan kuuluvasti.

Seuraavana päivänä en oikein tiennyt mihin olisin tarttunut. Suurin työ oli onnistuneesti takana.

Toinen näytös sujui vastaavan mallikkaasti. Yleisöä oli niukemmin, noin 25, kuten odotettavissa oli. Tämä johtui sekä mainonnan vähyydestä, että vieraammasta esityspaikasta. Esitypaikalla laitteita viritellessäni, huomasin kauhukseni, että videotykki hukkasi välillä videosignaalin. Tämä ilmeni värikkäänä lumisateena. Kuvan sai takaisin noin kymmenessä sekunnissa, mutta tunnelma rikkoutuisi videon pätkäistessä. Mitään ei ollut taholtani tehtävissä, sillä vika oli joko piuhassa tai itse tykissä. Niinpä esityksen ajan istuin kaukosäädin kädessä, valmiina korjaamaan vian sen sattuessa. Teknolgian jumalat olivat kuitenkin puolellani, eikä signaali hukkunut esityksen aikana, muutamaa lähes huomaamatonta räpsäystä lukuunottamatta.

Nyt toisen esityksen jälkeen ei ole sovittuna muita näytöksiä, joskin on mahdollista, että järjestän esityksen Tampereella elokuvateatteri Niagarassa. Seuraavana tehtävänä on saada projekti nettiin kaikkine extroineen. Samalla päivitän kotisivuni täysin. Tämä pitäisi tapahtua 1.3., mikä onnistunee ilman suurempaa tuskaa. Eilen illalla sain valmiiksi uuden sivupohjan, ja kuvat on jo valittu ja tekstitetty.

Koska Youtubessa on nykyään mahdollista saada oikeus ladata rajattoman mittaisia tiedostoja, saatan vielä kevällä ryhtyä toimeen sen suhteen. Rajan poistaminen vaatii ilmeisesti viidentoista videon lataamisen, mutta mitään varmaa tietoa tästä en ole netistä löytänyt. Jo tällä hetkellä projekti on netissä ja katsottavissa osoitteessa www.indietaivas.fi. Sivusto on kuitenkin sen verran tuntematon, että Youtube olisi selkein paikka projektin levittämiselle. Ja toki myös jonkinlainen DVD on tarkoitus toteuttaa.

Seuraavina aikoina pääpaino tekemisilläni on kuitenkin saada opintoni yliopistolla valmiiksi. Gradun kirjoittamisen lisäksi on jäljellä vielä muutamia rästitöitä, ja kaksi kurssia. Graduni kirjoitan SUN-projektista, toimintatutkimuksen muodossa. Jos kaikki sujuu suunnitellusti olisi kaikki opinnot saatu valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä.

On sovittu, että perjantaisin vietän projektipäivää. Silloin on tarkoituksena suunnitella heinäkuussa kuvattavaa elokuvaa. Käsikirjoitus olisi hyvä saada kuntoon ennen kesäkuuta.

Näin kuivakasti en aio Sun-projektia pistää pakettiin. Kunhan saan extrat ja DVD:n valmiiksi, pitää vielä virallisesti ja kauniisti sulkea toistaiseksi yhä levällään oleva projektikansio. Ja siihen päivitykseen pistän kuviakin!

.

Viikko ensi-iltaan

2011-01-31T23:35:00.003+02:00

Kun otsikko on riittävän ytimekäs, ja kuva sisältää kaiken tarvittavan informaation, voi blogiteksti olla huomattavan lyhyt. Tervetuloa!

.

Loppusuora

2011-01-30T20:35:00.002+02:00

Blogin kirjoittaminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan raskaalta aloittaa. Syy on kai se, etten ole kirjoittanut viime aikoina niin usein kuin olisin halunnut. Olen aina kirjoittamisen sijaan valinnut projektin tekemisen, ja ehkä niin on ollut parasta. Ensi-ilta on kahdeksan päivän päästä tiistaina 8.2.2011 klo 18.

Kaikki ei tietenkään ole vielä valmista. Olen vitsaillut vaimolle, että voisin tehdä projektia vielä vaivatta neljä kuukautta, ennen kuin se olisi valmis. Vastaavasti olisin voinut saada kaiken valmiiksi jo marraskuussa, mutta sellaista taiteen tekeminen pitkälti on. On vaikeaa lopettaa parantelemasta ja sanoa olevansa valmis. Kun sain tietää saavani laitoksemme auditorion käyttööni 8. helmikuuta, olo oli helpottunut, sillä tiesin kaiken olevan silloin valmista. Päivämäärä se oli päätetty. Nyt julisteet on levitetty eikä enää voi perääntyä.

Olen tyytyväisenä miettinyt "projekti per vuosi"- suunnitelmaani. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja päätyy väistämättä pettymykseen. Nykyinen sääntö pakottaa pyrkimään riittävän hyvään, mikä on paljon mahdollisemmin tavoitettavissa. Varsinkin videotyössä, joskin myös musiikissa, jälkituotanto on vaihe, jossa pyritään hiomaan teoksesta mahdollisimman hieno ja virheetön. Jälkituotanto onkin viheliäinen juuri siksi, että sisältö ja materiaali on jo luotu, eikä ole enää muutettavissa - vain kiillotettavissa. Pitää oppia tyytymään, mutta myös näkemään ettei nykyisen tarvitse jäädä viimeiseksi. Virheiden ja puutteiden näkeminen on osoitus oppimisesta. Kun projektin saa valmiiksi, tietää varmasti, miten saman voisi tehdä paremmin. Tätä tietoa ei parane märehtiä, vaan käyttää opittu tieto seuraavissa projekteissa.

Totisesti, olen löytänyt tekemisistäni paljon parannettavaa, mutta olen löytänyt myös paljon hyvää. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon harmittelua, mutta sitäkin enemmän onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä. Eniten kuukauteen on kuitenkin mahtunut päättäväistä tekemistä ja valmiiksi saattamista. Tarkemman analyysin jätänkin suosiolla ensi-illan jälkeiselle ajalle. Seuraavan viikon keskityn vielä pelkästään tekemiseen. Kirjoittamisen aika koittaa uudestaan, mutta vasta ensi-illan jälkeen.

.

Ensi-illahko

2010-12-22T21:25:00.004+02:00

Tänään, talvipäivänseisauksena, vietettiin Sun projektin ensi-illahkoa. Vielä lokakuussa virallisen ensi-illan oli tarkoitus olla tänään, mutta yleisön kannalta parempi aika vei voiton symboliikasta, ja virallinen ensi-ilta päivä siirtyi tammikuun viimeiselle viikolle. Joulukuun aikana selvisi, ettei kaikkea leikkaustyötä kannata edes yrittää saada valmiiksi kuin vasta varsinaiseen ensi-iltaan. Ensi-illahko jätetiin siten huomattavan pienen sisäpiirin juhlaksi, kun perheen kesken juhlahumussa katsottiin - tai ennemminkin kuunneltiin - mitä tähän mennessä on saatu valmiiksi.

Projektin tilannetta kuvaavasta taulukosta käy ilmi, että enää vain miksauksen ja leikkauksen suhteen on tehtävää. Kaikki äänitykset ja kuvaukset on tehty, ja projekti on taulukon mukaan 89% valmis! Viimeisen kuukauden aikana edistymistä on tapahtunut kaikkiaan 19%. Vaikka luvussa onkin jonkin verran suhteellisuutta, ovat edelliset neljä viikkoa olleet projektin tehokaimmat.

Suunnitelma viimeisten 11 prosentin varalle on selkeähkö. Miksauksia varten varaan vielä kolme päivää kotona kuulokkeilla miksaten, jonka jälkeen kaksi tai kolme tehokasta viimeistelypäivää jossakin yliopiston kopperoista. Videoiden leikkaukseen varaan jokaista videota kohden yhdestä kolmeen päivään. Jäävästä ajasta pitäisi riittää vielä päivä tai kaksi kokonaisuuden koostamiselle, ja tovi renderoinnin suunnittelulle ja testaamiselle. Tosin jossain vaiheessa pitää myös varata sali ensi-iltaa varten ja toteuttaa mainosjuliste.

Niin... Enemmänkin aikaa voisi olla, mutta kuukausi saa riittää. On pakko myöntää, että jos olisin koittanut raapia projektin valmiiksi tähän päivään mennessä, olisi tulos ollut kivuliaan keskeneräinen ja vaimo kiireen kiukkuunnuttama.

On myös myönnettävä, että kaikki musiikki mikä tällä hetkellä on miksattuna, ylittää odotukseni. Eilen ennen nukkumaanmenoa kuuntelin peräkkäin kaikki miksatut kappaleet ja eihän sitä sen jälkeen uni meinannut tulla. En vielä tiedä nukunko ensi-illan jälkeen levollisemmin kuin pitkään aikaan, vai tuleeko uni sinä yönä lainkaan. Varmaa on vain, ettei uni tule ensi-iltaa edeltävänä yönä.

.

Lihaa luiden ympärille

2010-11-29T13:20:00.004+02:00

Marraskuu on ollut projektille toistaiseksi tuotteliain. Vielä on luvassa äänityksiä neljänä päivänä, ja kuvauspäiviäkin on jäljellä kolmesta viiteen, mutta materiaalin keräämisen suhteen ollaan selvästi voiton puolella. Suunnitelma saada kaikki äänitetykset ja kuvaukset valmiiksi joulukuun alkuun mennessä on pettänyt, mutta vastaavasti olen tehnyt joulukuulle suunniteltua leikkausta ja miksausta paljon jo marraskuussa. Olen edelleen tyytyväinen projektin vaiheiden etenemiseen, ja näyttäisi siltä, että on mahdollista saada projekti nipinnapin valmiiksi talvipäivänseisaukseen mennessä.

Talvipäivänseisaus, eli 22.12. (!) koittaa nyt alle kuukauden kuluttua. Suunnitelma ensi-illasta pitää, mutta mittasuhteita on pakko muuttaa. On käynyt selväksi, ettei ystäväpiiristäni ole joulun alla paikkakunnalla kuin murto-osa, eikä ole kannattavaa pitää suurta ensi-iltaa vielä suunniteltuna päivämääränä. Pienimuotoinen ensi-ilta silti järjestetään, vaikka osallistujina olisikin vain muutamia tuttavia ja teatterina toimisi olohuoneemme. Talvipäivänseisauksena on siis luvassa ennemminkin ennakkonäytös, ja suuri ensi-ilta järjestetään tammikuun lopussa, kun ehdin mainostaa tilaisuutta asiaankuuluvasti.

Epäilemättä jonkin verran viilailua, esim. värimäärittelyn ja renderoinnin suhteen teen vielä ennen suurta ensi-iltaa 22. päivän jälkeenkin, mikä on ajatuksena varsin rentouttava. Hienoa olisi myös saada musiikki masteroitua, mutta sitä pitää vielä miettiä sekä budjetin, että aikataulun osalta. Pianhan jo kesän 2011 elokuvakin pitää saada kunnolla käyntiin...

Kappaleista on nyt kokonaan äänitettynä 7, ja videoista kuvamateriaali on täysin hankittuna kuuteen videoon. Luvut näyttävät todellisuutta hunommilta, sillä esim. jousia on neljässä kappaleessa. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki materiaali on kasassa joulukuun puoleenväliin mennessä. Kuvauksia ja äänityksiä on pitkittänyt lähinnä osallistujien kiireet, jotka yleisesti pakkaantuvat marraskuulle.

Projekti on marraskuussa parantunut entisestään muutamaankin otteeseen. Soittajista monet ovat jopa ylittäneet odotukseni, ja videomateriaalin suhteen on käynyt paikoitellen samoin. Pitkällisen hermostuneen ympäri kävelyn jälkeen keksin myös vaihtaa Focus-videon paikalle 07, heti Lauluyhtye-videon jälkeen. Syy tähän löytyi muutamista laulajavaihdoksista, jotka myös ilahduttavasti paransivat projektia. Pitkään epävarmalta tuntunut videoiden järjestys on nyt selvästi alkuperäistä parempi.

Lopuksi kaksi kuvaa marraskuussa kuvaamastani 11 - Vaha-animaatiosta. Yhteensä kuvia kertyi reippaat 2200, (ja toistatuhatta harhalaulukausta) joita varten liikutin vaha-otusta noin 1500 kertaa. Kolmen nypräämisen täyteisen päivän jälkeen video oli jo valmis.

Sitten katsotaan riittääkö aika, taito, kärsivällisyys (myös vaimon) ja tuuri saattamaan projekti valmiiksi suunnitellun aikataulun mukaisesti. Mutta toisaalta... eihän vielä ole edes joulukuu!

.

Kaksi kuukautta jäljellä

2010-10-23T19:42:00.002+03:00

Jos aikaa on kaksi kuukautta kunnes loma, tentti tai vaikkapa luokkakokous koittaa, koetaan aikaa olevan vielä runsaasti. Kun koittamassa on Sun projektin ensi-ilta, ei kaksi kuukautta ole kuin silmänräpäys.

Teen projektia nyt 6-10 tuntia päivässä pakollisista velvoitteista ja vauvan mielialasta riippuen. Kuluvalla viikolla varmistui viimein mahdollisuuteni käyttää yliopiston studiota. Nyt toteutuneen suunnitelmani mukaan äänitän suuressa studiossa vain rummut kolmeen kappaleeseen, muuten hoidan äänitykset milloin missäkin vapaana olevassa huoneessa. Äänitykset, jotka pystyn hoitamaan ilman muusikoiden apua, on nyt 90 prosenttisesti äänitettynä, ja loputkin saan talteen tulevalla viikolla.

Olen tehnyt viime päivinä yhä uusia listoja, jotka selkiyttävät projektin vielä keskeneräisiä osa-alueita. Olen keskittynyt musiikkiin, kuten lokakuun aikana oli tarkoituskin. Eräs listoista kertoo, että äänitettävänä on yhteensä 17 eri muusikkoa, joista osalla on soitettavaa useampaan kappaleeseen. Tulevalla viikolla toivoisin saavani äänitettyä kymmentä tai yhtätoista soittajaa.

Vaikka olen pyrkinyt pitäytymään musiikin parissa, on yksi videoista pitänyt käynnistää kiireesti jo lokakuussa. Video 12 - Auringon kierto, tarvitsee toteutuakseen 11 timelapse videota ulkomailta. Kerään videot Youtube-käyttäjiltä, joilta pyydän joko oikeutta käyttää youtubessa jo olevaa videota, tai tekemään täysin uuden videon projektin tarpeisiin. Olen nyt lähettänyt 12 pyyntöä ja saanut neljä myöntävää vastausta. Suostuneet neljä ovat Norjasta, Islannista, Uudesta-Seelannista ja Chilestä. Pyyntöjä on lähtenyt myös mm. Brasiliaan, Australiaan, Intiaan ja Etelä-Afrikkaan. Yhtään kielteistä vastausta en ole saanut. Enempää viestejä en lähetä vielä viikkoon, vaan odottelen viestejä toistaiseksi vastaamatta jättäneiltä.

Työtahti jatkuu kiivaana varmasti ensi-iltaan saakka. Kun muusikot on saatu äänitettyä, voin huokaista helpotuksesta. Ennen sitä on kuitenkin vielä monta mikrofonia aseteltavana ja potikkaa käännettävänä.

.

24h Dolly

2010-10-18T22:28:00.006+03:00

Palasin tänään naapurin roskalavalle, löysin sopivan palan vaneria, piipahdin rautakaupassa ja kasasin uuden dollyn. Dollyn lopulliseksi hinnaksi muodostui 20 euroa. Rakenteluun tuhraantui aikaa yhteensä noin kolme tuntia. Koska minulla ei ole käytössä akkuporakonetta, ja koska 16mm vaneri on huomattavan kovaa, on oikea kämmeneni yhä hellänä kaikesta ruuvaamisesta.

Tässä muutama kuva uudesta hienosta ja tarpeellisesta tulokkaasta.

.

Äänityksen kuukausi

2010-10-17T21:31:00.003+03:00

Olen merkinnyt lokakuun kalenteriini äänityksen kuukaudeksi. Tarkoitus on saada kaikki kappaleet äänitettyä, joka toimintona sisältää mm. kappaleiden lopullisen sovittamisen, nuottien tekemisen soittajille, äänitysaikataulujen järjestelyn ja varsinaiset äänitykset teknisine valintoineen. Projekti etenee kohisten, mutta onko vauhti siltikään riittävä?

