Mielekkyyden määritelmä

Mitä tahansa elämässä päätyykin tekemään, tulee jossain vaiheessa pohtineeksi kuinka onnistuneita valinnat ovat olleet. Tuleviin tekemisiin ryhtymistä arvioidaan päivittäin, osaa tekemisistään pohtii vasta paljon myöhemmin, ja osaa prosessin edetessä. Pienet päätökset livahtavat ohi huomaamattomasti, eikä aamupalan sisällöllä usein vaivaa mieltään. Ihmissuhteissa aiempiin päätöksiin voidaan tehdä pieniä suuntaa korjaavia muutoksia ajan myötä, joskin suuretkin äkkinäiset muutokset ovat mahdollisia. Menneitä päätöksiä murehtiva pyrkii oikeuttamaan tekemänsä loputtomalla ajattelulla, jotta voisi saada mielelleen rauhan nykyisyydessään.

Suuret projektit joutuvat samanlaiseen arvioinnin ristituleen. On pakko kysyä itseltään, miksi käyttää niin paljon ajastaan projektin tekemiseen? Mikä on se hyöty, jonka tähden kannattaa tehdä satoja tunteja työtä? Ammatissa vastaus on yleensä raha. Vaikka työpaikka olisikin itselle mieleinen, harva tekisi työtään ilman kelvollista rahallista korvausta. Omasta projektistani ei tule koitumaan rahallisesti kuin menoja, joten se ei voi olla vastaus.

Yleensä taiteentekijät puhuvat itsensä toteuttamisesta. Jotta voisi toteuttaa itseään, tarvitaan joku toinen, joka tekemisiä tulkitsee. Oleminen on havaituksi tulemista, eikä pelkkä huomatuksi tuleminenkaan yleensä riitä. Tarvitaan yleisö ja tarvitaan palautetta. Halutaan ulkopuolisen hyväksyntä toiminnalle, oikeutus omalle tekemiselle. Itsensä toteuttaminen alkaa kuulostaa pelkästään halulta tuoda itsensä esille. Itseään esille tuovat ihmiset puolestaan tuppaavat olemaan ärsyttäviä. Epämukava päätelmä. Ehkä ero piilee hienovaraisuudessa.

Jos häpeilemättä kerron mitä projektiltani odotan, on yleisön hyvä vastaanotto yksi päällimmäisistä tavoitteistani. Se, ettei projekti tuota kuin tappiota, ei tarkoita ettenkö olisi iloinen jos projekti jollakin tavalla tuottaisi voittoa. Suunnitelmani on kuitenkin pitkäkestoisempi, ja en kuvittele tuntemattomana amatöörinä tuottavani mitään suurta yleisöä kiinnostavaa. Lopulta, vuosien kuluttua ja lukuisten projektien valmistuttua, saatan silti saada jalansijan jolta voin ponnistaa suurempien yleisöjen äärelle. Haluan taitelijana toteuttaa itseäni, saada toiminnalleni hyväksynnän ja kiitosta.

Koska objektiivinen projektien onnistumisen arvioiminen on hankalaa, olen kehitellyt muutamia numeerisia tapoja arvioida onnistumista. Arvioin ensimmäisen elokuvani, NSA:n, valmistamiseen kuluneen noin tuhat työtuntia, joista itselleni laskin noin 600-700. Laskin, että jos elokuvaa katseltaisiin yhtä kauan kuin sen työstäminen kesti, olisi työmäärä sillä oikeutettu. Elokuvan kestäessä noin 70 minuuttia, tämä tarkoittaisi 1000 tuntia / 1,15 tuntia = 870 katsojaa. Kolmessa näytöksessä kävi keskimäärin noin 75 ihmistä, DVD:tä olen levittänyt 50 kappaletta, ja netissä videota on katsottu yli 850 kertaa, joista 750 eri koneilta. Jos kaikki näytöksissä olleet lasketaan, lisätään lukuun eri koneilta katsoneet ja jos vielä joka toinen levitykseen päätynyt DVD on katsottu kertaalleen, tulee määräksi tasan tuhat katsojaa. Tavoite on siis ylittynyt mukavasti, ja varovaisenkin arvion mukaan elokuvan on nähnyt tuhat ihmistä.

Pelkästään numeroita laskiessa jää silti uupumaan palautteen osuus. Voihan olla, että katsojista suurin osa ei nauttinut elokuvasta. Suullinen palaute voi usein olla petollista, kun katsoja ei kehtaa kertoa totuudellisesti mielipidettään tekijälle. Kirjallista palautetta olisi yleisöltä hassua kerätä. Nimettömien tekijöiden työt eivät myöskään päädy kriitikoiden työpöydälle, joskin netissä elokuvalle on mahdollista kirjoittaa arvostelu.

Väistämättä projektin onnistuminen jää epämääräiseksi kokoelmaksi kaikkeen projektin tekemiseen liittyvistä muistoista, katsojien ilmeistä ja sanomisista, kirjoitteluista ja käydyistä keskusteluista. Oma kokemus lopullisesta tuotoksesta taitaa silti olla vahvin tekijä koko projektin mielekkyyttä määritellessä. Kaikki muu vain sävyttää omaa tunnetta, joka sisältää kaikki vivahteet projektin muille näkymättömistä osista, kaikkien maistettavana olevaan työn hedelmään.

Olen vajoamassa turhan syviin vesiin, ja on parempi lopettaa tältä erää. Sun projektin edessä oleva määrittelemätön työmäärä ja sen oikeutus pistää välillä mielen nöyräksi.

Ps. Tänään olen mukana esittämässä Nurkostamin vierailevana solistina Tampereen Telakan UFO-rockissa Beatlesin Sergeant Pepperin kokonaisuudessaan alusta loppuun.




.