Vaikka olen koittanut olla hissukseen tekemisistäni kaveripiirini ulkopuolella, enkä ole yrittänyt etsiä videotyötä omien projektieni lisäksi, on kuukauden aikana ilmaantunut työtarjouksia yltäkylläisesti. Yhteen vastasin jo aiemmin keväällä myötävästi, toisesta esittämäni tarjous meni läpi, ja kolmannesta on tarjous vetämässä. Jos kyseinen tarjous menee läpi, menee minulla työntekoon ainakin koko kesäkuu, ilmeisesti myös suuri osa heinäkuusta.
Olimme jo vaimon kanssa sopineet, että kesä lomailtaisiin ja minulle jäisi aikaa Sun projektille. Tiimalasin hiekka on kuitenkin kokkareista. Yksi tuoreimmista muuttujista on myös yksi suurimmista - vaimon kanssa on käynnistynyt yhteinen Son projekti! Vauva syntyy syyskuussa. Vauva, työt, opinnot... Sun projekti? Mikä onkaan vapaa-ajan hinta?
Vuoden 2008 lopulla kehittelin ns. viisivuotissuunnitelman. Tarkoituksenahan on tehdä yksi suuri projekti vuosittain, mutta ensimmäiset viisi vuotta ilman minkäänlaista ulkoista rahoitusta. Ideana on, että neljän ensimmäisen projektin jälkeen olisin saanut riittävästi näyttöjä, jotta voisin saada projekteille tuotantoa vastaavan rahoituksen. Siihen asti teen tietoisesti tappiota. Nyt työtarjouksien ilmaannuttua on suunnitelmia ollut pakko arvioida uudelleen.
Tietenkään tappion tuottamiseen ei varsinkaan opiskelijana ole erityisesti varaa, mutta ensimmäisen elokuvan alle tuhannen euron budjettia ajatellen, tappiot voi laskea harrastuksen hinnaksi siinä kuin laskettelun tai kuntosalin kulut. Työtarjoukset avaavat silti mahdollisuuden haalia tuotantokassaan ne pakolliset almut, ja myös mahdollisuuden hankkia uutta laitteistoa. Työurakoista kertyy myös tärkeää CV-materiaalia, joka osaltaan vaikuttaa tulevien rahoitusten hankkimiseen. Lopulta vaa'an kuppeihin kertyy tavaraa melkoisesti, ja päätökset joutuu tekemään tunnepohjalta. Ei ole sattumaan, että Sun projektin keskeisiä teemoja ovat aika ja elämän tärkeiden asioiden itselleen selvittäminen.
Väistämätön kysymys työkuvioiden ilmaannuttua on Sun projektin aikataulun realistisuus. Onko mahdollista saada kaikki tehtyä joulukuuksi, jos kesällä aktiivista aikaa jää vain kuukausi tai puolitoista? Aionko yrittää kaikesta huolimatta? Eihän ole olemassa kuin itse keksimiäni aikatauluja, eikä projektin valmistuminen juuri muita kosketa. Miksi tehdä asioista itselleen tarpeettoman hankalia?
Kaikesta hankaluudestaan huolimatta aion yrittää parhaani, jotta aikataulu pitää. "Projekti vuodessa"-ajatus on vain pelkistys suuremmasta periaatteessa. Ajatukset muuttuvat, taidot kehittyvät, mutta ennenkaikkea mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Jos mitään yksittäistä projektia työstää liian kauan, ei ikinä pääse tekemään seuraavaa. Samalla itsekritiikki pääsee nousemaan tarpeettomiin korkeuksiin.
Tulipa poukkoileva kirjoitelma! Sekin kertoo osaltaan kuinka olen joutunut painimaan päätösteni kanssa. Edelleen vahvistamattoman kolmannen työtarjouksen lopputulos tulee sanelemaan vahvasti seuraavien kuukausien tekemisiäni. En tiedä olisinko tyytyväisempi saadessani työn tehtäväksi, vai jos työ jäisi saamatta. Tällä hetkellä on hyvä tunne siitä, etten enää itse ole päättämässä siitä. Kumpikin vaihtoehto olisi oikein hyvä!
.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja, kannustustusta, pilkun viilailua... Sana on vapaa ja sinun, ole hyvä.