Olen tarttunut ahnaasti kaikeen minkä voin tehdä itse ilman avustajia tai soittajia. Esimerkiksi eilen äänitin 01 - Heartbeatin lopullisia kitaroita, ja tänään aloittelin 04 - Bändisoiton kitaroita. Yliopiston studiotilat ovat vielä viikon verran täyteen varatut ja yhä on epävarmaa milloin ja miten pääsen äänittämään rummut kolmeen kappaleeseen. Toistaiseksi olen äänittänyt lähes kaiken kotona suurella vaivalla ja säätämisellä. Kaikkea en kerrostaloasunnossa silti voi äänittää.

Tein muutamia uusia Excel-taulukoita, joiden avulla pysyn paremmin selvillä projektin todellisesta tilanteesta. Tässä taulukko, josta näkyy kaikki vielä äänittämättä olevat soittimet kappalekohtaisesti. (Klikkaa suuremmaksi.)

Toiseen taulukkoon kirjasin kaikki soittimet jotka vielä itse voin äänittää, eikä lista ollut kovinkaan pitkä. Onneksi lähes kaikki soittajat ovat jo selvillä, ja heistä suurin osa sijaitsee pääosin Jyväskylässä. Seuraavalle viikolle onkin sovittu jo muutamia äänityksiä, jotka eivät tarvitse hienostuneita studiotiloja. On kutkuttavaa päästä kuulemaan miltä lopullinen äänimateriaali kuulostaa! Toistaiseksi kaikki on ollut vain demoa ja testailua.

Näytteeksi siitä millaisessa muodossa musiikki projektin tässä vaiheessa on (tai oli), voit kunnella 06 - Mosaiikki kappaleen lauluyhtyeelle tekemäni karkean demon. Laulan demolla kaikki äänet itse, joten naislaulajien stemmat ovat tässä versiossa hieman tukkoiset. Demosta puuttuu myös äänet 5-8. Demon voit kuunnella klikkaamalla tästä.

Vaikka lokakuu onkin omistettu musiikille, ei videoiden mukana pyörimistä voi estää. Tänään iltakävelyllä huomasin naapurista pois siirtyneen toimiston roskalavalla metallisen toimistopöydän tukevine renkaineen. Hain kotoa työkaluja ja keräsin renkaat parempaan talteen. Edellinen DIY-dollyni oli niin heppoinen, että olin jo päättänyt rakentaa uuden ennen kuin kuvaan loppuun videon 03 - Huonesiirtymä. Nyt löysin ilmaiseksi renkaat, joihin en olisi tohtinut upottaa sitä vajaata sataa euroa, jonka ne olisivat kaupassa maksaneet. Kannattaa pitää silmät auki.

Ja mieli vireänä.

.

Kolme kuukautta ensi-iltaan

2010-09-23T21:06:00.001+03:00

Projektiblogi on viettänyt isyyslomaa edelliset kolme viikkoa. 15.9. esikoisemme sai ensi-iltansa. Alla tytär, jolla on isänsä hiukset.

Tulokas toi tullessaan lisää muuttujia omaan työstrategiaani. Opintojeni tilanne on selvinnyt kuitenkin kokonaisuudessaan, ja gradun lisäksi ei opinnoista ole jäljellä kuin kaksi kurssia. Koska gradussani käsittelen Sun projektia toimintatutkimuksen keinoin, etenevät opinnot projektin kanssa samaa tahtia. Toisin sanoen syksyn päivätyönäni on saada projekti valmiiksi aikataulun mukaisesti.

Tänään, syyspäiväntasauksena, on jäljellä tasan kolme kuukautta ensi-iltaan. Taulukkoni mukaan projektista on 51% valmiina. Voidaan myös laskea, että koska yhtään videoista ei ole vielä kokonaisuudessaan valmiina, on minun saatava yksi video musiikkeineen valmiiksi joka viikko. Tämä kuulostaa hurjalta, mutta olen silti luottavainen mahdollisuuksiini, nyt kun tiedän voivani käyttää päivät projektin tekemiseen. Alla kuva tuoreeltaan päivitetystä tuotannon aikataulukosta.

Tilastotieteilijöille taulukosta selviää mm. etten ole vieläkään saanut valmiiksi kaikkia sanoituksia, kappaleiden 10 ja 12 sanoitusten ollessa vielä kesken. Myöskään kummassakaan ns. master-sarakkeessa, miksaus ja leikkaus, ei ole vielä yhtään täysin väritettyä ruutua.

Viimeiset päivät olen harjaannuttanut itseäni käyttämään Adoben After Effects ohjelmistoa. Tämä lähinnä siksi, että totesin Final Cut Studioon kuuluvan Motionin riittämättömäksi projektini motion graphic tarpeisiin. Normaalisti jyrkkää oppimiskäyrää olen loiventanut kerrassaan mainioilla videocopilot.net tutorialeilla. Tällä hetkellä työn alla on erityisesti video 05 - Avaruuden mittasuhteet, jonka lopullinen nimi tullee olemaan A grain of sand.

Seuraavalla viikolla on tarkoituksena laatia englanninkielinen info sivu, joka esittelee projektin pääpiirteittäin. Sivu tarvitaan videota 12 - 'Auringon kierto' varten, sillä on aika alkaa haalia kasaan timelapse videoita ympäri maailmaa. Mahdollisesti käytän apuna myös wreckamovie.com palvelua etsiessäni apua muutamiin teknisiin solmukohtiin.

Jos jokin asia projetin suhteen on selvää, niin se, että nyt on aika toimia. Ideointi on viety niin pitkälle kuin on tarpeen ja projektin pitää valmistua hiukan joka päivä. Odotan innolla päiviä jolloin saadaan valmiiksi paljon lyhyessä ajassa. Varsinkin soittajien kanssa sovitut äänityspäivät tulevat viemään projetia eteenpäin sysäyksittäin. Lokakuu tuleekin olemaan taas pitkälti musiikin kuukausi, kun elo-syyskuussa keskityin lähinnä videomateriaaliin.

Ei siis muuta kuin työntekoon.

.

Odottavan aika on pitkä

2010-08-31T22:18:00.000+03:00

"Writing video... Estimated Time: About 23 minutes"

Kun projektin edetessä siirrytään videon työstöön, alkaa pitkä ja harras renderointi-rumba. Tai lähinnä hidas valssi. Renderoinnilla tarkoitetaan yksinkertaistetusti tietokoneen suorittamaa videon uudelleenkirjoittamista. Kun videota vääntelee ja kääntelee riittävästi, ei tietokoneessa enää riitä teho näyttää muutoksia reaaliaikaisesti ilman renderointia. Yleensä tehosteet ja muokkailut eivät onnistu halutusti kerrasta tai kahdeksasta, ja aina uuden version näkemiseksi pitää välissä renderoida. Niinpä varsinkin viimeistelyvaiheessa aikaa kuluu huomattavasti vain odotellessa.

Odotan tosin innolla tätä vaihetta, sillä se tarkoittaa projektin olevan huomattavan pitkällä. Ja renderoinnin ajan voi toki kokea mahdollisuutena arkisille zen-harjoitteille tai blogin päivittämiselle. Kun toisen videon kanssa voi selvitä ilman tehosteita ja enempiä muokkailuita, siten säästyen renderoinnilta, voi toista videota muokkaillessa joutua odottelemaan yhteensä useampia tunteja. Silloin innon laantuessa puutuneisuudeksi tulevat ne zen-harjoitteet tarpeeseen.

"Writing video... Estimated Time: About 14 minutes"

Eilen maanantaina kuvattiin kaksi musiikkivideota lähes kokonaisuudessaan. Videot 07 - Mihin elämä kuluu ja 08 - Seireenijuoksu saatiin yhtä mausteeksi luokiteltavaa kuvaa vaille nauhalle. Molemmissa videoissa jo ensimmäisen elokuvan soundtrackiltä tuttu ("Kerrastapurkkiin") Miikka esiintyy työhönsä kyllästyneenä toimistorottana. Kameran edessä Miikka oli ensimmäistä kertaa, ja päivän rääkin jälkeen on odotettavissa kuulemma pitkä tauko näyttelijänä.

Päivän aikana siirryttiin lämpimästä sängystä ensin toimistolle, kaupungin läpi metsäniityille ja lopulta suolle. Kuvaukset venyivät suunnitellusta reippaasta kuudesta tunnista lähemmäs kahdeksaa. Kuvamateriaalia kertyi tunnin verran, josta kasaan parsitaan kuutisen minuuttia musiikkivideota. Vielä puuttuva kuva, joka kuvauspäivänä epäonnistui, on tarkoitus käydä kuvaamassa huomenna.

Kyseisessä kuvassa Miikan kahvi alkaa käsikirjoituksen mukaan elää, kun taas maanantaina "kahvi" vain sotki paikat ja viivästytti aikataulua. Kahviksi kahvin tilalle tilasin Amerikasta ferrofluid nimistä ainetta, joka värinsä puolesta menisi hyvinkin kahvista. Käytännössä aines on välittäjäaineessa liikkuvaa rautaa, joka ottaa magneettikentässä mielikuvituksellisia muotoja. Tehokaat magneetit tilasin Saksasta. Kuvauksissa havaittiin kuitenkin vuoto vielä aiemmissa testeissä toimivaksi todetussa kahvikupissa. Tuloksena melkoinen sotku ja tarve uusintakuvaukselle.

Muuten olen erittäin tyytyväinen kertyneeseen materiaaliin. Käytin kuvauksissa vielä uutudenkarheaa 35mm adapteria, tarkoituksena luoda utuisen pehmeä ja värikylläinen kuva. Alla muutamia näytteitä siitä mitä nauhalle tarttui.

Tänään puolestaan kuvattiin lisää videoon 02 - Nopeusmies, jonka kuvauksiin valmistauduin viimeisessä kirjoituksessa. Varsinaisena kuvauspäivänä kuvattiin noin 4500 kuvaa, kun tarve oli lähempänä seitsemää tuhatta. Jo kuvauspäivänä todettiin tarve toiselle sessiolle. Aikataulujen pettämisestä on siis hyvää vauhtia tulossa huono tapa. Mutta eipä hätää, sillä apu löytyy psykologiasta. Ilmiölle on nimi ainakin englanniksi - the planning fallacy. Suora käännös olisi jotakuinkin "sunnitteluharha". Ilmiöllä selitetään ihmisten yleistä taipumusta aliarvioida tehtävän suorittamiseen kuluva aika. Pitää tutkia asiaa tarkemmin, jos vaikka aikatauluista saataisiin vastaisuudessa kelvollisemmat.

Valokuvaukset sujuivat oivallisesti ja ensimmäistä seissiota varmemmin. Oli selvää, että koko kuvausryhmä oli oppinut jotain ensimmäisestä kuvauspäivästä. Videosta uupuu vielä kaksi kuvakulmaa, mutta niiden hankkiminen on melkolailla vaivatonta. Voidaan siis sanoa, että tällä hetkellä kuvattuna on jo 3,75 videota!

"Writing video... Estimated Time: Less than a minute"

Olisi tietenkin varsin kummallista kirjoittaa odottamisesta mainitsematta vauvamme laskettuun aikaan olevan enää 6 päivää aikaa. Toiveissamme ennen vauvaa oltiin saatu kuvattua tähän asti, joten nyt kelpaisi vauvan jo saada ensi-iltansa. Parempi pitää itsensä kiireisenä, sillä odottavan aika tuntuu pitkältä.

.

Kahdeksantuhannen kuvan päivä

2010-08-19T09:15:00.002+03:00

Tänään Canon 40D:ni on totisen urakan edessä. Kameralla on tähän mennessä otettu olemassaolonsa aikana reippaat 10000 kuvaa, mutta tänään on määrä ottaa kaikkiaan lähes 8000 valokuvaa. Kalenteriin on merkitty 1/3-nopeusmiehen kuvaukset. Video toteutetaan täysin stopmotion tekniikalla, jolla nukke ja vaha-animaatiot yleisesti kuvataan. Meillä nukkien ja vahojen tilalla on ihmisiä, ja lavasteena toimii Jyväskylä.

Huima kuvamäärä selittyy kappaleen suhteellisen pitkällä kestolla ja suurella FPS (kuvaa sekunnissa) valinnalla: 5 min x 25 fps. Koska videossa laulajan huulet synkronoidaan kappaleeseen, ja koska video kuvataan videokameran sijaan valokuvakameralla päädyin äkkiseltään lähes järjettömältä kuulostavaan 25 kuvaan sekunnissa. Usein animaatiot kuvataan nopeuksilla 12, 16 tai 20. PAL standardin maailmassa sekuntiin videota mahtuu aina 25 kuvaa, ja omaan silmääni 12 tai 16 kuvaa sekunnissa nykii liiaksi. Lopulta syknronoinnin takia päädyin kasvattamaan kuvien määrää kahdestakymmenestä vielä viidellä, ajatellen: "ei se tässä konkurssissa enää tunnu".

Nyt kuvauspaikat ovat selvillä, näyttelijöitä odotellaan saapuvaksi, rekvisiitta on pakattu, akut ladattu ja vatsaa kihelmöi jännityksestä. Kahdentoista tunnin päästä istunen samalla tuolilla tarkastamassa päivän saalista. Väliin mahtuu kuitenkin ne 8000 kuvaa. Se tarkoittaa yhdestä yhdeksään jatkuvien kuvauksien aikana yhtä kuvaa joka neljäs sekuntti.

.

Sävellykset valmiina

2010-07-31T18:56:00.005+03:00

Heinäkuun tavoitteeni täyttyi tänään osittain, kun sain sävellettyä kahdennentoista kappaleen. Tavoiteeseen kuului myös kaikkien kappaleiden sanoitus, mutta vielä neljä kappaleista on sanoja vailla. Mieltäni kuitenkin lämmittää uusi selkeä vaihe tuotannossa. Kokonaisuudessaan kappaleilla on kestoa yli 47 minuuttia. Kun tähän lasketaan lisäksi alku- ja lopputekstit, muutamat siirtymät, sekä minuutin musiikiton osuus ennen Seireenijuoksua, tullee lopullinen projekti kestämään hivenen yli 50 minuuttia. Alla kuvakaappaus soittolistasta, jossa kaikki demot ovat peräkkäin.

Kaikkien kappaleiden olemassaolo sekä keventää mieltä, mutta myös helpottaa kokonaisuuden hahmottamista valtavasti. Rakentelin taulukkolaskennalla muutamia uusia taulokoita, joissa listaan kappaleiden ominaisuuksia. Yhdessä taulukossa on näkyvillä kappaleissa käytetyt soittimet, toisesta selviää kappaleiden tonaliikka ja kolmannessa arvioin kappaleiden tunnelmaa ylipätään. Pyrkimyksenä on pitää kokonaisuus kiinnostavana ja tuoreena alusta loppuun. Liian samankaltaisia kappaleita ei siten sovi pistää lähekkäin, eikä videoiden tyyli saa vastaavasti jämähtää mihinkään tiettyyn.

Yksi tuoreutta säilövistä tekijöistä on alati vaihtuvat laulajat. Kappaleissa vuorottelee alusta loppuun mies- ja naislaulajat. Itse laulan ilmeisesti vain yhden, mutta korkeintaan kaksi kappaletta. Laulajista varmaksi lasken jo kuusi. Kolmea laulajista en ole vielä päättänyt tai varmistanut. Lisäksi etsittävänä/kasattavana on nelihenkinen lauluyhtye. Josta pääsenkin kuukauden aikana tapahtuneisiin muutoksiin suunnitelmissa.

Työnimellä "Mosaiikki" kulkenut videoidea alkoi lopulta tuntua liian laimealta ja merkityksettömältä, ja päädyin vaihtamaan sen uuteen ideaan työnimeltään "Lauluyhtye". Myös viikkojen ajan mieltäni askarruttanut "Freeze mob" joutui eilen roskakoriin. Sen tilalle sävelsin kappaleen videoidea "Vaha-animaatiolle". Käytännössä vanha idea sai väistyä, koska sen sisällöllinen tarjonta viedään jo aiemmassa videossa henkilökohtaisemmalle tasolle, kuin Freeze mobissa olisi ollut mahdollista. En myöskään ole varma lainopillisista asioista julkisella paikalla kuvattujen videoiden suhteen, kun videolla näkyy osallisuudestaan tietämättömiä ihmisiä. Tehtyihin valintoihin palaan tarkemmin kuitenkin vasta säiden jo kylmettyä.

Kaikkiaan heinäkuu oli huomattava tuottelias. Taulukkoni mukaan osa-alueista on tällä hetkellä 33% valmiina 25kpl, 66% valmiina 20kpl ja täysin valmiina 22kpl. Näin ollen kokonaisuudesta on valmiina 40%! Määritin uudeksi takarajaksi sanoitusten suhteen seuraavan tiistain, joten reipas sanoitus päivässä seuraavana kolmena päivänä pitänee mielen aktiivisena.

