Sun videot - Underwater (osa 2)

Underwater kappaleen sanoituksen myötä videoon tarvittiin kaksi kuvauspaikkaa lisää. Veden alla soittamisen lisäksi tultaisiin lentelemään taivaalla, ja soittamaan maan alla. Nyt oli riittävästi mahdollisuuksia videon mielenkiintoisena pitämiseen. Oli myös keksittävä kuinka kuvaamiset toteutettaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi tuli videon vesi-osuus.

Ennen kuvauksia tarvittiin vielä soittimet, jotka voisi viedä järveen. Yläasteella tekemäni sähkökitara sai tuomion päästä sukeltamaan, kuten rumpupeltini ja tamburiini, mutta kappaletta dominoivat koskettimet vielä uupuivat. Kaivelin varastosta muinaisen lelumaisen syntikan, jota ei ole käytetty vuosiin. En kokenut syntikkaa kohtaan sääliä, mutta se oli myös säälimmätömän halvan näköinen. Päätin rakentaa sille valeasun kuvauksien ajaksi.

Kuten jo aiemmin nikkaroidessani, nytkin pajana toimi olohuoneen matto. Huonoilla välineillä helponkin asian tekeminen muuttuu haasteelliseksi, mutta ei mahdottomaksi.


Parin vuoden takaisesta remontista ylijääneistä laudanpätkistä ja ajan myötä kertyneistä ruuveista ja muttereista kasaantui irrotettava kehikko, jonka petsasin arvokkaamman näköiseksi. Reunoille maalasin mustalla lisää syvyyttä. Alla kuva laitteesta ennen ja jälkeen.


Roolivaatteet löytyivät Eco Center kirpputorilta neljän euron kilohinnalla. Kolmet mustat housut, musta hame, kaksi mustaa kauluspaitaa, punainen huivi ja mustat nahkakengät maksoivat 8 euroa. Omasta kaapista nappasin kaksi miesten kauluspaitaa ja sopivat kravatit. Kuvauspäivälle ostettiin vielä hyvät eväät, grillattavaa, karjalanpiirakoita ja muuta vastaavaa. Lisäksi kuvauspäivän aamuna kaupasta haettiin viides työryhmän jäsen - kaunis Jesse-lahna.

Kuvauspäiväksi tarvittiin hyvää säätä, sillä ainoa valo veden alla tulisi olemaan lähtöisin auringosta. Sääennuste piti paikkansa, ja aurinko paistoi koko päivän. Sillä välin, kun itse sukelsin kuvauspaikkaa siistiksi ja asettelin syntikkaa ensimmäistä kuvausta varten aloilleen, muut laittoivat leirin pystyyn. Reippaan tunnin päästä syntikkaosuuksien kuvaaminen päästiin aloittamaan.


Jokainen kuvattava pääsi vuorollaan järveen. Järvessä oli kaksi 10kg käsipainoa, joiden alle sai puntattua jalkansa, jotta veden alla pysyi helpommin. Tuomas, joka joutui laulamaan veden alla, joutui ennen sukeltamista päästämään kaiken ilman ulos etteivät kuplat pilaisi laulettaessa kuvaa. Kaikki selvisivät järvessä ongelmitta. Tosin, Jesse-lahnalla oli hieman vaikeuksia ottaa vastaan ohjeita. Tarvittavat kaksi sekuntia saatiin silti kuvattua. Kuvausten jälkeen Jesse grillattiin ja todettiin herkulliseksi.

Kameralle rakennettu laatikko piti lähes kaiken veden ulkopuolella onnistuneesti, mutta vasta kuvauspäivänä todella koitin kuinka kuvaaminen onnistuisi. Tiesin, että noin 30 litraa vetävä laatikko kelluisi kuin laiva, mutta en arvannut sen veden alle saamista silti niin hankalaksi kuin se käytännössä muodostui. Kun laatikon päällä nojasi koko painollaan, oli mahdollista saada se kokonaan veden alle. Suurimman osan ajasta se ei kuitenkaan ollut tarpeen. Alla Marja kuvaa osuutta, jossa itse soitan rumpuja.


Laatikko oli muuten tiukasti kasaan ruuvattu ja saumattu, mutta päällimmäisellä kyljellä oli niukasti kameranmentävä aukko. Muovipusseilla varmistettu kamera vyötettiin laatikossa olevalle korokkelle, joka antoi vedelle pari senttiä tilaa katastrofin sattuessa. Tämän jälkeen kanteen kiinnitettiin silikonilla ja ruuveilla pleksi, jonka läpi näkyi kameran LCD-näyttö. Ensimmäisen tunnin jälkeen laatikko piti avata, ja vaihtaa kasetti. Vain kaksi 60 min nauhaa käytettiin.