Seuraavassa päivityksessä pääsenkin toivottavasti kertomaan enemmän elokuun kuvauksista. Luvassa on ainakin 1/3-nopeusmiehen, Mihin aika kuluu, sekä Seireenijuoksun kuvaukset.

...siis ainakin, jos vauva malttaa pysyä äidissään syyskuuhun asti.

.

Kirjoituksen viikko

2010-07-18T12:40:00.003+03:00

Viimeiset viikot olen onnistunut tekemään projektia noin kahdeksan tuntia päivittäin. Olen keskittynyt säveltämiseen, sovittamiseen ja sanoittamiseen. Tällä hetkellä valmiiksi sävellettynä on kappaleista yhdeksän ensimmäistä ja niistä täysin sanoitettuna kuusi. Sovituksista äänitystarpeisiin on valmiina vastaavasti kuusi kappaletta. Seuraavan viikon vietän vaimon perheen kanssa mökillä, ja olen varannut mökille sopivaa kirjoitettavaa osuutta projektista.

On ollut riemastuttavaa saada projektin kappaleet soimaan peräkkäin siirtymineen. Visio muuttuu lihaksi ja kaikki näyttää toimivan suunnitellusti. Olen myös tehnyt videotestejä hyvällä menestyksellä. Päätin silti pitäytyä vielä sävellyksissä ja sanoituksissa seuraavat kaksi viikkoa, jonka jälkeen alkaa tiukka videorupeama. Tulevalla viikolla aion tosin testata 1/3-nopeusmiehen stop-motion tekniikan huulisynkkaa. Jos sen saa toimimaan kelvollisesti, ei videon kuvaamiselle ole juurikaan esteitä.

Olen myös löytänyt itselleni luonnollisen tavan sovittaa moniäänistä satsia Logicilla. Kaksi kappaleista sisältää muhkeat jousikvartetti-sovitukset, ja yksi sävelletyistä kappaleista päätyi olemaan sovitus lauluyhtyeelle. Musiikin tekemisen yksityiskohdista ja vaiheista tulen tekemään kattavan päivityksen syksymmällä.

Sormeni ovat syyhynneet jo kuukausia päästä kunnolla käynnistelemään projektisivujeni Elokuvaus-osiota, joka on ollut huomattavan ankea aina tähän asti. Luullakseni saan viikolla kirjoitettua kirjoitelman ainakin laitteistoasioista. Paljon kirjoittamista on siis luvassa. Ja tietenkin mökkeilylle ominaista toimintaa ja huomattavasti lautapelejä. Huomaan silti, ettei vapaa-aika tunnu tyydyttävältä, jos en pääse lainkaan edistämään projektin valmistumista. Kahdeksaa tuntia päivässä en silti suunnitele tulevalla viikolla kirjoittavani.

.

Projektin aikataulu

2010-06-28T15:03:00.004+03:00

Viikko sitten maanantaina oli kesäpäivänseisaus. Siitä oli tasan puoli kierrosta auringon ympäri, kunnes Sun projektin ensi-ilta koittaa. Koska kaikki ensi-iltaa edeltävä työ on varsin epämääräistä, mutta koska silti pitäisi olla selvillä missä mennään, laadin kesäkuun alussa aikataulutaulukon (eli ilmeisesti aikataulukon). Rakensin vihkooni piirtämäni taulukon äskettäin myös digitaaliseen muotoon ja se on nähtävissä päivitettynä alla. Klikkaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi.

Perustava idea on, että yhdellä vilkaisulla näkee suunnilleen kuinka paljon on tehty ja paljonko on tekemättä. Taulukon vasemmassa laidassa on kaikki projektin videot ja ylälaidassa eri työvaiheet. Valitsin työvaiheiksi seuraavat: sävellys, sanoitus, sovitus, äänitys, miksaus, käsikirjoitus, kuvamateriaalin hankkiminen, kuvaus sekä leikkaus/koostaminen. Jokaisella näin syntyneellä ruudulla on mahdollisuus olla yhtä neljästä: aloittamatta, 1/3 valmis, 2/3 valmis tai valmis/non applicable.

Lisäksi, koska on tarkoitus seurata projektin kehittymistä, kirjaan ylös vaihtelevin väliajoin tilanteen, ilmoittamalla kunkin valmiusasteisten ruutujen määrät. Tällä hetkellä 1/3 valmiina on 21 kpl ruutuja, 2/3 valmiina 10kpl ja täysin valmiina 16 kpl ruutuja. Jos vastaavasti ruuduille annetaan numerollinen arvo, voisi tyhjä ruutu olla 0, kun täysi ruutu on 1. Väliin jää arvot 0,33 ja 0,66. Siten voidaan laskea myös valmiuden aste prosentteina. Suoritan nyt ensimmäisen prosenttiarvion työn valmiudesta... computing... computing...

Valmiina on tällä hetkellä 27.5%! Joskin voidaan spekuloida ovatko kaikki työvaiheet keskenään vartailukelpoisia. Esimerkiksi kappaleen voi hyvinkin sanoittaa päivässä, mutta leikkamiseen menee helposti useitakin päiviä. Paremman puutteessa taulukko toimii kuitenkin hyvänä suuntaa antavana kannustimena.

On myös mahdollista todeta pienen laskennan jälkeen, että kun jokainen ruutu tarvitsee valmistuakseen 3 väritystä, on värityksiä yhteensä 324. Näistä on väritettynä 89 ja päiviä ensi-iltaan on noin 180. (324-89)/180=1,3 . Jokaisena päivänä ennen ensi-iltaa minun pitäisi siis saada vähintää 1,3 ruutua väritettyä...

Taidankin jatkaa hommia.

Update: Huomasin, ettei kommentteja pystynyt jättämään kuin palveluun kirjautuneet. Laajensin oikeuksia ja nyt sinäkin voit kirjailla kommentin halutessasi. Jopa todella lyhyen.

.

Junapäiväkirja 2.8.2009

2010-06-22T11:58:00.011+03:00

Viime kesänä lähdin kolmeksi päiväksi istumaan junaan ja kirjoittamaan ylös ajatuksiani Sun projektista. Ideana oli tylsistyä junassa ja kaiken epämukavuuden keskellä olla pakotettu selvittämään suunnitelmia ja kirjoittamaan ne paperille. Niinpä ostin VR:ltä Lomapassin, jolla voi valita kuukauden ajalta kolme päivää, joina saa matkustaa Suomessa rajattomasti. Itse vain valitsin peräkkäiset kolme päivää.

Matkalla kirjasin ylös teesit joita projekti edelleen kunnioittaa, suurpiirteisen aikataulun, projektin tavoitteet sekä siihen mennessä kertyneet video- ja musiikki-ideat. Matkaa varten olin kehittänyt muutamia sääntöjä, jotka ankeuttivat junailua riittävästi. Myös matkatavarat olivat vastaavasti rajoitettu vain oleellisiin. Junapäiväkirjaa kirjoitin kolmisenkymmentä sivua, ja projekteista yhteensä yli neljäkymmentä. Seuraavassa otteita päiväkirjasta ja valokuvia matkaa varten hankitusta kertakäyttökamerasta.

Päivä 1, klo 00:25 Tampere - Rovaniemi
Pesin juuri hampaat ja olen kotiutunut paikalleni. Aikataulut, jotka Tampereen asemalta otin matkaan antavat ymmärtää ettei ole juurikaan muita yö-junia kuin HKI-Rovaniemi välillä liikennäivä yksilö, jossa nytkin matkustan. Saatanpa siis päätyä samaan junaan joka yö.

Periaatteessa jo nyt junailun pakkosyöttö tuntuu hupsulta idealta, eikä odotettavissa ole mitenkään juhlava reissu. --- Nyt ei tunnu erityisesti kirjoittamiselta. Kello on 1:05. Noin seitsemältä saavutaan Ouluun ja kymmeneltä Rovaniemelle.

Päivä 1, klo 07:55 Tampere - Rovaniemi
Vieläkin tuntuu kuin olisi matkalla jonnekin. Kai siitä pian pääsee, kun lähtee takaisin kohti etelää. Pohjoisessa on ongelmana, että ellei ole varoivainen, joutuu odottamaan pari tuntia seuraavaa junaa. ---Päätin lähteä kolmeksi päiväksi junaan kirjoittamaan ja selvittelemään päätäni projekti-asioissa. Varsinkin Sun projektin aikataulut kaipaavat harkintaa ja myös seuraavan elokuvan käsikirjoitus olisi hienoa saada pääpiirteiltään kasaan. Junan valitsin siksi, että olen matkustellut junalla aina mielelläni, ja junassa on hyvä kirjoittaa. Usein inspiraatio iskeekin junassa. Epäilen, että se johtuu siitä ettei junasta pysty pakenemaan kesken matkaa, eikä toisaalta kirjoittaminen ja lukeminen ole yhtä hankalaa kuin pomppivassa bussissa.

Ettei kirjoittaminen menisi pelkäksi matkusteluksi, pitää olla sääntöjä:
§ 1. Junasta ja asemalta ei poistuta. Tämä on varmaankin kaikkein tärkein sääntö. Se tarkoittaa ei ravintoloita, ei suihkuja, ei kunnon yöunia.
§ 2. Ei yli puolen tunnin keskusteluja matkustajien kanssa. Eli jos keskustelu kestää yli puoli tuntia, tulee minun vaihtaa paikkaa tai junaa.
§ 3. Yksitoikkoinen purkki-ruokavalio. Junassa ei ole tarkoitus mässäillä, vaan tyydyttää perustarpeet. Hedelmäsalaattia, tonnikalaa ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Niillä mennään.
§ 4. Soitella ei saa. Viesti vaimolle per päivä.
§ 5. Ei viihdykkeitä - eli lehtiä, kirjoja, sudokuja, yms.

Mukana matkalla minulla on vaihtovaatteita, pieni pyyhe, hammasharja ja -tahna, kertakäyttökamera, kirjoitusvehkeet, kolmen päivän junalippu, sekä erinäisiä säilykepurkkeja, purkinavaaja, iso lusikka, puhallettava niskatyyny eikä juuri muuta. Maisemat ovat jo selvästi melko pohjoiset. Päänahka kutiaa jo. Ehkä koitan pestä hiukset junan vessassa... Myöhemmin.

08:56 Kuten illalliseksi myös aamiaiseksi söin Pirkka - Trooppinen hedelmäsalaatti -säilykkeen. Säilykkeenä se ei vedä vertoja sille tavalliselle hedelmäsalaatille, jossa on myös persikkaa, joka on herkkuani. Nyt Thaimaasta asti mehussa muhineet ananakset, punaiset ja keltaiset papaijat, sekä guava (jonka aina tähän asti luulin olleen päärynää) maistuvat erottamattomasti samalta. Jos mielii tunnistaa hedelmäpalan, pitää se tehdä ennen kuin palan pistää suuhunsa. Lopullinen arvio tälle herkulle 1,5 tähteä. **

9:08 Kemissä kukkii voikukkaniitty.

Päivä 1, klo 10:24 Muurola - Oulu
Hyppäsin hetken aikatauluja pyöriteltyäni pois ennen Rovaniemeä, Muurolassa. Rovaniemellä olisi joutunut odottelemaan yli 2 tuntia seuraavaa junaa ja vaihtamalla nyt, en joutunut odottamaan kuin 2 minuuttia. Oulussa ehkä vaihdan uudestaan, jos en ehdi tankata varastoja ennen kuin juna lähtee. Helsinkiin vaihdotta saavuttaisiin 19:52, jolloin ehtisin taas 20:06 junaan Rovaniemelle.

Päivä 1, klo 12:43 Oulu - Seinäjoki Vaihdoin Oulussa. Konduktööri mokasi yöllä ja leimasi lippuni edellisen päivän leimalla. Se on ymmärrettävää, sillä juna lähti Tampereelta 00:25. Tarpeetonta selittelyä on silti luvassa aina leimauksen yhteydessä.

15:30 Seinäjoelle on vielä vajaa tunti, eikä ruokaa ole jäljellä kuin yksi eksoottinen hedelmäsalaatti. Päivä tuntuu jo nyt kestäneen pitkään. Torkuin tunnin verran. Yöllä sain nukuttua suhteellisen hyvin. Jopa yhden parin tunnin pätkän. Seinäjoella vaihtanenkin junaa ja suuntaan Vaasaan. Se tulee olemaan itäisin asemani, sillä Porin aikatauluja minulle ei ole. Pysähdys kestää 10 min ja toivon ehtiväni kaupoille.

Päivä 1, klo 17:00 Seinäjoki - Vaasa
No enpäs ollut lähelläkään ehtiä kaupoille. Onnistuin silti nostaa käteistä. Tein suunnitelman loppumatkalle vajavaisilla aikatauluillani. En ehdi Rovaniemelle, ja niinpä Muurola jäänee pohjoisimmaksi kohteekseni. Nyt siis käännyin kohti Vaasaa ja huomenna käyn Joensuussa kääntymässä. Helsingissä käyn viimeisenä ennen Jyväskylään paluuta. Projekti-asiat ovat edenneet jo roimasti. Varsinkin helpottaa etten yritä kuvata ensi kesänä seuraavaa elokuvaa, vaan teen Sunia. Julkaisupäiväksi sopisi täydellisesti talvipäivänseisaus 2010. Aikaa olisi siis 17kk. Sen pitäisi riittää, jos muistaa pikkuhiljaa tehdä hommia.

Päivä 2, klo 01:30 Oulu - Helsinki
Etsin Oulun asemalta karttaa, josta löytäisin sopivan uimapaikan. 25 min ei olisi tänään riittänyt, mutta tiistai aamuna olen 1,5h Oulussa ja ehdin siis järveen pesulle. Mallailin päätäni junan vessan lavuaariin, mutta on se kyllä tosi ahdas. Jos aamulla pesisi kainalot ja pyyhkisi märällä pyyhkeellä pahimmat hiet, niin selvinnen ällönä Ouluun asti. Sain torkuttua muutamia tunteja Seinäjoki-Oulu välillä. Nyt juna on täysi, ja väkeä on käytävilläkin. Luojan kiitos ei ole kuuma! Helsinkiin saavutaan puoli yhdeksältä, ja sieltä jatkan taas Tampereelle. Nyt koitan nukkua, tai vastaavaa. Uskomatonta, että vasta 24h on kulunut...

Päivä 2, klo 09:07 Helsinki - Tampere
On aika mutustaa aamiaissäilykkeitä. Tekisi mieli tonnikalaa, mutta oli tarkoitus säästää se lounaaksi. Yö sujui ilman suurempaa ongelmaa, ja nukuin lähes yhtenäisesti kahdesta puoli kuuteen.

Tuntuu, että tänään voisi olla melko tuottelias päivä. Eilen kirjoitin vajaat 20 sivua, josta tosin puolet pelkästään matkanteosta. Jos sanoitusten aiheista saisi jotain ylös, voisi myös projektin yhtenäinen linjaus alkaa hahmottua.

Päivä 2, klo 15:20 Tampere - Joensuu
Lähestyn Joensuuta. Tai lähestyn vielä kaksi tuntia. Tartuin projektiin uudelta suunnalta. Video-ideoita on 15, josta vain muutama on heikkoja. Osaa pitää tutkia teknisesti, ennen kuin voin sanoa minkä näköinen videosta tulisi. Kappaleita löytyi vastaavasti odotettua enemmän. 13kpl raakileita tai selkeitä ideoita. Moni tarvitsisi kitaraa tai pianoa, että voisin muistaa voiko idea/biisi toimia.

Matkalla ei oikein mitään uutta. Vaikka mitä sitä nyt olisi odottanutkaan.

Päivä 2, klo 17:36 Ilosaari, Joensuu
Pirkka Hedelmä Cocktail mehussa. Persikka, päärynä, ananas, viinirypäle, kirsikka (väri E127)- Valmistusmaa Kreikka. Eipä auta. Vaikka siinä persikkaa olikin, ei hedelmien tunnistaminen maun perusteella ollut juurikaan helpompaa. Varmasti moni 80-luvun lapsi edelleen luulee, että kirsikka maistuu ja näyttää samalta kuin säilykkeenä. Riettaan punaiset "kirsikat" eivät ole ikinä onnistuneet sytyttämään. Silti lopullinen arvio: 2 tähteä **.

Pirkka Tonnikalapaloja öljyssä. Tonnikaloissa on eroa. Tämä oli oikein hyvää purkkikalaa. Öljyineen päivineen syötynä oikein sopiva pääruoka. Ei ollenkaan kuiva tai pahvinen. Mahdollisesti jopa hieman delfiinin makua. 4 tähteä ****.

Ruokatauosta tuli vähän liiankin hieno. Paikkana Joensuun Ilosaari on vehreä ja viihtyisä, ja ilmeisesti suosittu paikka ilman muusikoitakin. Jotenkin minulle on jäänyt vähän sellainen mielikuva Joensuusta, että siellä tulee turpaan. Ainakin täällä on kaunis puisto.

Jos olisin Helsingissä ehtinyt yhtään lukea aikatauluja, olisin tullut Joensuuhun eteläistä reittiä. Nyt en ehdi sitä enää kulkea, vaan olen tuomittu toistamaan jo ajettja kisko-osuuksia. Juna Tampereelle lähtee 18:36.

Päivä 2, klo 23:30 Toijala, laituri 3/4
Toijalan aseman laituri 3/4 on tuttu paikka. En ole varmaan ollut sillä näin myöhään odottamassa junaa. Ainakaan en ole syönyt papuja ja hedelmäsalaattia odotellessani.

Valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Euro Shopper. Valkoisia papuja 44%, vesi, tomaattipyree, sokeri, maissitärkkelys, suola, mausteet. Nimi johtaa harhaan, sillä kastike on lämmittämättömänä lähinnä liemi. Testattu Italiassa valmistettu yksilö olisi säilynyt vielä 3 vuotta. Miksi säilykkeitä ei myydä vuosikerroittain? Totuuden nimissä pavut liejussaan ovat lähes moitteettomia. Purkkia kannattaa ravistaa ennen avaamista, sillä pavut ovat pakkaantuneet purkin pohjalle.

Tampereelta vaihto Ouluun vievään yöjunaan, jossa on oikein ikkunapaikka varattuna. Aamulla seitsemän jälkeen aion mennä Oulussa järveen pesulle, ettei lika liiaksi pinty. Raportoin tapahtumista. Niin, ja pavut tomaattikastikkeessa, 5 tähteä *****.

Päivä 3, klo 07:25 Tampere - Oulu
Juna on ollut viimeiset 3 tuntia virallisen termin mukaan saatanan kylmä. Heräsin kylmyyteen puoli 5 ja torkahdin vielä yli tunniksi. Nyt saavutaan Ouluun. Muuten yö meni sutjakasti sykkyrällä. Jos vesi on yhtään verrannollisesti näin kylmää, saattaa jäädä hiukset likaisiksi.

Päivä 3, klo 09:45 Oulu - Helsinki
Vesi oli ihanan lämmintä! Pelkäsin jäätyväni vielä ennen veteenmenoa, sillä ilma oli tosi viileä ja tuuli tasaisen kolea. Yllätyin, kun paikalla oli aamu-uimareita. En mennyt ihan varsinaiselle uimapaikalle asti, kun tarkoitus oli pestä hiukset ja uida kalsareilla. Pesin hiukset vähin äänin, nautin pari sataa metriä veden lämpöä ja aloitin piinallisen kuivausprosessin noin käsipyyhkeen kokoisella Muumi-pyyhkeelläni. --- Matkalla takaisin junalle mietin Maslowin tarve-pyramidia ja arvioin kirjoittavani paremmin, tai ainakin tuotteliaammin puhtaana.

Nyt, kun äsken istahdin junan penkille, huomasin hentäluuni kipeäksi. Myös oikea etuhammas oli aamulla hämmentävästi kosketusarka. Erinäisiä lihasjäykkyyksiä voisi olla enemmänkin, joten ihan kelvollinen olo kaikkiaan.

Päivä 3, klo 13:42 Oulu - Helsinki
--- Olen saanut hyvin kirjoitettua projektista. Tai projekteista. Aikataulun suuremmat linjat ovat nyt kohdillaan, ja on helpottavaa huomata, että suurin osa, ellei jopa kaikki videoideat on jo olemassa. Musiikista en ole missään vaiheessa liiemmin ollutkaan huolissani. Sitä tuntuu aina riittävän.

Päivä 3, klo 20:55 Helsinki - Jyväskylä
Tikkurila, Riihimäki, Hämeenlinna. Kohta Jyväskylä! Kyllä tulee tarpeeseen. Olen huomattavan väsynyt, nyt kun istahdin taas aloilleni.

Päivä 3, klo 22:10 Helsinki - Jyväskylä
Nyt lähdettiin jo Tampereelta! Taidan kumota loput säilykkeet kurkkuni. Sitten vielä kirjaan lopullisen reitin itse vihkoon.

Matkareitti kokonaisuudessaa lähtöaikoina ilmoitettuna:

Sunnuntai 2.8.
Tampere 00:25
Muurola 10:27
Oulu 12:32
Seinäjoki 16:38
Vaasa 18:08
Seinäjoki 19:32
Oulu 23:52

Maanantai 3.8.
Helsinki 9:06
Tampere 12:05
Pieksämäki 14:56
Joensuu 18:36
Pieksämäki 20:53
Toijala 23:35

Tiistai 4.8.
Oulu 9:42
Helsinki 20:06
Jyväskylä saapuu 23:37

Yhteensä 60 tuntia junassa kolmena päivänä.

Siispä... Kannattiko? Tällä kertaa kyllä. "Seikkailuna" koettu, ja voisi tämän kai hellemminkin hoitaa. Yksi häiriötön päivä ei tosin puserra ulos kaikkia mehuja, kaksi jo saattaa riittää. Tietokoneella kirjoittaa ajatuksia nopeammin ylös, mutta häiriötekijöitä on varmasti enemmän. Junassa on totisesti vähän tekemistä, jos päättää olla lukematta. Maisemiin puutuu nopeasti. Ruokailu ja nukkuminen... perustarpeet voi tyydyttää vähällä, joo, mutta mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta askeesia? Kai tämän voisi oppia tekemään toimistoaikoinakin. Tällä kertaa en olisi varmaankaan onnistunut sulkemaan häiriötekijöitä kirjoittamisen ja suunnittelemisen tieltä. Nyt tiedän missä menen ja se näyttää ihan hyvältä paikalta sijaita.

Matka oli siis onnistunut, mutta olen tyytyväinen, että se on nyt tehty.

Over and out.

.

Adapteri löysi perille

2010-06-19T13:21:00.007+03:00

Lyhyesti tiedottaen: keskiviikkona Singaporesta saapui paketti. GT35 Elite Pro- adapteri päätyi tullin kautta ehjänä ja toimivana osaksi kalustoani. Ensimmäiset kokeilut ovat olleet varsin lupaavia, joskaan en ole vielä siirtänyt mitään tietokoneelle. Kuvassa kauan odotettu adapteri kaikessa vaatimattomuudessaan.

Yksin varsin apean oloinen putkenpätkä muuttuu kerrassaan riemastuttavaksi, kun se kiinnitetään videokameraan. Kuvassa ylimpänä kamera ilman adapteria, keskellä adapterin kanssa varustettuna 24mm linssillä, ja pohjimmaisena varustettuna kaikella mitä voisin halutessani kameraan kiinnittää (ja samalla täysin tarpeeton, joskin teoriassa toimiva, ylilyönti). Keskimmäinen kuva vastaa käytännössä normaalin kuvaustilanteen asetelmaa.

Koska kokonaisuus on pienimmilläänkin huomattavan epäsopusuhtainen millekään jalustalle, aion seuraavalla viikolla rakentaa myös adapteria tukevan jalustaan kiinnitettävän alustan. Vasta sen jälkeen kuvaan ensimmäiset viralliset testit.

Viikon aikana kalustoon on tullut myös toinen uusi tulokas. Ostin käytettynä tutulta kuvaajalta tukevan kolmijalan. Manfrotto 503 nestepää ja 525MV jalat helpottavat kuvaamista entisestään. Vaikka kaluston osana kolmijalka jää helposti vähälle huomiolle, on se läsnä lähes jokaisessa kuvatussa otoksessa. Pienen säätämisen jälkeen uusi hankinta tuntuu erinomaiselta, ja olen hankintaan erittäin tyytyväinen.

Myös itse projektin asiat ovat edenneet kuluvalla viikolla oivallisesti. Varsinkin "1/3-nopeusmies" kappale on edistynyt, ja kaipaa enää sanoituksen. Taustasta puuttuu solistin lisäksi vain basso ja taustalaulut. Basson kappaleeseen soittaa ilmeisesti kappaleen solisti, joten äänipuoli on hyvällä mallilla.

Edistystä on ollut myös kappaleiden Heartbeat ja Huonesiirtymä saroilla. Lisäksi eilen kehitytin yhden kertakäyttökamerallisen kuvia projektin kannalta tärkeältä matkalta, jota myös seuraava päivitys käsittelee. Nyt pitää kuitenkin kiiruusti siivota huoneistoon levittämäni kuvaustarpeet kasaan ja valmistautua viikonloppuun Tampereella.

.

Projektiloma käynnistyy

2010-06-12T18:26:00.008+03:00

Sain valmiiksi viimeiset työ- ja koulutehtävät lopulta vasta kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Samana päivänä suunnattiin vaimon kanssa viikoksi vuokramökille, missä menneen vuoden velvoitteista oli määrä päästä nopeasti irti. Jo parissa päivässä oma olo muuttui rennoksi ja todellisuus iskostui mieleen. Lähes kolme kuukautta aikaa tehdä projektia ja ottaa rennosti!

Mökillä oli tarkoitus aloitella Sun projektin sanoitus-urakkaa. Sunnuntaina sainkin työ hyvälle alulle, mutta maanantaina lomatunnelma vei voiton. Olin jo pidemmän aikaa kaipaillut vaivattomampaa säveltämistä, ja niin tartuin kitaraan ja pyöräytin kaksi "mies ja kitara"-kappaletta. Työn vaivattomuudesta innostuneena jatkoin tiistaina siitä mihin maanantaina jäin. Lopulta perjantai-iltana kappaleita oli kertynyt kymmenen. Levytän ne varmaankin heinäkuun aikana mahdollisimman vaivattomasti.

Tänään aamulla palasimme mökiltä ja kotona odotti postin noutoilmoitus. Jo ennen mökkireissua olivat saapuneet Amerikasta, Belgiasta ja Saksasta tilaamani kolme objektiiviä. Ilman adaptereita ei objektiiveilla jännittyneen hypistelyn lisäksi tekisi kuitenkaan mitään, joten odottelu jatkui. Nyt postiin oli saapunut sovitin digijärkkärille, jonka hankin kuin ekstraksi paketin päälle. Tämä siksi, että hankkimani vanhat FD-linssit tarvitsevat sovitteelta linssirakenteen, joka on halvoissa malleissa lähes poikkeuksetta kehno. Odotettavissa oli siis lähinnä vain keskinkertainen lisäys kamerakalustooni.

Tietenkin hain paketin postista siltä seisomalta, ja ilokseni adapteri toimii odotuksiani paremmin. Vastaavaa objektiivia en ole päässyt aiemmin kokeilemaan ja f1.4 valovoimaisen linssin syväterävyyden kapeus yllätti minut kaikista näkemistäni kuvista huolimatta. Suurimmalla aukolla kuva on utuisen pehmeä, eikä siis läheskään aina käyttökelpoinen, mutta tehosteena se on pienissä erissä vaikuttava. Alla esimerkki linssin FD 50mm f1.4 piirrosta.

Selvästi utuinen täydellä aukolla otettu kuva olisi elokuvassa ja videossa varmasti lumoava, mutta syväterävyysalueen kapeuden, liikkuvien kohteiden ja käsitarkennuksen summana on huomattavia ongelmia kuvaushetkellä ja joiden kokoluokka selviää pahimmillaan vasta leikkuupöydällä. Heti pari pykälää pienemmällä aukolla piirto terävöityy ja ainakin perinteisillä mittareilla kuvan laatu paranee. Alla kuvat kitaran kaulasta aukoilla 1.4 ja 2.8.

Tässä vielä kuva saapuneesta sadan euron kalustosta kokonaisuudessaan. Etualalla vaatimaton FD/EF-sovitin. 24mm, 50mm ja 70-210mm linssien lisäksi kuvassa on kolme makrojatketta.

Sähköpostiin oli saapunut viikon aikana myös ilmoitus varsinaisen video-adapterin lähtemisestä. Matka Singaporesta alkoi jo tiistaina ja saattaa kestää tuurista ja tullista riippuen viikosta kolmeen. Kun adapteri viimein saapuu, alkaa (alun huuman jälkeen) kova työ uuden laitteiston opiskelussa ja virittelyssä. Pian pitäisi jo päästä kuvaamaan musiikkivideoita ja päätökset kokonaisuuden ilmeestä on tehtävä pikapuoliin. Projektiloma käynnistyy tosissaan jo huomenna, kun tartun uudella tarmolla projektin kappaleiden sanoituksiin.

.

Satasella lasia, kiitos!

2010-05-22T11:46:00.007+03:00

Loppukiri koulutöiden kanssa kulminoituu seuraavaan viikkoon. On mahdollista, että opintojen osalta kaikki valmistuu jo keskiviikoksi, ja viimeiset ulkopuoliset videotyöt perjantaiksi. Kesäkuun alussa alkaisi silloin projektikesäloma!

Viimeiset viikot olen onnistunut pääosin tekemään kertyneitä rästitöitä ja suoritamaan muita sovittuja tehtäviä. Samalla eBay-huuto.net-Amazon -sektorilla on ollut vilkasta, ja sain rahastonhoitajan hyväksynnän laajentaa kalustoa videotyöstä ansaitulla pääomalla. Hankinnat on nyt tehty ja paketteja odotellaan saapuvaksi Belgiasta, Saksasta, USA:sta, Singaporesta ja Hong Kongista. Viimeksi kalustoa ryhdistäneen valosetin jälkeen paneuduin optiikkaan ja erityisesti 35mm adaptereihin. Seuraavaksi muutama valistuksen sana uusista tulokkaista, jotta saan hillittyä odotuksen aihettamaa kärsimättömyyttä.

35mm adapteri on lyhyesti sanoen muunnin, jonka toinen pää kiinnitetään videokameraan ja toiseen päähän voidaan kiinnittää valokuvakameroissa käytettäviä linssejä. Koska eri linsseillä on eri ominaisuuksia ja ne tuottavat erilaisia kuvia, lisää adapteri kuvaajan mahdollisuuksia. Yleisin syy käyttää vaihdettavia linssejä on kuvan syvyysterävyyden kaventaminen, jolloin on mahdollista saada aikaiseksi filmikameramaisempaa jälkeä. Vaihdettavien objektiivien suurin hyöty on siis mahdollisesti kauniimpi kuva, pisimmän miinuksen ollessa hinta.

Adapteri on jo itsessään kompromissi. Videokameroiden hintaluokat etenevät kuluttajatasosta ammattilaistasoon kameran ominaisuuksien myötä. Kun kuluttajakameralla saa tallennettua videokuvaa ilman vaivaa säätämisestä, on ammattilaiskameroissa mahdollista säätää kaikki itse. Vastaavasti hinnan kasvaessa kameran komponenttien laatu paranee ja kameran liitännät lisääntyvät. Hinnan ja laadun kuvaaja on videokameroidenkin suhteen aluksi matalaa ylämäkeä, kunnes mäki jyrkkenee äkkiä lähes pystysuoraksi seinäksi. Itse tähtään laitteistossani juuri jyrkän nousun juurelle, jolloin saadaan paljon laatua verrattaen pienellä rahalla.

Oma kamerani, Canon XH-A1, on laadultaan oivallinen, mutta objektiivi on kiinteä. Seuraavan hintaluokan kamerat, joissa linssi on vaihdettavissa maksavat yli kaksi kertaa enemmän. Pelkkä yksittäinen objektiivi tällaiseen kameraan voi maksaa helposti yli 1500€. Televisiokameroiden objektiivit maksavat kappaleelta 10000-35000€. Tässä vaiheessa indie-tekijän mielikuvitus astuu kuvioihin. Miten saada isojen poikien (ja tyttöjen) kuvanlaatu mahdollisimman halvalla?

Adaptereita valmistaa kourallinen yrityksiä. Tunnetuimpien listaan kuuluvat mm. Letus, RedRock ja Brevis. Adapterin saa uutena ostettua näiltä valmistajilta noin tuhannella eurolla, plus miinus pari sataa euroa. Tämä hinta saattaa kuulostaa vielä tuskallisen korkealta, mutta sitten seuraakin hyvät uutiset. Koska uusi digiaika toi tullessaan myös uudenlaiset objektiivit uusine liitäntöineen, on vanhoja linssejä kaupan huomattavan halvalla. Esimerkkinä tästä vaikka uusi Canonin EF 50mm 1.4f USM IS hintaan 380€ vs. vanha Canonin FD 50mm 1.4f prime hintaan 35€. Vertailu ei ole tietenkään ihan reilu, sillä vanhassa linssissä ei ole vastaavaa kuvanvakaajaa ja tarkennuskin hoituu vain käsikäyttöisesti. Laadukasta lasia ja suurta valovoimaa on silti tarjolla noin 90% alennuksella!