Käytännössä kamera nauhoitti koko ajan, ja välillä kävin rannalla säädättämässä zoomauksen asetuksia kaukosäätimellä. Kameran asetuksissa oli päällä osittainen automaatio, joka sai päättää suljinajan, mutta piti aukon (muistaakseni) f 3.4:ssa. Laskin sen sopivaksi kompromissiksi tarkennuksen ja valon tarpeen välille. Focus oli 1,3 metrissä. Nämä asetukset toimivat hyvin, ja valo riitti.

Kuvausten jälkeen grillailtiin ja katsottiin mitä oltiin saatu kuvattua. Riemu oli suuri, kun varmistui, että jotain järkevää oli tarttunut nauhalle. Päivä todettiin menestykseksi. Alla pari samplea kuvatusta videosta.




Taivaalla lentelyyn en kai ajatellutkaan muita vaihtoehtoja kuin chroma key kuvausta. Minimaalinen budjetti tosin narahti ikävästi, kun totesin taustakankaalle parhaaksi väriksi vihreän sijaan sinisen, jotta mahdollinen värivuoto ei olisi niin häiritsevää. Vihreää kangasta olin ostanut aiemminkin tähän tarpeeseen, ja sopivaa löytyy noin vitosen metrihintaan. Sopivaa sinistä kangasta etsin ensin Jyväskylästä, mutta sopivaa sävyn ja materiaalin (ja metrihinnan) yhdistelmää ei löytynyt. Lopulta kankaan ostaminen jäi kuvauspäivää edeltävälle päivälle, ja Tampereen Tullintorin suuresta Eurokankaasta löytyi sopiva kiiltämätön, paksu ja melko halpakin vaihtoehto. Rahakirstu kiljahti, mutta niukasti riittävät 12 neliömetriä kangasta saatiin hankittua alle satasella.

Ideana oli roikottaa soittajia tehdashallin katosta teollisuusnosturilla, sinistä taustaa vasten ja myöhemmin vaihtaa tausta liikkuvaksi taivaaksi. Kiipeilyvaljaat sain lainaan kaverin veljeltä, ja tehdashalliin päästiin aina avuliaan appiukkoni avustamana. Samana päivänä ja samassa tilassa kuvattaisiin myös viimeinen maanalainen osio.

Kankaan virittelyn jälkeen päästiiin pohtimaan parasta tapaa ripustaa soittajat valjaisiin. Katosta roikkuminen oli huomattavan holtitonta, koska valjaat oli puettava päälle takaperin ettei koukku näkyisi. Valjaat peitettiin sinisellä kankaalla vaihtelevalla menestyksellä. Uusi valosettini pääsi myös tositoimiin, ja kangasta valaisemaan olin varannut myös pari kilowattia työmaahalogeneja. Suuren kikkailun jälkeen päästiin kuvaamaan.


Katosta roikkuminen oli huomattava epämukavaa. Kuvaukset pyrittiin silti suorittamaan mahdollisimman humaanisti. Noin kolmessa tunnissa lentelyosio saatiin kuvattua, ja päästiin siirtymään viimeiseen kuvaus osioon. Alla pikaisesti vedostettu näyte lentelyosiosta.


Maan alla soittamisen suhteen olin päättänyt olla kunnianhimottomampi (tai järkevämpi) ja se suoritettiin yläviistosta kuvaamalla mustaa taustaa vasten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvaaminen oli miellyttävää - tarjolla oli happea ja maata jalkojen alla. Joskin joku kameran takana olisi ollut koko bändiä kuvattaessa kätevä lisä. Alla näyte tästäkin materiaalista.


Niin videon kuvaukset saatiin tehtyä, ja materiaali odotteleen kovalevyni uumenissa ääniraitaan liittämistä. Leikkaamisesta tuleekin totista puuhaa, sillä käytettävää materiaalia ei ole erityisen paljoa. Videon musiikkikaan ei kaipaa enää kuin bassoraidan, ennen kuin pääsen miksaamaan. Uskoisin tarttuvani urakkaan vasta syksyllä, sillä nyt enemmän vaiheessa olevat videot ja kappaleet kuumottavat niskaa.

Kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen kuvaamaamme raakamateriaaliin, ja äänitettyyn kappaleeseen. Ensimmäisenä tähän vaiheeseen ehtineenä kappaleena ja videona Underwater asettaa riman sopivalle korkeudelle muuta projektia toteutettaessa.




.