Koska tuhat euroa on itselleni liian kova pala, etsin lisää vaihtoehtoja. Adapteri olisi mahdollista valmistaa myös itse, mutta vaatii osia noin 200-300€ edestä. Hankalin osuus on saada optisen adapterin pituus oikeaksi, ja saada tarkennuslasista (focusing screen/groung glass) riittävän hienorakenteinen. Lisäksi parhaisiin tuloksiin päästään, kun tarkennuslasi värisee, jolloin sen epäpuhtaudet eivät näy videossa. Vaikka olisin varmaan jonkinlaisen adapterin saanut kasattua itsekin, päädyin ostamaan valmiiksi kasatun mallin, GT35Pro Eliten. Singaporelainen Grag Tay valmistaa adaptereita kamerakohtaisesti tilauksesta ja adapterin hinnaksi tuli tukikiskoineen ja toimituksineen 380€ plus tullit ja verot.

Adapteri on kuitenkin yksinään täysin tarpeeton ja hyöty tulee vasta valovoimaisista objektiiveistä. Valovoimaa kaivataan sitäkin enemmän, sillä adapterit syövät valoa vähintään puolen aukon verran. Oma adapterini käyttää toistaiseksi sekä EF-, että FD-liitoksella varustettuja objektiivejä, joista FD-objektiivit ovat aiemmassa esimerkissä vilahtaneen halvan objektiivin mallisia. Niinpä suuntasin osoitteeseen eBay, ja yhdessä päivässä haalin alle satasella (postikuluineen yht. 105€) kolme valovoimaista objektiivia: 24mm 2.8f, 50mm 1.4f sekä 70-210mm 4f makro. Näillä pääsen hyvin alkuun, ja tarvitteassa lisää löytyy halvalla. Hankin myös Canon 40D järkkäriini sopivan AF confirm Infinity focus FD to EF adapterin, jotta voin käyttää linssejä hieman vaillinaisesti myös valokuvakamerani kanssa.

Vielä on selvittämättä muutamat ongelmakohdat, kuten kuinka adapterin käänteiseksi kääntämää kuvaa vaikuttaa kuvaukseen ja kuvan sommitteluun. Saattaa olla, että rohkaistun modailemaan kamerani LCD näyttöä, mutta se jää nähtäväksi. Ja toistaiseksi ei ole Suomeen saapunut vielä mitään, joten ensimmäiset testitkin ovat tekemättä. Koitan pysyä ruodussa vielä seuraavan viikon, ja kun tilaukset saapuvat, pistän blogiin kuvamateriaalia.

Ja kesäkuussa räjähtää projekti käyntiin aivan uudella tasolla!

.

Mielekkyyden määritelmä

2010-04-24T10:27:00.006+03:00

Mitä tahansa elämässä päätyykin tekemään, tulee jossain vaiheessa pohtineeksi kuinka onnistuneita valinnat ovat olleet. Tuleviin tekemisiin ryhtymistä arvioidaan päivittäin, osaa tekemisistään pohtii vasta paljon myöhemmin, ja osaa prosessin edetessä. Pienet päätökset livahtavat ohi huomaamattomasti, eikä aamupalan sisällöllä usein vaivaa mieltään. Ihmissuhteissa aiempiin päätöksiin voidaan tehdä pieniä suuntaa korjaavia muutoksia ajan myötä, joskin suuretkin äkkinäiset muutokset ovat mahdollisia. Menneitä päätöksiä murehtiva pyrkii oikeuttamaan tekemänsä loputtomalla ajattelulla, jotta voisi saada mielelleen rauhan nykyisyydessään.

Suuret projektit joutuvat samanlaiseen arvioinnin ristituleen. On pakko kysyä itseltään, miksi käyttää niin paljon ajastaan projektin tekemiseen? Mikä on se hyöty, jonka tähden kannattaa tehdä satoja tunteja työtä? Ammatissa vastaus on yleensä raha. Vaikka työpaikka olisikin itselle mieleinen, harva tekisi työtään ilman kelvollista rahallista korvausta. Omasta projektistani ei tule koitumaan rahallisesti kuin menoja, joten se ei voi olla vastaus.

Yleensä taiteentekijät puhuvat itsensä toteuttamisesta. Jotta voisi toteuttaa itseään, tarvitaan joku toinen, joka tekemisiä tulkitsee. Oleminen on havaituksi tulemista, eikä pelkkä huomatuksi tuleminenkaan yleensä riitä. Tarvitaan yleisö ja tarvitaan palautetta. Halutaan ulkopuolisen hyväksyntä toiminnalle, oikeutus omalle tekemiselle. Itsensä toteuttaminen alkaa kuulostaa pelkästään halulta tuoda itsensä esille. Itseään esille tuovat ihmiset puolestaan tuppaavat olemaan ärsyttäviä. Epämukava päätelmä. Ehkä ero piilee hienovaraisuudessa.

Jos häpeilemättä kerron mitä projektiltani odotan, on yleisön hyvä vastaanotto yksi päällimmäisistä tavoitteistani. Se, ettei projekti tuota kuin tappiota, ei tarkoita ettenkö olisi iloinen jos projekti jollakin tavalla tuottaisi voittoa. Suunnitelmani on kuitenkin pitkäkestoisempi, ja en kuvittele tuntemattomana amatöörinä tuottavani mitään suurta yleisöä kiinnostavaa. Lopulta, vuosien kuluttua ja lukuisten projektien valmistuttua, saatan silti saada jalansijan jolta voin ponnistaa suurempien yleisöjen äärelle. Haluan taitelijana toteuttaa itseäni, saada toiminnalleni hyväksynnän ja kiitosta.

Koska objektiivinen projektien onnistumisen arvioiminen on hankalaa, olen kehitellyt muutamia numeerisia tapoja arvioida onnistumista. Arvioin ensimmäisen elokuvani, NSA:n, valmistamiseen kuluneen noin tuhat työtuntia, joista itselleni laskin noin 600-700. Laskin, että jos elokuvaa katseltaisiin yhtä kauan kuin sen työstäminen kesti, olisi työmäärä sillä oikeutettu. Elokuvan kestäessä noin 70 minuuttia, tämä tarkoittaisi 1000 tuntia / 1,15 tuntia = 870 katsojaa. Kolmessa näytöksessä kävi keskimäärin noin 75 ihmistä, DVD:tä olen levittänyt 50 kappaletta, ja netissä videota on katsottu yli 850 kertaa, joista 750 eri koneilta. Jos kaikki näytöksissä olleet lasketaan, lisätään lukuun eri koneilta katsoneet ja jos vielä joka toinen levitykseen päätynyt DVD on katsottu kertaalleen, tulee määräksi tasan tuhat katsojaa. Tavoite on siis ylittynyt mukavasti, ja varovaisenkin arvion mukaan elokuvan on nähnyt tuhat ihmistä.

Pelkästään numeroita laskiessa jää silti uupumaan palautteen osuus. Voihan olla, että katsojista suurin osa ei nauttinut elokuvasta. Suullinen palaute voi usein olla petollista, kun katsoja ei kehtaa kertoa totuudellisesti mielipidettään tekijälle. Kirjallista palautetta olisi yleisöltä hassua kerätä. Nimettömien tekijöiden työt eivät myöskään päädy kriitikoiden työpöydälle, joskin netissä elokuvalle on mahdollista kirjoittaa arvostelu.

Väistämättä projektin onnistuminen jää epämääräiseksi kokoelmaksi kaikkeen projektin tekemiseen liittyvistä muistoista, katsojien ilmeistä ja sanomisista, kirjoitteluista ja käydyistä keskusteluista. Oma kokemus lopullisesta tuotoksesta taitaa silti olla vahvin tekijä koko projektin mielekkyyttä määritellessä. Kaikki muu vain sävyttää omaa tunnetta, joka sisältää kaikki vivahteet projektin muille näkymättömistä osista, kaikkien maistettavana olevaan työn hedelmään.

Olen vajoamassa turhan syviin vesiin, ja on parempi lopettaa tältä erää. Sun projektin edessä oleva määrittelemätön työmäärä ja sen oikeutus pistää välillä mielen nöyräksi.

Ps. Tänään olen mukana esittämässä Nurkostamin vierailevana solistina Tampereen Telakan UFO-rockissa Beatlesin Sergeant Pepperin kokonaisuudessaan alusta loppuun.

.

Sun videot - Underwater (osa 2)

2010-04-10T17:20:00.011+03:00

Underwater kappaleen sanoituksen myötä videoon tarvittiin kaksi kuvauspaikkaa lisää. Veden alla soittamisen lisäksi tultaisiin lentelemään taivaalla, ja soittamaan maan alla. Nyt oli riittävästi mahdollisuuksia videon mielenkiintoisena pitämiseen. Oli myös keksittävä kuinka kuvaamiset toteutettaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi tuli videon vesi-osuus.

Ennen kuvauksia tarvittiin vielä soittimet, jotka voisi viedä järveen. Yläasteella tekemäni sähkökitara sai tuomion päästä sukeltamaan, kuten rumpupeltini ja tamburiini, mutta kappaletta dominoivat koskettimet vielä uupuivat. Kaivelin varastosta muinaisen lelumaisen syntikan, jota ei ole käytetty vuosiin. En kokenut syntikkaa kohtaan sääliä, mutta se oli myös säälimmätömän halvan näköinen. Päätin rakentaa sille valeasun kuvauksien ajaksi.

Kuten jo aiemmin nikkaroidessani, nytkin pajana toimi olohuoneen matto. Huonoilla välineillä helponkin asian tekeminen muuttuu haasteelliseksi, mutta ei mahdottomaksi.

Parin vuoden takaisesta remontista ylijääneistä laudanpätkistä ja ajan myötä kertyneistä ruuveista ja muttereista kasaantui irrotettava kehikko, jonka petsasin arvokkaamman näköiseksi. Reunoille maalasin mustalla lisää syvyyttä. Alla kuva laitteesta ennen ja jälkeen.

Roolivaatteet löytyivät Eco Center kirpputorilta neljän euron kilohinnalla. Kolmet mustat housut, musta hame, kaksi mustaa kauluspaitaa, punainen huivi ja mustat nahkakengät maksoivat 8 euroa. Omasta kaapista nappasin kaksi miesten kauluspaitaa ja sopivat kravatit. Kuvauspäivälle ostettiin vielä hyvät eväät, grillattavaa, karjalanpiirakoita ja muuta vastaavaa. Lisäksi kuvauspäivän aamuna kaupasta haettiin viides työryhmän jäsen - kaunis Jesse-lahna.

Kuvauspäiväksi tarvittiin hyvää säätä, sillä ainoa valo veden alla tulisi olemaan lähtöisin auringosta. Sääennuste piti paikkansa, ja aurinko paistoi koko päivän. Sillä välin, kun itse sukelsin kuvauspaikkaa siistiksi ja asettelin syntikkaa ensimmäistä kuvausta varten aloilleen, muut laittoivat leirin pystyyn. Reippaan tunnin päästä syntikkaosuuksien kuvaaminen päästiin aloittamaan.

Jokainen kuvattava pääsi vuorollaan järveen. Järvessä oli kaksi 10kg käsipainoa, joiden alle sai puntattua jalkansa, jotta veden alla pysyi helpommin. Tuomas, joka joutui laulamaan veden alla, joutui ennen sukeltamista päästämään kaiken ilman ulos etteivät kuplat pilaisi laulettaessa kuvaa. Kaikki selvisivät järvessä ongelmitta. Tosin, Jesse-lahnalla oli hieman vaikeuksia ottaa vastaan ohjeita. Tarvittavat kaksi sekuntia saatiin silti kuvattua. Kuvausten jälkeen Jesse grillattiin ja todettiin herkulliseksi.

Kameralle rakennettu laatikko piti lähes kaiken veden ulkopuolella onnistuneesti, mutta vasta kuvauspäivänä todella koitin kuinka kuvaaminen onnistuisi. Tiesin, että noin 30 litraa vetävä laatikko kelluisi kuin laiva, mutta en arvannut sen veden alle saamista silti niin hankalaksi kuin se käytännössä muodostui. Kun laatikon päällä nojasi koko painollaan, oli mahdollista saada se kokonaan veden alle. Suurimman osan ajasta se ei kuitenkaan ollut tarpeen. Alla Marja kuvaa osuutta, jossa itse soitan rumpuja.

Laatikko oli muuten tiukasti kasaan ruuvattu ja saumattu, mutta päällimmäisellä kyljellä oli niukasti kameranmentävä aukko. Muovipusseilla varmistettu kamera vyötettiin laatikossa olevalle korokkelle, joka antoi vedelle pari senttiä tilaa katastrofin sattuessa. Tämän jälkeen kanteen kiinnitettiin silikonilla ja ruuveilla pleksi, jonka läpi näkyi kameran LCD-näyttö. Ensimmäisen tunnin jälkeen laatikko piti avata, ja vaihtaa kasetti. Vain kaksi 60 min nauhaa käytettiin.

Käytännössä kamera nauhoitti koko ajan, ja välillä kävin rannalla säädättämässä zoomauksen asetuksia kaukosäätimellä. Kameran asetuksissa oli päällä osittainen automaatio, joka sai päättää suljinajan, mutta piti aukon (muistaakseni) f 3.4:ssa. Laskin sen sopivaksi kompromissiksi tarkennuksen ja valon tarpeen välille. Focus oli 1,3 metrissä. Nämä asetukset toimivat hyvin, ja valo riitti.

Kuvausten jälkeen grillailtiin ja katsottiin mitä oltiin saatu kuvattua. Riemu oli suuri, kun varmistui, että jotain järkevää oli tarttunut nauhalle. Päivä todettiin menestykseksi. Alla pari samplea kuvatusta videosta.

Taivaalla lentelyyn en kai ajatellutkaan muita vaihtoehtoja kuin chroma key kuvausta. Minimaalinen budjetti tosin narahti ikävästi, kun totesin taustakankaalle parhaaksi väriksi vihreän sijaan sinisen, jotta mahdollinen värivuoto ei olisi niin häiritsevää. Vihreää kangasta olin ostanut aiemminkin tähän tarpeeseen, ja sopivaa löytyy noin vitosen metrihintaan. Sopivaa sinistä kangasta etsin ensin Jyväskylästä, mutta sopivaa sävyn ja materiaalin (ja metrihinnan) yhdistelmää ei löytynyt. Lopulta kankaan ostaminen jäi kuvauspäivää edeltävälle päivälle, ja Tampereen Tullintorin suuresta Eurokankaasta löytyi sopiva kiiltämätön, paksu ja melko halpakin vaihtoehto. Rahakirstu kiljahti, mutta niukasti riittävät 12 neliömetriä kangasta saatiin hankittua alle satasella.

Ideana oli roikottaa soittajia tehdashallin katosta teollisuusnosturilla, sinistä taustaa vasten ja myöhemmin vaihtaa tausta liikkuvaksi taivaaksi. Kiipeilyvaljaat sain lainaan kaverin veljeltä, ja tehdashalliin päästiin aina avuliaan appiukkoni avustamana. Samana päivänä ja samassa tilassa kuvattaisiin myös viimeinen maanalainen osio.

Kankaan virittelyn jälkeen päästiiin pohtimaan parasta tapaa ripustaa soittajat valjaisiin. Katosta roikkuminen oli huomattavan holtitonta, koska valjaat oli puettava päälle takaperin ettei koukku näkyisi. Valjaat peitettiin sinisellä kankaalla vaihtelevalla menestyksellä. Uusi valosettini pääsi myös tositoimiin, ja kangasta valaisemaan olin varannut myös pari kilowattia työmaahalogeneja. Suuren kikkailun jälkeen päästiin kuvaamaan.

Katosta roikkuminen oli huomattava epämukavaa. Kuvaukset pyrittiin silti suorittamaan mahdollisimman humaanisti. Noin kolmessa tunnissa lentelyosio saatiin kuvattua, ja päästiin siirtymään viimeiseen kuvaus osioon. Alla pikaisesti vedostettu näyte lentelyosiosta.

Maan alla soittamisen suhteen olin päättänyt olla kunnianhimottomampi (tai järkevämpi) ja se suoritettiin yläviistosta kuvaamalla mustaa taustaa vasten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvaaminen oli miellyttävää - tarjolla oli happea ja maata jalkojen alla. Joskin joku kameran takana olisi ollut koko bändiä kuvattaessa kätevä lisä. Alla näyte tästäkin materiaalista.

Niin videon kuvaukset saatiin tehtyä, ja materiaali odotteleen kovalevyni uumenissa ääniraitaan liittämistä. Leikkaamisesta tuleekin totista puuhaa, sillä käytettävää materiaalia ei ole erityisen paljoa. Videon musiikkikaan ei kaipaa enää kuin bassoraidan, ennen kuin pääsen miksaamaan. Uskoisin tarttuvani urakkaan vasta syksyllä, sillä nyt enemmän vaiheessa olevat videot ja kappaleet kuumottavat niskaa.

Kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen kuvaamaamme raakamateriaaliin, ja äänitettyyn kappaleeseen. Ensimmäisenä tähän vaiheeseen ehtineenä kappaleena ja videona Underwater asettaa riman sopivalle korkeudelle muuta projektia toteutettaessa.

.

Lyhyt tilannekatsaus

2010-04-09T14:55:00.005+03:00

Aikataulu update: Sain eilen valmiiksi työ #1:n. Viime viikolla sain kuulla, että työ #2:n aikataulu kiristyi ja kaiken pitäisikin valmistua jo toukokuun alkupuolella. Työ #3 puolestaan jäi saamatta, ja olen helpottunut. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki työt ja opinnot on tältä keväältä tehty toukokuun loppuun mennessä.

Kaikki, mitä koen pystyväni tekemään projektin suhteen ennen täyttä vapautumista työstä ja opiskelusta, on suunnittelu. Viime viikkoina on tullut haihateltua uuden laitteiston perään, mikä ainakin itselläni on varma merkki laakereilla lepäilystä. Tarvitaan toimintaa!

Lähimmäs oikeansuuntaista toimintaa päässee nyt viikon kestänyt omatoiminen Blender 3D-ohjelmiston opiskelu. Löysin tehokkaan tutorial-kokoelman, jolla pääsee hyvin alkuun ohjelmiston kanssa. Valitettavasti olen jo katsonut yhdeksästä tutorialista kahdeksan, ja uusia ilmestyy hitaasti. Ja vielä olisi paljon opittavaa ennen kuin saan omin avuin bändisoitto-videon hurjat visiot toteutettua.

Seuraavat kaksi viikkoa vietän Tampereella kenttäharjoittelun parissa. Aamut/iltapäivät opiskelua, iltapäivät/illat leikkaustöitä. Sitä seuraavia viikkoja sävyttää työ #2:n lähestyvä deadline, eräs hääkeikka, ja opintojen viimeistely.

Oi kesäkuu, tule jo!

.

Sun videot - Underwater (osa 1)

2010-03-27T14:54:00.005+02:00

Nyt seuraa lisää videoideoiden purkua. Aiemmin kirjoitin jo videoista Heartbeat, Bändisoitto, sekä Auringon kierto. Kaikki kolme päätyivät myös lopulliselle listalle. Tällä kerralla kirjoitan Underwater videon suunnittelun vaiheista.

9. Underwater - Viime vuoden keväänä kävin ahkerasti aamu-uinnilla ennen koulupäivää. Altaassa ehti pohdiskella tulevan päivän tapahtumia, mutta myös haaveilla tulevan kesän kuvauksista. Uimalasien kanssa uidessa ei voi olla huomaamatta vedenalaisen maailman poikkeavaa liikkeen fysiikkaa, kun veden vastus pakottaa kaiken liikkeen sulavaksi. Myös värimaailma on aivan toinen heti pinnan alla. Altaassa viereisellä radalla vesijuoksevista ihmisistä tuli usein mieleen Lost in Translation elokuvan kohtaus, jossa Bill Murray ui altaassa, jossa on joukko jumppaavia pulleita kuntoilijoita.

Väistämättä mieleen tuli, mitä itse kuvaisi veden alla, jos se olisi mahdollista. Mietin bändiä soittamaan uima-altaaseen, mutta ajatus tuntui tylsältä. Uimahallin sukellusaltaassa olisi ollut myös kaksi ikkunaa veteen, joista kuvaus olisi periaatteessa vaivattomasti onnistunut. Pitäisi kysyä vain lupa ja vähän järjestellä. Katsojille olisi silti selvää, että oltaisiin uima-altaassa, ja en keksinyt mitään järkevää syytä bändin soittaa uima-altaassa. Jätin ajatuksen sikseen.

Samana keväänä muistin muutama vuosi aiemmin kuulleeni järkyttävän uutisen Tyynessä valtameressä kelluvasta jätelautasta. Surffailin nettiin ja etsin aiheesta lisää tietoa. Kävi ilmi, että jätelautta (tai The Great Pacific Garbage Patch) on arvioiden mukaan kooltaan 2-8 kertaa Suomen pinta-alan kokoinen, ja sisältää 100 miljoonaa tonnia jätettä. Merivesi on jauhanut muovin pieneksi silpuksi ja kuluu tuhansia vuosia ennen kuin kaikki muovi hajoaisi kokonaan. Vastaavia jätelauttoja on löytynyt myös muista maailman meristä. Oman kokemukseni mukaan tämä ehdottomasti yksi maailman suurimmista ympäristöongelmista on enemmistölle ihmisistä täysin tuntematon. Poissa silmistä, poissa mielestä. Siinäpä aihetta sanoitukselle.

Pian kaksi ideaa yhdistyi ja aloin uidessani miettiä miten veden alla soittaminen voitaisiin kuvata, jos sitä ei tehtäisi uimaaltaan klooratussa sinertävässä vedessä. Ajatelmissani päädyin kahteen vaihtoehtoon: kuvataan järvessä, tai rakennetaan iso vedellä täytettevä laatikko, jonka yksi seinä on osittain pleksiä. Kumpikaan ei vaikuttanut parhaalta idealta.

Päädyin etsimään netistä vedenalaiskuvaukseen soveltuvia koteloita kameralleni. Koska XH-A1 on niin kookas, olisi valmiin kotelon hinnaksi tullut vähintään 1000€. Ihmisen mentävän laatikon rakentaminen ei olisi tullut juurikaan halvemmaksi (puhumattakaan siitä kuinka haastavaa se oli ollut!), joten ei jäänyt juuri muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa kotelo kameralle itse.

Ensimmäinen prototyyppi sisälsi muovisen laatikon, johon koitin kiinnittää vesitiiviisti kaksi suurta kumihanskaa, joilla olisin voinut ohjailla kameran asetuksia veden alla. Nettikieltä käyttäen yritelmästä tuli fail. Toisella yrittämällä hain rautakaupasta liimapuulevyä ja tein kotelon kamerani mittojen mukaan. Sekä pääty-, että kansisivuille tein pleksistä ikkunan, jotta pystyisin tarkkailemaan kuvausta LCD-näytöltä. Laatikkomallilla en luonnollisesti pääsisi käsiksi kameran asetuksiin, mutta koska kameraa pystyy ohjaamaan myös kaukosäätimellä, päätin suljetun laatikon olevan turvallisin vaihtoehto.

Kesällä kävin uimalasien kanssa koesukeltamassa neljä järveä, mutta yleisesti Suomen järvet ovat yllättävän sameita ja täynnä humusta. Sopivan kirkasvetisen järven löysin lopulta sukeltajien nettifoorumilta. Matala järvi sijaitsi 15 km Himoksen laskettelukeskukselta korpeen. Rannalla sijaitsi nuotiopaikka ja ympärillä oleva mättäät olivat sinisenään mustikoita. Näkyvyys veden alla oli hulppeat 7-8 metriä.

Pelkällä kuvauspaikalla ja käyttökelpoisella kameralla ei vielä musiikkivideota silti tehdä. En kokenut, että saisin videosta leikattua mielenkiintoista pelkästään otoksista veden alla. Lisäksi ei ollut varmuutta siitä, kuinka vesikuvaukset ylipäätään toimisivat. Päätin laajentaa sanoituksen sisältöä. Tässä loppullinen sanoitus:

Underwater
--------------

1. There's a hole in the ocean
A leak on ashore to match it
Depth of a sea to hatch it
Where no eye can see

2. There is too little patience
A hole in the sky to match it
Too high above to patch it
Unbroken anew

Kertsi
The weight if the world was alluring to hold
Holes you will get when you turn it to gold
Failing to see you must reap what you sow

3. There's a hole in the ground
The way of the world to match it
Out of the view to catch it
To mend the hurt

C-osa
Three hundred million tons were lost in the sea
Under rug swept, no trouble here
Three hundred thousand days for it to be gone
Here it remains

Kertsi
The weight if the world was alluring to hold
Holes you will get when you turn it to gold
Failing to see we must reap what we sow

4. Soon we'll be swept of
From the face of the Earth

Loput tarinasta osassa 2.

Ps. Otin juuri vastaan vielä yhden kuvattavan projektin, joskin pienimuotoisemman sellaisen. Tästä saattaa tulla sanomista...

Vapaa-ajan hinta

2010-03-27T11:47:00.002+02:00

Vaikka olen koittanut olla hissukseen tekemisistäni kaveripiirini ulkopuolella, enkä ole yrittänyt etsiä videotyötä omien projektieni lisäksi, on kuukauden aikana ilmaantunut työtarjouksia yltäkylläisesti. Yhteen vastasin jo aiemmin keväällä myötävästi, toisesta esittämäni tarjous meni läpi, ja kolmannesta on tarjous vetämässä. Jos kyseinen tarjous menee läpi, menee minulla työntekoon ainakin koko kesäkuu, ilmeisesti myös suuri osa heinäkuusta.

Olimme jo vaimon kanssa sopineet, että kesä lomailtaisiin ja minulle jäisi aikaa Sun projektille. Tiimalasin hiekka on kuitenkin kokkareista. Yksi tuoreimmista muuttujista on myös yksi suurimmista - vaimon kanssa on käynnistynyt yhteinen Son projekti! Vauva syntyy syyskuussa. Vauva, työt, opinnot... Sun projekti? Mikä onkaan vapaa-ajan hinta?

Vuoden 2008 lopulla kehittelin ns. viisivuotissuunnitelman. Tarkoituksenahan on tehdä yksi suuri projekti vuosittain, mutta ensimmäiset viisi vuotta ilman minkäänlaista ulkoista rahoitusta. Ideana on, että neljän ensimmäisen projektin jälkeen olisin saanut riittävästi näyttöjä, jotta voisin saada projekteille tuotantoa vastaavan rahoituksen. Siihen asti teen tietoisesti tappiota. Nyt työtarjouksien ilmaannuttua on suunnitelmia ollut pakko arvioida uudelleen.

Tietenkään tappion tuottamiseen ei varsinkaan opiskelijana ole erityisesti varaa, mutta ensimmäisen elokuvan alle tuhannen euron budjettia ajatellen, tappiot voi laskea harrastuksen hinnaksi siinä kuin laskettelun tai kuntosalin kulut. Työtarjoukset avaavat silti mahdollisuuden haalia tuotantokassaan ne pakolliset almut, ja myös mahdollisuuden hankkia uutta laitteistoa. Työurakoista kertyy myös tärkeää CV-materiaalia, joka osaltaan vaikuttaa tulevien rahoitusten hankkimiseen. Lopulta vaa'an kuppeihin kertyy tavaraa melkoisesti, ja päätökset joutuu tekemään tunnepohjalta. Ei ole sattumaan, että Sun projektin keskeisiä teemoja ovat aika ja elämän tärkeiden asioiden itselleen selvittäminen.

Väistämätön kysymys työkuvioiden ilmaannuttua on Sun projektin aikataulun realistisuus. Onko mahdollista saada kaikki tehtyä joulukuuksi, jos kesällä aktiivista aikaa jää vain kuukausi tai puolitoista? Aionko yrittää kaikesta huolimatta? Eihän ole olemassa kuin itse keksimiäni aikatauluja, eikä projektin valmistuminen juuri muita kosketa. Miksi tehdä asioista itselleen tarpeettoman hankalia?

Kaikesta hankaluudestaan huolimatta aion yrittää parhaani, jotta aikataulu pitää. "Projekti vuodessa"-ajatus on vain pelkistys suuremmasta periaatteessa. Ajatukset muuttuvat, taidot kehittyvät, mutta ennenkaikkea mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Jos mitään yksittäistä projektia työstää liian kauan, ei ikinä pääse tekemään seuraavaa. Samalla itsekritiikki pääsee nousemaan tarpeettomiin korkeuksiin.

Tulipa poukkoileva kirjoitelma! Sekin kertoo osaltaan kuinka olen joutunut painimaan päätösteni kanssa. Edelleen vahvistamattoman kolmannen työtarjouksen lopputulos tulee sanelemaan vahvasti seuraavien kuukausien tekemisiäni. En tiedä olisinko tyytyväisempi saadessani työn tehtäväksi, vai jos työ jäisi saamatta. Tällä hetkellä on hyvä tunne siitä, etten enää itse ole päättämässä siitä. Kumpikin vaihtoehto olisi oikein hyvä!

.

Säv./san./sov.

2010-03-01T20:06:00.004+02:00

Maaliskuu. Työ- ja koulu-urakka hellittää hankien sulaessa. Projektille jää taas aikaa. Kun viimeksi ilakoin valmistuneesta videosuunnitelmasta, jäi huomiotta projektin musiikillinen osuus. Itseltäni helposti unohtuu, että musiikkia on tehtävänä konaisen albumin verran. Musiikki ja video vuorottelevat innostukseni kohteena, ja nyt vaaka on taas keikahtamassa musiikin puolelle. Toivottavasti sillä puolella pysytään ainakin toukokuulle, musiikin valmistuminen nimittäin helpottaisi myös videoiden suunnittelua.

Varmoja biisejä tai aihioita on tällä hetkellä oikeastaan vasta 4. Mahdollisia vahvasti eriävissä määrin valmiita on noiden lisäksi 5. Musiikillinen idea löytyy silti videoista jokaiselle. Varmat kappaleet ovat videoille Heartbeat, Huonesiirtymä, Bändisoitto ja Underwater. Underwater on jo äänitettykin, joskin kaipaa vielä ehkä stemmaa sellolla tai mellotronilla. Heartbeat on ollut olemassa jo 5-6 vuotta, ja ilman sitä koko projekti ei varmaan olisi näin pitkään hengissä selvinnytkään. Juttelin viikolla pitkästä aikaa toisen alkuperäisen projekti-ideoijan, Markuksen, kanssa. Markus toivottavasti pääsee soittamaan kitarat ainakin kyseiseen Heartbeat kappaleeseen, jonka on säveltänytkin. Markukselle kuuluu myös kunnia alkuperäisestä logon suunnittelusta. On mahdollista, että muinaisista kappaleenraakileista käytetään toista, jos ei kolmattakin, osittain tai sellaisenaan.

Huonesiirtymävideoon, jonka lopullinen nimi tullee olemaan 7:45PM, olen äänittänyt tällä hetkellä 15 kielellä 20-30 sekuntisen kuvauksen siitä, mitä eri ihmiset tekevät yleensä varttia vaille kahdeksan illalla. Alunperin tavoitteena oli saada 12 eri kieltä edustettua, mutta koska yliopistolla oli niin paljon vaihto-oppilaita, sain helposti enemmänkin. Eikä suomeksi ole vielä edes kuvausta äänitetty. Tällä hetkellä kielistä edustettuina ovat mm. englanti, ruotsi, ranska, venäjä, espanja, portugali, kantonin kiina, yksi kieli Intiasta ja kolme Afrikasta. Kaikkia en tarkistamatta muista. Limittäin miksattavien kuvailuiden taustalle ei tarvita kompleksia musiikkia, joten pidän kappaletta pitkälti valmiina.

Neljäs sävellykseltään ns. valmis kappale on Bändisoitto, jonka sovitusta olen kasaillut Sibelius notaatio-ohjelmalla jo tovin. Partituurissa on tällä hetkellä kymmenkunta soitinta. Itse kappaletta olen hiertänyt kasaan reippaan vuoden, ja tarkoituksena on viilata teoksesta rajuinta rokkia mitä tällä hetkellä suinkin osaan tehdä. Se kuinka rajuksi kappale todellisuudessa yltää riippuu pitkälti tuottajan suorituksesta studiossa. Itse kappale koostuu huomattavan pienistä ja musiikillisesti yksinkertaisista palasista, jotka yhdessä muodostavat jotain paljon riehakkaampaa.

Epätietoisuus lopputuloksesta on pinnalla jatkuvasti, sillä teen musiikkia yksin. En pääse kokeilemaan päällekkäisiä stemmoja kuin kitaran ja laulun kanssa. Toki sekvenssereillä ja Sibeliuksella saan jonkinlaista kuvaa syntyvästä harmoniasta. Ensimmäinen äänitetty kappale, Underwater, antoi lujaa uskoa levyn soundimaailmaan, joskin jokainen kappale tulee kuulostamaan lähes omalta yksiköltään.

Kuvan ja äänen liitto on säveltäjälle siinä mielessä vapauttavaa, ettei kummankaan tarvitse yksinään olla täydellinen. Jos kaikki on eeppistä kuvassa, tulee tukehduttava olo musiikin pauhatessa. Tällaiseen ei ole tavetta pyrkiä kuin pieninä hetkinä kerrallaan. Äänellä pystyy vastaavasti tukemaan kuvallista kerrontaa, lisäämään kontrastia ja hienosäätämään tunnetiloja. Toisaalta kuvan ja äänen ollessa kovassa ristiriidassa, voi tulos olla piinaava.

Oma lukunsa on sanoitus, joka on itselleni tärkeimpiä osuuksia koko projektissa. Tarkoitus on tiivistää sanoituksiin paljon omasta maailmankatsomuksestani. Itselleni sanoitus on yleensä pitkällistä sanojen vääntelyä, sitäkin pitkällisempää kun se tapahtuu englanniksi. Vaikka juuri kukaan ei sanoituksia tule ikinä lukemaan, eikä suurempaa yleisöä sanat kiinnosta muutenkaan, on sanoitus suorin tapa siirtää ajatuksia ja kysymyksiä. En suostu jättämään projektiin yhtään sanoitusta, johon en olisi tyytyväinen.

Huh. Tulipa sellainen olo, että on paljon tehtävää ja ehdittävää vielä ennen kuin projekti on valmis! Nyt en taida pystyä kirjoittamaan lausettakaan lisää, vaan on pakko alkaa hommiin, kun aikaa kerrankin on. Kuten John Ruskinin työpöydällä olevaan kiveen oli kaiverrettu: "Tänään".

.

Videot valittu - 10kk ensi-iltaan

2010-02-23T20:31:00.004+02:00

Pimeä ja kylmä helmikuu toi pari ripausta onnea samassa paketissa. Koska vaimoa on väsyttänyt normaaliakin aikaisemmin, on käytännön pakottama hiljaisuus laskeutunut ajoittain jo pitkälti ennen yhdeksää. Silloin ei voi juuri muuta kuin lukea tai kirjoittaa. Pusersin pari iltaa kynää ja arvioin projektin tarpeita jokaiselta keksimältäni kantilta. Kriteereinä olivat mm. aika, raha, kalusto, kavereiden määrä, käytettävä tekniikka vs. mahdollinen lopputulos, kokonaisuus ja teemalliset sisällöt.

Jo toisena iltana runttasin läpi suunnitelman toteutettavista videoista. 12 toteutettavissa olevaa ideaa ja moninainen kirjo tekniikoita. Pari päivää maistelin listaa, ja olen vieläkin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. Eräällä kalvosulkeisiksi osoittautuneella massaluennolla pistin videot järjestykseen siten, että jonkinlainen siirtymä peräkkäisten välillä on mahdollinen. Tällä hetkellä (ja ehkä loppuun asti) lista näyttää kaavaillussa järjestyksessään seuraavalta.

Heartbeat
1/3-nopeusmies
Huonesiirtymä
Bändisoitto
Avaruuden mittasuhteet
Mosaiikki
Mihin elämä kuluu?
Seireenijuoksu
Underwater
Freezemob
Focus
Auringonkierto

Aloitin jo aiemmin blogissa selättämään videoideoita, ja kaikki kolme käsiteltyä ideaa päätyivät odotetusti myös lopulliselle listalle. Jatkan ideoiden avaamista myöhemmin, ja ehkä listaan myös kaikki käyttämättä jääneet ideat.

Vaikka tässä onkin selvästi suurimmat mullistukset, tapahtui kuluneina viikkoina muutakin. Olin jo kertaalleen pari päivää flunssassa, ja nyt on loppusuoralla kuumeinen yskä. Kuun alkupuolella alkoi tuntua, ettei joululomalla ehtinyt rauhoittua, ja heti kun kalenterissa tuli yhtään höllää, kroppa pakotti levolle. Kuvio on tuttu aiemmilta vuosilta. Nyt päällä oleva tauti sai silti kunniallisen alun, sillä perjantaina soitin rumpuja heikkokuntoisena mahdollisesti suurimmalle yleisölleni toistaiseksi, kun cover-bändimme esiintyi SOOL:n Talvipäivillä täydelle yökerholle.

Huomenna aion silti suunnata kohti velvollisuuksia, ja perjantaina opetan toistaiseksi viimeiset tuntini yliopistolla. Aikataulullinen helpotus tulee olemaan suuri. Kuin alleviivauksena tälle, seuraava viikko on kontaktiopetuksesta vapaa viikko, a.k.a. hiihtoloma.

Niistä helmikuun yllätyksistä mainittakoon vielä pihan vaahteraan lehahtanut viirupöllö, jota ei haitannut lainkaan valokuvaaja viiden metrin päässä parvekkeella. Voisin ryhtyä luontokuvaajaksi ihan mielellänikin, jos ei tarvitsisi lähteä tämän kauemmas laittestoa kantamaan.

.

Jäätä särkemään

2010-02-08T19:39:00.002+02:00

Mikä mikä on? Tämäkö on sitä writer's blockia? Tammikuussa aloitin blogitekstin ainakin kolmesti, mutta en saanut mitään toivottua kirjotettua ja luovutin aina kesken. Koitin kirjoittaa tulevasta vuodesta ja Sun projektin haasteista. Koitin kirjoittaa tavoista pilkkoa tehtäviä osatavoitteisiin. Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka arvioida projektin onnistumista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Mieleen nousi kaikki ne blogit, jotka kuolevat pian ilmestyttyään, kun ei ole mitään sanottavaa.

Onkin syytä voimallisesti palauttaa mieleen, ettei tämä ole sellainen blogi, jossa pitäisi olla mitään hienoa sanottavaa. Hienot sanottavat ovat onnekkaita sattumia joita saattaa syntyä projektipäiväkirjan sivutuotteena. Siitä tässä oli kyse! Mitä kuuluu projekteille!

No. Niille kuuluu hyvää, vaikka se ei ulospäin juuri näykään. Eilen kirjasin 10 varmaa videota, joiden rakenteen, tunnelman ja idean voisin pukea sanoiksi lähes vaivatta. Siinä seinä nouseekin korkeaksi edessäni. Juuri nyt ei ole aikaa sanailulle. Tammikuu oli kaaosta pahimmillaan, ja nyt vähitellen helpottaa. Kun helmikuusta päästään, ehtii vähän jo lorviakin. Ja lorvimisesta se taiteen tekeminen vasta alkaa.

Olen siis jo 50 päivää odottanut, että löytäisin aikaa puuhailla tosissani. Opinnot ja työt ovat olleet niin vaativaisia, että lopulta kaikki jäljelle jäävä aika tuntuu käyttökelvottomalta, kun ei pääse ajatuksentasolla irti kaikesta siitä tekemättömästä puuhasta. Ja lopulta ei tee mitään. Katsoo vain kun aika juoksee ohi.

Kaiken kiireenkin keskellä onnistuin silti hellittelemään projekti-haaveitani, ja pistinpä Sibeliuksella alulle sovituksen "bändisoitto"-videon kappaleelle. Siitä tulee massiivisin ja menevin säveltämäni kappale. Luvassa on lähinnä nostatusta ja rönsyilevää orkestraatiota. Siitä olen jaksanut olla täpinöissäni jo kuukausia!

Ja pari uutta videoideaa tuli myös mieleen. Tosin päiväkirjaan ei ole puitu vielä edes kaikkia aiemmin varmaksi luokiteltuja videoita, joten saavat uudet jäädä toistaiseksi muhimaan vain päähäni.

Nyt levittelen pyykit, ja totean onnistuneesti murtaneeni jään vuodelle 2010.

Aah... 2010. Tästä tulee hieno vuosi.

.

Näin se alkoi DVD:t valmiina

2009-12-31T13:14:00.004+02:00

Olen viimein saanut ensimmäisen elokuvani DVD:lle, tekstityksineen, kommenttiraitoineen ja kaikkineen. Edelleen budjettia venyttäen hankin kotelot levyille Makuunin poistomyynnistä, tyhjät levyt erikseen Ranskasta, ja kansipainatukset hoidatin oivallisessa Siirtopaino pajassa. Itse DVD:n painatuksen hoidin kotona veden kestävällä musteella ja sapluunalla.

Kansitaiteita tein pätkittäin pitkin syksyä, mutta levyn valmiiksi saattamiseen tarvittavat kolme päivää olivat visusti kiven alla. Lomien kolkutellessa pakotin itseni tekstittämään elokuvan DVD Studio Pro ohjelmassa, jotta voin lähettää elokuvan ulkomaalaisillekin ystäville katsottavaksi.

Olin jo keväällä tekstittänyt elokuvan kertaalleen, mutta silloin en teknisistä syistä voinut tehdä sitä muualla kuin suoraan Final Cutissa. Silloin tekstitys liitettiin suoraan kuvaan, ja kaksi eri versiota elokuvasta ei olisi millään mahtunut yhdelle DVD:lle. Eipä siis voinut muuta kuin tehdä turhaa työtä päivän pari. Jos elokuvan tekemisestä jonkin osion ulkoistaisin, voisi tekstitys olla se. Piinaavaa puuhaa.

Mutta DVD on valmis, ja itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Ja mikä tärkeintä, voin viimein haudata elokuvan ja suunnata energiani toistaiseksi Sun projektiin. Ah, ja siis myös opintoihin, työntekoon, vaimoon ja muuhun sosiaaliseen elämään tietenkin.

Kaikille halukkaille riittänee sadan levyn painoksesta oma kopionsa. Tarpeen herätessä ota yhteyttä.

.

WHOOOM!

2009-12-29T16:16:00.001+02:00

Niin joulu joutui jo taas pohjolaan. Kuului vain sarjakuvista tuttu WHOOM, kun kuukausi pyyhälsi ohi. Sekä opinnoissa, että työmaailmassa tuntuu vallitsevan muuttumaton voimakenttä, joka pusertaa marras-joulukuun taitteen auttamattoman kiireiseksi. Työsolmun purkamisesta on palkintona viikon tai kahden hengähdystauko, josta puolet menee hengityksen tasaantumiseen.

Oma hengitykseni on nyt rauhallinen, mutta tulevan kevään touhut jo hoipertelevat horisontissa. Luvassa on jatkoa syksyllä alkaneelle harjoittelulle, mutta ainakin akademisk svenska kurssi on jätetty ikuisesti menneisyyteen.

Vaikka pääpaino viimeisten kahdeksan viikon aikana on ollut opinnoilla ja työprojekteilla, on omienkin projektien suhteen tapahtunut tärkeitä. Suurin uutinen on varmasti uusi Lowel valosettini, jonka huusin Ameriikan nettihuutokaupasta eBaystä. (Käytetty setti lähti liikenteeseen Los Angelesista, joten kuka tietää kuka sitä on ennen minua käyttänyt...) Valosetti sisältää neljä erilaista valoa, ja säästin kaupassa 50% Suomesta uutena ostamisen sijaan, kiitos yhä edelleen halvan dollarin. En ollut osannut toivoa itselleni tällaista valokalustoa vielä pitkään toviin, mutta odottamaton työtarjous ilmaantui, jonka palkoilla valot kuittasin.

Suhteessa aiempaan valottomuuteen (tai siis kuuteen 16W loisteputkeen), ovat nämä neljä valoa ääretön parannus. Nyt on mahdollista valaista kauniisti lähes mikä tahansa alle 50 neliöinen tila näyttelijöineen. Kuvanlaatuun tämä tulee vaikuttamaan varmasti silmin nähden. Ja vieläkin on mahdollista mahtua kaluston ja työryhmän kanssa henkilöautoon!

Valot pääsivät heti saavuttuaan tositoimiin, kun sunnuntaina 20. päivä kuvattiin loput kesällä aloitetusta musiikkivideosta. Työnimellä Underwater kulkevan videon ensimmäinen kolmannes kuvattiin elokuussa järven pohjassa, jossain Jämsän perämetsissä. Löysin silloin tarkoituksiin soveltuvan kirkkaan järven sukeltajien keskustelupalstalta. Kameralle rakensin uskaliaan sukelluslaatikon liimapuusta ja pleksistä. Noin 30 litrainen laatikko tietenkin kellui kuin laiva, eikä kuvaus ollut mainittavan helppoa. Myös normaaleissa kuvaustilanteissa itsestäänselvyytenä pidetyn hapen puuttuminen vaikeutti kuvaamista.

Nyt kuitenkin kesällä järveen upotetut soittajat pääsivät killumaan tehdashallin katosta viiden tonnin kuormanosturista, sillä pyrkimyksenä oli kuvata videon lentely-osio. Taustalle viriteltiin sininen huopakangas, jonka ostin Tampereen Eurokankaasta kuvauksia edeltävänä päivänä. Pikaisten testien perusteella taustan onnistuu irrottamaan ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kuvauksia olisi helpottanut suurempi saumaton kangas, mutta indiessä ei aina ole varaa.

Soittajat roikkuivat katosta lainaan saaduilla seinäkiipeilyvaljailla, jotka puettiin päälle väärinpäin. Lisäksi tarvittiin rinnankorkeudelle toinen lenkki, josta liinalla kiristämällä pystyi säätämään roikkuvan soittajan kulmaa. Samana iltana kuvatun videon kolmas ja viimeinen osuus tuntui naurettavan helpolta kuvattavalta, sillä tarjolla oli sekä happea, että maata jalkojen alla.

Videon musiikki äänitettiin mutkattomasti yhteensä noin viidessä tunnissa, mikityksineen päivineen. Tämä ehkä valmistelemattomin äänitykseni on toistaiseksi varsin mahdollisesti paras tekemäni. Kappaleeseen saatiin toivottua levollisuuden tuntua. Uutta olivat kokonaiset otot, joista kajoamattomina lopulliseen äänitteeseen päätynevät ainakin kosketin- ja kitararaidat. Rumpuraitaankaan ei paljon tarvitse koskea. Basso on ainoa toistaiseksi äänittämättä jäänyt soitin.

Nyt, kun yksi videoista on jo kokonaan kuvattu, ja kappalekin on lähes kokonaan onnistuneesti äänitetty, tuntuu projekti todella käynnistyneen. Samalla huoli ehtimisestä kasvaa, kun suunniteltuun ensi-iltaan on jäljellä alle vuosi. Kuvausten mutkaton eteneminen kuitenkin lupaa hyvää tulevan vuoden pyrkimyksille. Jos harrastelijoina saadaan uskottavaa materiaalia veden alla ja katosta roikkuen, mikä nyt sitten voisi olla liian vaikeaa?

.

Ensimmäinen kontakti

2009-11-28T13:09:00.003+02:00

Muutamia viikkoja sitten minuun otti suureksi ilokseni yhteyttä yksi uuden "Mitä meistä tuli"-elokuvan työryhmän avainhenkilöistä, Tianyi Pan. Uutukainen voitti jo kaksi palkintoa kansainvälisillä elokuivafestivaaleilla, ja pääsee Suomessa valkokankaalle 11.12. alkaen. Samalta Misty Friday Films -ryhmältä on jo aiemmin ilmestynyt oivallinen Graffitti meissä, joka sekin löytyy kaupoista ja Makuunin hyllystä.

Yhteydenotosta seurasi kutsu keskustelemaan ryhmän "Sumua perjantaina" podcastiin. Yli tunnin mittaiseksi venähtänyt jutustelu tuli nettiin eilen perjantaina ja löytyy täältä. Aiheina mm. Näin se alkoi, Mitä meistä tuli, tulevat projektit ja elokuvafestivaalit. Jakso oli saanut nimekseen #36 Kyllä Macitkin kaatuvat. Touché.

En ole juuri muihin indietekijöihin törmännyt, joten oli sitäkin mukavampaa päästä kyselemään Tianyin tuntemuksista ja kokemuksista. Suomen tekijät vaikuttavat varsin lämminhenkisiltä, ja varmasti lähitulevaisuudessa olen yhteyksissä enemmänkin indieväestön kanssa.

Kiitokset Misty Friday Filmsille ensimmäisestä kontaktista ja onnea uutukaisen kanssa. Jään innolla odottamaan elokuvan näkemistä. Nyt kuitenkin jatkan tuokion DVD-kannen suunnittelua, jos sen vaikka saisi muilta kiireiltä huomaamatta valmiiksi...

.

Sun - Missä mennään Osa 2

2009-10-24T20:57:00.005+03:00

...suoraa jatkoa edellisestä päivityksestä.

3. Auringon kierto - Kappaletta ei ole vielä valittu, mutta videon idea on yksi vanhimmista. Juuri idean yksinkertaisuus on pitänyt sen ehkä varmimmin toteutettavista videoista läpi koko suunnittelukauden.

Videossa liitetään yhteen (toivottavasti) 12 eri time-lapse videota auringon liikkeistä eri puolilla maapalloa. Time-lapse videossa kuva otetaan vain esim. 20 sekunnin välein, ja kun nämä kuvat näytetään peräkkäin 25 kuvaa sekunnissa, on liikkeen nopeus moninkertainen. 500 kuvaa 20 sekunnin välein ottaa alle kolmessa tunnissa, josta saadaan loputulokseksi 20 sekuntia sulavaa videota.

Videot kerään eri harrastajilta ympäri maailman, käyttäen apuna foorumeita kuten Youtube ja Vimeo. Lopullinen video seuraa siis tavallaan auringon liikkeitä maapallon ympäri. Toivon löytäväni kuvaajat ainakin jokaiselta mantereelta. En ole vielä aloittanut kuvaajien etsimistä, mutta kartoittanut silti mahdollisia osallistujia.

Uskoisin, että videon kokoaminen tulee olemaan melko helppoa. Oman videoni kuvaan malliksi ennen kuin alan ottamaan yhteyttä mahdollisiin kuvaajiin. Tarvittavat laitteet sain haalittua kasaan heinäkuussa, ja testividet on jo kuvailtu. Nyt odottelen lunta maahan ja aurinkoista säätä.

Ja nyt kuulemma pitääkin mennä jo nukkumaan... Kummallista. Yöllä siirretään vielä kellojakin. No. Jatkoa osassa 3.

.

Sun – Missä mennään Osa 1

2009-10-23T21:14:00.002+03:00

Prosessikirjoitus vaatii passiivisen prosessoinnin lisäksi myös tilanteen ajoittaista päivittämistä. Kun kirjoittaa kaiken mitä aiheesta tietää, voi tarkistaa onko kaikki suunnitelmat varmasti loppuun asti mietitty, vai kenties täysin hunningolla. On aika listata kaikki Sun projektin videoideat. Listaan erilleen ns. varmasti toteutettavat ja mahdollisesti loppuun asti kehiteltävät ideat.

Varmat videot:

Heartbeat
Bändisoitto
Auringon kierto
Huonesiirtymä
Underwater
Focus

Epävarmat:

KasvoMorph
Läpi avaruuden
Työmatkat
Vaihtoehtoiset tapahtumat
Huonekaluanimaatio/Ferrofluid
1/3 nopeusmies
Maapallon vaiheet
Freezemob
Made in Earth
Kuinka paljon aikaa kuluu elämässä...

Tavoite ja väistämätön päämäärä on 12 videota. Puolet selvänä mielessä, puolet levällään aivolohkossa. Sitten vähemmän palkitseva palasiin purkaminen, analysointi ja opponointi...

1. Heartbeat – Tämä on Sun klassikko. Kappaleena toimii lähes muuttumattomana vuodesta 2004 säilynyt Heartbeat, jonka musiikillinen idea on läpi kappaleen taukoamatta jatkuva sykettä muistuttava du-dum basarilla. Muutenkin kappale on rauhoittava, ja mitä ilmeisimmin aloittaa projektin. Vielä on epäselvää tuleeko kappaleeseen laulua lainkaan.

Myöhemmin kappaleelle kehitelty video nivoutuu samaan sydänteemaan. Videossa pohditaan mitä maapallolla ehtii tapahtua yhden sydämenlyönnin aikana. Ruutuun ilmestynee tekstejä kuten: ”every heartbeat Earth moves 30km in space”, ”a baby is born”, ”xxx tons of oil is burnt” ja ”xxx bullets are shot”. Ajatuksia ehtii ruudulle noin kolmen minuutin aikana 10-15. Tarkoitus olisi jollakin foorumilla kärätä ihmisiltä ideoita mietteiksi.

Tekstien taustalla pyörii kuvia ihmisen sisältä ja pinnalta. Tähän mennessä olen keräillyt tuttavien röntgenkuvia. Kasassa on kuvat ainakin pääkallosta, reidestä, kädestä, kylkiluista ja käsivarresta. Lisäksi tallessa on pään magneettikuvat, jotka ovat oivallisesti animoitavissa, sekä 4D-ultraäänivideo vauvan liikkeistä mahassa. Muuten kuvamateriaalia on tarkoitus ammentaa eteerisistä lähikuvista, mattamaisista videoista ja häiriökuvista.

Videon on rauhoittava aina viimeiseen kertosäkeeseen saakka, jolloin kaikki räjähtää sykkiväksi sekamelskaksi ja musiikki puskee päälle overdrive mössönä, kunnes kaikki vaipuu taas rauhalliseen yksinäiseen sykkeeseen. Sykkeestä liitytään suoraan seuraavaan kappaleeseen.

Tällä hetkellä kappale on pitkälti vain äänittämistä vaille valmis. Videoon on paljon materiaalia, joten kyse on vain aloittamisesta.

2. Bändisoitto – Tämän kappaleen on tarkoitus olla juuri niin rankkaa rock-tykitystä kuin vaan ikinä osaan kirjoittaa. Pienesti pelkällä laululla liikkeelle lähtevä kappale kasvaa massiiviseksi harmoniseksi möykyksi, tipahtaa leijuvaksi väliosaksi, ja takoo vielä lopuksi soittimet verille. Kevyttä sekatahtilajeissa piipahtamista lienee luvassa ainakin väliosassa. Laulajaksi etsin sopivasti raastavaa tenoria, jonka ei tarvitse laulaa nauhoituksia seuraavalla viikolla.

Musiikkivideo on puolestaan niin rankkaa rock-tykitystä kuin vaan ikinä osaan kasaan parsia. Bändi soittaa silhuetteina värillistä taustaa vasten. Jossain vaiheessa bändi siirtyy 3D-tilaan, jonka toteutan oppilaitokseni tutkimuskäyttöön kasatuilla motion capture -laitteita käyttäen. Tästä tulee pirullisen vaikeaa, sillä omat 3D-taitoni ovat vielä olemattomat. Yksi koko projektin päämäristä on kokeilla kaikkia tietämiäni tekniikoita, ja tässä on yksi mahdollisuuksista johon en varmaankaan myöhemmin pääse käsiksi. Tosin, jos 3D ei millään ota onnistuakseen tai ei vaan istu videoon, on siitä mahdollista luopua. Katsotaan miltä näyttää green screen kuvausten jälkeen.

Tällä hetkellä kappale on osittain sävelletty, mutta vaatii vielä paljon tuotannollista työtä ja mm. sanoituksen. Sanoituksen aihe on jo melko selvillä, mutta ilman melodiaa en ala sanoja yrittämään. Video odottaa kappaletta, jonka päälle soittaa kuvauksissa. Motion capture-testi ja green screen testaus on molemmat suoritettu onnistuneesti. Tilanne on kelvollinen tässä vaihessa aikataulua.

Tällä kertaa tämä saa riittää. Jatkoa osassa 2.

Onkos täällä projektipotentiaalia?

2009-10-18T21:23:00.003+03:00

Projektit tuppaavat olemaan itselläni mielessä arjen keskelläkin. Asioita alkaa vaistomaisesti ajattelemaan ”projektipotentiaalin” kannalta. Käytyjä keskusteluja mallailee helposti mielessään käsikirjoituksen muotoon, ja uusia tuttavia kuvittelee kameran eteen tai työryhmään. Sisä- ja ulkotiloja arvioi valaistuksen ja kuvakulmien mukaan ihan huomaamattaankin.

Syysloman päätteeksi matkailimme vaimon kanssa Helsinkiin, ja haimme hieman vastentahtoisesti ennalta valitun tuolin Ikeasta. Ikea aiheuttaa meissä molemmissa lievää pakokauhua satoine asiakkaineen ja koko kaupan kiertämään pakottavine väliseinineen. Jos rahasta ei ole kiinni, on suuressa valikoimassa myös projektipotentiaalia esim. lavastuksen ja rakentelun suhteen. Olin silti tyytyväinen, kun pääsimme parissa kymmenessä minuutissa läpi kaupan sokkeloista, mukanamme vain esivalittu tuolimme.

Ja silloin, lähellä kassalinjojen luomaa rauhallisuuden auraa päätin vielä vilkaista alennushuonekaluja poistopuolelta. Kolhiintuneiden lipastojen ja värivirheellisten petauspatjojen keskeltä löytyi paratiisilaari. ”Täytä pussi, maksa 2€” - ylijäämä varaosia pulteista ja muttereista aina ruuvilevyihin ja jämeriin mekanismeihin! Herkullisia osia sekavaan ja ennalta arvaamattomaan rakenteluun.

.

Vaihtoehtojen meri

2009-10-13T13:40:00.001+03:00

Lounasta syödessä ajatus nousi mieleeni. Olen aiemmin miettinyt videota, jossa tarkkailtaisiin yhden ihmisen toimintaa kappaleen keston ajan. Kuvaruutu jakautuisi aina, kun hahmo tekee päätöksen, jolloin molemmat (tai useammat) mahdolliset päätökset saisivat oman ruutunsa. Kappaleen lopussa ruudulla olisi nähtävillä kymmeniä erilaisia tehdyistä päätöksistä seuranneita lopputuloksia.

Tyrmäsin aiemmin tämän suunnitelman, koska videon kuvaaminen ja leikkaaminen olisi liian hankalaa. Mahdollista, sekä teknisesti, että kerronnallisesti, mutta silti visuaalisesti liian tylsä ja hatara. Myöskään katsoja ei enää lopuksi välttämättä näkisi pieniä ruutuja riittävän hyvin, ja tarkoitus sumentuisi. Mutta tänään lounaalla ajatus nousi mieleen. Visuaalisesti mahdollisesti mielenkiintoinen ja toteutettavissa oleva visio.

Perustava ajatus on siis seuraava: Päivässä päätöksiä tehdään lukemattomasti, mutta tavallisesti ihminen ei kiinnitä tähän huomiota, sillä siihen kuluisi paljon energiaa ja siitä koituisi päänvaivaa. Arki ja rutiini ovat pitkälti aiemmin testattuja, hyväksi todettuja kaavoja hoitaa asiat. Taiteen tekeminen on usein yksinkertaisesti näiden kaavojen rikkomista – jonkin asian toisin tekemistä. Myös suuri osa huumorista elää samasta toisinajattelun voimasta. Jos videon perusajatuksena säilytetään ihmisen toiminnan perustuminen päätöksiin, mutta alkuperäinen visuaalinen ajatus saadaan muunnettua toimivaksi, aiheessa olisi paljonkin potentiaalia.

Lounaalla syntynyt idea on sekoitus alkuperäistä ja ripaus jotain kukkakaalimuusin (tai luoja tietää minkä) inspiroimaa. Videon alussa olisi vain musta piste valkoisella taustalla. Tässä vaiheessa tapahtuisi ensimmäinen päätös ja pisteestä lähtisi kaksi viivaa vastakkaisiin suuntiin. Päätös tulisi ruudulle kirjoitettuna, esim. sleep/wake up. Molemmat viivat jatkaisivat jakautumista samalla tavalla. Ruudulle mahtuisi ehkä kolme tai neljä jakautumista molemmilla puolilla, ennen kuin pitäisi lähteä liikkeelle. Nyt voidaan päättää kuvataanko videolla lainkaan kameralla, vai seuraillaanko vain viivaa. Tässä vaiheessa minusta tuntuu, että seurataan vain viivaa. Auki jää, onko viiva 2D vai 3D-viiva, kuvataanko viivaa koko ajan vain ylhäältä, tuleeko päätöksistä aina vain kirjoitettu kuittaus, jne... Lopuksi kaikkien päätösten jälkeen kuva voisi nousta tarkastelemaan syntyneitä verkostoja kauempaa, jolloin nähtäisi suuri tiheäviivainen mahdollisuuksien ympyrä, jonka jokainen avonainen viiva olisi yksi mahdollinen skenaario tapahtumista.

Ideana tämä on mielestäni sekä yksinkertainen, että kiintoisa. Sekä sisällöllisesti, että visuaalisesti. En vielä voi sanoa, että tästä videon tekisin, mutta se on ehkä ennemmin mahdollista, kuin epätodennäköistä. Nyt seurannee pitkä muhimisen jakso, joka päättyy varmaankin keväällä muutamiin testivedoksiin tekniikoista, ja lopulta yksinkertaisesti päätökseen kyllä/ei.

.

Kommenttiraita ja näyttelijäpäivitys

2009-10-05T11:43:00.002+03:00

Niin paljon kuin onkin tarkoitus keskittyä Sun projektiin, on viime päivinä tapahtunut enemmän muiden projektien saralla. Näin se alkoi elokuvan näyttelijät tulivat sunnuntaina brunssille ja äänittämään kommenttiraidan, joka tulee DVD:lle. Äänitin heti perään myös ohjaaja/käsikirjoittaja/yms. kommenttiraidan. Paljon muuta DVD:ltä ei enää puutukaan, ja kun vielä teen englanninkieliset tekstitykset uudelleen, voinkin sulkea NSA:n projektikansion kokonaan.

Itselleni odottamattomasti myös seuraavan, kesällä 2011 kuvattavan elokuvan näyttelijäkaarti kasvoi täyteen mittaansa. Syyskuun alussa jo kaksi neljästä päänäyttelijästä oli valittu, ja nyt lokakuun alussa kaikki neljä ovat selvillä. Nimiä mainitsematta, kaikki neljä ovat eräästä coverbändistä, jossa soitan itse rumpuja. Kaikki tuntevat toisensa jo valmiiksi, ja viime viikolla esimerkiksi soitettiin riehakas keikka noin 700 ihmiselle. Kuvausryhmä tulee tällä joukkiolla olemaan eritysen välitön ja saumaton, mistä tulee varmasti suuri voimavara elokuvalle.

Niin paljon kuin olenkin innoissani näyttelijöistä, ja siitä kuinka yhteinen ystävyys voi tehdä elokuvasta (ja sen tekemisestä) vaivattomamman, pitää vielä ottaa rauhassa, sillä kuvauksiin on vielä yli puolistoista vuotta. Jo nyt puhuttiinkin nopeasti näyttelijöiden kanssa, että odottamattoman esteen ilmetessä, on täysin mahdollista luopua roolista. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki ovat halukkaita kuvauksiin, mikä on äärettömän kannustavaa itselleni. Käsikirjoitus on myös nyt mahdollista kirjoittaa vaikka valmiiksi, kun tiedän kenelle olen kirjoittamassa. Nyt kuitenkin on syytä unohtaa seuraava elokuva, ehkä vuodeksi, ja jatkaa ajankohtaisempia tekemisiä.

Tänään teen DVD:n valikoita ja extroja. Toivon saavani DVD:n valmiiksi seuraavan viikon loppuun mennessä.

.

Näin se alkoi

2009-09-20T15:46:00.004+03:00

Blogi on nyt käynnistetty ja nähtäväksi jää, kuinka suunnitelma sen suhteen onnistuu. Tarkoituksena on käyttää blogia prosessikirjoituksen välineenä, ja julkisena päiväkirjana projektien suhteen. Nyt käynnissä on pääosin Sun project, joka tulee sisältämään 12 musiikkivideota musiikkeineen. Seuraavat blogimerkinnät tulevatkin koskemaan lähinnä Sunin tilannetta ja tavoitteita.

Vuoden alkupuolella ensi-iltansa saanut esikoiselokuva, Näin se alkoi, on teettänyt töitä aina näihin päiviin asti, ja alkaa vihdoin olla lopullisesti valmis. Työtä on teettänyt niin äänimaailman viilailu, nettisivujen työstö, kuin DVD-valmistelutkin. Pian DVD kommenttiraitoineen ja naurupätkineen on kuitenkin valmis ja voin siirtyä tosissani seuraavien projektien pariin. Tästäkin kirjaan kattavan raportin, jotta saan kokonaisuuden siirrettyä mielestäni.

Taivaanrannanmaalari.fi sivusto on myös valmistumassa hyvää vauhtia, ja tarkoituksenani on siirtää sivut nettiin syyspäiväntsauksena 23.9.2009. Tämä tuntuu soveliaalta, sillä kevään ensi-ilta tapahtui kevätpäiväntasauksena, ja Sun projektin olen suunnitellut saavan ensi-iltansa talvipäivänseisauksena 2010.

Blogiin kirjoittelu löytänee oman rytminsä kuluvien kuukausien aikana. Projektiasiat pyörivät mielessä päivittäin, ja kirjoittamalla ne ylös pääsee aina hitusen eteenpäin. Projektipäiväkirjan näennäinen julkisuus toivottavasti pitää tekstini selkeänä ja kirjoittelun jatkuvana.

Kaikki projekteistani kiinnostuneet toivotan tervetulleeksi lukemaan kirjoitelmia täällä, ja osoitteessa taivaanrannanmaalari.fi! Jos sinulla tulee mieleen kysymyksiä aiheesta tai toisesta, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Ensimmäinen valmis - nyt voin tehdä toisen.

.